5.3.2017

Kuka pelkää pakkasta

No en voinut vastustaa.
11.2. mätsäreissä Cicaro SIN3 pienissä aikuisissa.
Luokassa osallistujia about 40 eli ei hampuusimpi suoritus.
Myöpä kävästiin Saariselällä, eikä kertyny ajumatkaa ku vaivaset 9h. Koiraeläimet pääsivät kotikotiin hoitoon muorin hellään hoivaan neljäks päiväks. Kyllä se on onni että on kotikoti jonne koirat on aina tervetulleita. Ei tällaset reissut näin vaan muuten onnistuis, varsinki ku oon niin tarkka siitä kuka miun koiria voi lenkittää tai ottaa hoitoon. Tulosillaan on 5 viikon hoitoaika toukokuussa kun lähetään reissun päälle Australiaan ja sinne suuntamille. Tulee pitkä aika erossa koirista.

Koko viispäinen narttusekamelska oli käyttäytyny ihanteellisesti hoidossa - ei pienintäkään ärinää kenenkään kesken. Kun Cicaro ja Aurora saivat olla useemman päivän keskenään, niittenkin välinen kisma tasoittui. Omia tyttöjä hakiessa vastassa oli ennennäkemättömän rento Cicaro, joka ei Auroran seurassa jäykistellyt tai luimuillut laisinkaan. Se oli ihan oma rento itsensä, ihan silmiin pisti kun olen tottunut näkemään sen Auroran seurassa vain jännittyneenä.

Cicaro välttää konflikteja (vaikka pienisuuri erotuomari aina yrittääkin olla) ja se saattoi mennä jo valmiiksi sängyn tai sohvan alle ja pitää katseensa pois Aurorasta välttääkseen yhteenoton. Eikä sellainen pidemmän päälle kovin hyvää tee laumadynamiikalle kun on jännitystä nuorikoiden kesken.

Wassup.
Hampuuki pakkasessa.
Cismetin laumaantulo on tasoittanut kolmikon (CCA) välistä tasapainoa aivan uudella tavalla. Nyt Aurora ei enää ole pahnan pohjimmainen jonka tarvitsisi koko ajan yrittää kiivetä Cican ja Caran yläpuolelle. Se ei enää kukkoile häntä ja korvat pystyssä ja provosoi tyttöjä, sen käytös on muuttunut hurjasti. On turvallinen tunne jättää koirat hoitoon reiluks kuukaudeks kun tietää että laumadynamiikka toimii eikä kukaan ressaa. Ja varsinkin kun hoitopaikka on paras mahollinen - koirat pääsee ulkoilemaan paljon ja kaikki saa olla koko ajan irti. Ei tulis kuuloonkaan että likat viettäs viis viikkoa häkissä koirahoitolassa.

Pöljä poronpuolikas.
Raskaita nämä tällaiset kepit.
Syksyllä lähetään vaeltamaan. Mukaan nappaan varmaan vaan Cismetin, ellei se edelleen pureksi ihteesä irti valjaista. Suunnittelin likoille kolmet agikisat nyt keväällä ennen minun reissua, joten toivotaan että kans päästään niihin miun töiltä.

Hehee, meil on uus harrastus! Innostuttiin hiihtämisestä siinä määrin että hain pölyttyneet sukset kotikotoa ja voitelin ne sekä punoin meidän iänikuisen vetoliinan uudelleen neljällä narulla letittäen ja punoin päähän hihnanjakajan. Liinan kiinnitin treenivyöhön, aika toimiva kombo. Eipä tarvinnu paljon houkutella likkoja etenemään kun ne vetivät kuin raivopäät suksien edellä.

Etenemis-, reunaanmeno-, pysäytys- ja suuntakäskyt ne osaavat kun on satunnaisesti juostu niiden kanssa. Vauhti kauhistutti jossain vaiheessa niin että piti pyytää koiria himmaamaan vauhtia. Likoilla on uudet Y-valjaat joten ne eivät varsinaisesti sovellu vetämiseen. Tarkoitus onkin että ne pitävät liinan kireänä ja juoksevat edellä. Jos ne vetävät alkumatkan innostuksissaan niin mikäs siinä. En ole hiihtänyt vuosikausiin joten hieman on huteraa meno vielä omalta osalta, joten käytiin vain reipas 30 minuuttinen jääladuilla. Vastaantulijoita nauratti, kai me näytettiin aika hauskalta kombolta.

Tyylitietoiset.
Hiihtoeläimiä väsyttää.
Joko saa liikkua. Yy möö joko.
Lenkit vanhentaa...

Vahtikoiraa leikkimässä omassa kotona.
Laumanjohto käväs ekaa kertaa ikuna kattomassa että mikä se sellane Tahko oikein on. Reissun ajan koirat olivat jälleen hoidossa kotikotona. Cara ei päästänyt minua silmistään kun hain koiria takaisin. Se istui kuistilla vierelleni ja pälyily muita koiria siitä. Lenkillä se seurasi minua kuin varjo, aivan perässäni.

Käytiin kämpille saavuttuamme hiihtämässä viitonen, tästä kuvakaappaus Sports Trackerin kautta. Annan koirien lepäillä hiihtolenkeillä riittävän usein, etteivät ne väsähdä ja menetä mielenkiintoaan hiihtohommaan. Nyt ne olivat kotikotona riekkumisen vuoksi aika väsyjä muutenkin, joten samanlaista draivia ei hommassa ollut mukana tällä kertaa.

Ollaan kaikki tässä uudessa harastuksessa vielä niin alussa, mutta voi että miten koukuttavaa puuhaa se on. Tauoilla koirat pysähtyvät putsimaan varpaitaan lumesta ja Cicaro pyörii lähes poikkeuksetta selällään. Se rrrrakastaa lunta. Ja lumi rakastaa sitä.
Innokkaimmat ikävöitsijät varmistavat etteivät enää jää matkasta.
Hiihtolenkki 5.3.

5 kommenttia:

  1. Oi että! Australiaan! Wau, itselläkin haaveissa lähteä sinne suuntaan, mutta jos ensivuonna sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, me päätettiin siskolikan kanssa toissa vuonna extempore että lähetään joskus maailmanympärysmatkalle. Mennään Arabiemiraattien kautta Ausseihin, Uusi-Seelantiin, Fijille, Balille ja Singaporeen. Että kaipa tämä melkein puolikas my-matka on :D

      Poista
    2. Oi miten ihanalta kuulostaa! Ehkä sitä joskus vielä itsekin. Katsotaan ensin kesällä tämä eurooppa ;)

      Poista
  2. Ihanat tytöt <3 Savu ja Cismet ovat kyllä niin erinäköisiä keskenään, tosi jännä! Savu on sellainen luihu poika ja Cismet terhakka ja jännän värinen typykkä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina! :) Joo aika eri näköstä sakkia on, Savulla on ihan Caran ilme ja pään malli sekä kroppa. Cismet taas ei oikein muistuta vanhempiaan.

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.