Koirien hammashuolto

Lähennellään jo viittä vuotta viimeisimmästä koirien hampaisiin liittyvästä postauksesta tässä kirjoitusmestassa, eli eiköhän aihetta ois syytä nostella esiin. Koen tämän yhdeksi helpoimmaksi ja tärkeimmäksi koiran hyvinvointiin liittyvänä osa-alueena, johon omistaja voi vaikuttaa. Jälleen kerran, tekstiä kokemuksistaan kirjoittelee täällä kiinnostunut harrastelija eikä ammattilainen.

Kuva on kopioitu Googlesta, en tiedä kenen se alkuperäisesti on kun mahd. viitteet puuttuivat.

Ihmiset hyväksyvät yllättävän helposti sen, että koirille nyt vain kertyy hammaskiveä, varsinkin vanhoille koirille. Sitä saatetaan käydä poistattamassa pari kertaa koiran eliniän aikana, mutta muuten koira elelee hammaskivensä kanssa. Hammaskivi ei vain olla napota siinä kiltisti paikallaan ja odota milloin se saa lähtöpassit, vaan se aiheuttaa oikeasti harmia koiran suussa. Hammaskivi tuhoaa hampaiden kiinnityskudosta ja aiheuttaa tulehduksen. Ei lainkaan harmitonta.

Näissä kuvissa Sanin C ennen ja jälkeen raaputtamisen. Huomaa, että muutokset samanlaiset
molemmilla puolilla.

Joillekin roduille hammaskiveä kertyy toisia herkemmin, ja tämä on osittain perinnöllistä. Tiiviskuonoisten koirien (esimerkiksi shetlanninlammaskoirien) suussa ei käy samanlainen kuolavirtaus, kuin vaikkapa jonkun löysäkuonoisemman edustajan suussa. Sylki huuhtoo hampaita, joten tiiviskuonoisten koirien suussa on siksi paremmat edellytykset hammaskiven muodostumiselle.

Jos vertaan Cicaa ja Caraa toisiinsa, niin Cicalle on aina kertynyt hieman herkemmin hammaskiveä kuin siskolleen. Joillakin koirilla hampaat voivat olla 7-vuotiaina jo hurjassa kunnossa, mutta minun koirieni hampaat ovat tässä iässä loistokunnossa. Caralta ei ole juuri ikinä tarvinnut hammaskiveä poistaa, mutta Cicalta sitten useamminkin. Hyvät hampaat tytöt ovat ehdottomasti perinet emoltaan Sanilta, jolla on edelleen 10-vuoden iässä uskomattoman hyväkuntoiset hampaat. Ne voisivat hyvin olla vuosikkaan koiran hampaat, enkä ole näistäkään poistanut hammaskiveä kuin ihan pari kertaa. Iän mukana koirille tulee helposti lohkeamia ja kulumia, jotka tulee myös arvioiduttaa asiansa osaavalla ellällä. Nämä voivat olla ongelmallisia, koska kiilteen puuttuessa bakteereilla on suora yhteys leukaluuhun, ja pinnallisesti kaikki voi näyttää pitkänkin aikaa hyvältä vaikka todellisuus on toinen. Kummallakin koirallani on pieniä lohkeamia, mutta rokotuskäynnillä nämä katsottiin harmittomiksi. Seuraan silti tilannetta.

En siis poistata hammaskiveä eläinlääkärissä, mutta suosittelen ehdottomasti olemaan ensisijaisesti yhteydessä ellään kaikissa koiran terveydellisissä asioissa, varsinkin jos hampaat ovat jo kehnommassa jamassa. Tuolloin koiran suuhun on jo voinut muodostua vahinkoa, mitä ei paljain silmin näe, ja asiahan pitää tsekata kuvantamalla koiran leuat. EmmiPet-hoitoa, joissa koiran hammaskiveä poistetaan ultraäänellä kivuttomasti ja ilman rauhoitusta, en henkilökohtaisesti kommentoi, koska tätä en ole ikinä kokeillut. Tämä menetelmä on saanut paljon kehuja, mutta asiaa on kommentoitu myös niin, että jos hampaat hoidetaan tuolla hoidolla pintapuolisesti kuosiin, ei omistaja tietenkään näe enää tarvetta kasvattaa ellän lompakkoa, joten syvemmät (ja olennaisimmat) vauriot koiran suussa jäävät huomaamatta. Voisin veikata, että ylläpitohoitona EmmiPet voisi toimia, mutta jos koiran suussa on jo isompaakin sanomista, niin en uskaltaisi olla kulkematta eläinlääkäri-ruudun kautta.

Sanin P3 ja P4 ennen ja jälkeen raaputtamisen.
Hammaskiveä oli varsin vähäisesti, mutta kuitenkin poistettavaksi asti.

Olen pärjännyt koirien hampaiden hoidon suhteen loistavasti kotikeinoin, koska panostan ennaltaehkäisyyn. Tarjoan koirieni hampaille haasteita ja tekemistä. Koirien hampaita ei ole suunniteltu suodattamaan mössöruokia ja turvotettuja nappuloita. Jep, ymmärrän myös sen että kaikkien koirien terveydentila ei salli mitään kovaa syötävää, mutta se nyt on jo asia erikseen. Koirien hampaat vaativat haastetta, vahvat leuatkin sen jo kertovat. Tarjoamalla raakoja luita ja rustoja koirilleni ne saavat suoranaisen hammashuollon. Ikenet saattavat alkuun hieman tihkutella verta, mikä on ihan tervettä. Jos ottaisin joskus kuvan ennen ja jälkeen luiden syönnin, olisi ero huomattava jos hammaskiveä olisi ennättänyt kertyä.

Hammaskiven raaputus ideana kannattaa myydä koiralle kärsivällisen opettamisen, tai suoraan sanottuna siedättämisen, kautta. Hommaan kannattaa totuttaa jo pentuna, mutta aikuinenkin koira tottuu käsittelyyn riittävän taitavan kouluttajan kanssa. Homma ei ole koirasta kovinkaan miellyttävää, joten palkata kannattaa ahkerasti ja opettaa homma koiralle sheippaamalla. Jos menetelmä on tuttu, osaat varmasti jakaa toimenpiteen riittävän pieniksi palasiksi ilman, että selitän tässä asiaa sen tarkemmin auki. 

The raaputusväline ja zen hampuusi

Eli siis, otan koiran selälleen jalkojeni väliin makaamaan, ja olemme yleensä mukavasti sohvalla. Raaputtelen pienissä erissä, rauhallisesti, jokaisen raapautuksen jälkeen namilla palkiten, aina pois päin ikenestä. Ikinä ei saa raaputtaa kohti ientä, koska hammaskiven irrotessa kova raaputusväline napsahtaa kivuliaasti ikeneen (jokainen hammaskiven poistossa itse käynyt tietänee miltä tämä tuntuu).

Pitelen yleensä yhdellä kädellä koiran suuta auki ja toisella sitten raaputtelen. Pidämme yleensä pienen paussin ennen toiselle puolelle siirtymistä. Tuloksen näkee heti ja pientä tihkuvuotoa ei kannata säikähtää - se on jälleen normaalia. Useamman kerran homman tehneenä alkaa huomata, minne hammaskivi tyypillisesti kertyy ja opit samalla tuntemaan koirasi suun, mikä on tosi tärkeää! Minun koirillani tyyppipaikat hammaskivelle ovat C ja P4. Vinkkiviitosena, koiran hampaita ei kannata rassata just hetki ennen mätsäriä - hampaiden näyttäminen on koirasta tuolloin vastenmielistä, jos mielessä on tuore raaputuskokemus, hehe.

Joskus hammaskivi on kuitenkin mineralisoitunut eli muuttunut pehmeästä plakista kovaksi hammaskiveksi, joten sen irtoaminen vaatiikin jo enemmän. Tähän auttaa merilevä. Merilevä tekee jollain ihmeen mekanismilla plakista helpommin irtoavaa. Vinkkiviitonen kaikille jotka haluavat säästää - älkää ostako kalliita merilevää sisältäviä plakinpoistotuotteita, vaan ostakaa ehtaa merilevää, ja mieluummin vielä hevostarvikeliikkeestä. Koirille myytävät merilevät ovat täysin samaa tavaraa kuin hevosille myytävät, mutta huomattavasti kovemmalla kilohinnalla varustettuja. Eli mars heppakauppaan. Hampaiden harjaus on työläämpää ja koiralle tylsempää kuin raakojen luiden kanssa puuhastelu, mikä on muuten myös loistavaa virikkeistämistä eli koiralle lajityypillistä toimintaa, mikä rentouttaa ja rauhoittaa koiraa. Purutikkuja sun muita voi toki myös kokeilla, niistäkin voi olla apua.

Jos koiran henki alkaa haista, koiran käytös muuttuu alakuloiseksi, väsyneeksi, kiukkuiseksi tai miten tahansa muuten, koira nuolee jatkuvasti itseään tai välttelee syömistä... kaikki nämä voivat viitata siihen, että koiralla on kipua suussa. Kaikki ei toki näy päällepäin, mitä koiran suussa tapahtuu, mutta jos hampaisiin ei anna kertyä hammaskiveä ollenkaan, voi välttyä suuremmilta remonteilta. Olisi tietty fiksua ennakoida.

Tilanteet, joissa hammaskiveä saattaa tilapäisesti kertyä normaalia enemmän, kannattaa ennakoida ja kurkkia suuhun tiuhempaan. Olen itse ottanut tavaksi kurkkia koirien suuhun ihan noin vain ohi mennen, joten ne ovat siihen tottuneita ja huomaan heti jos jokin on pielessä. Jos koira joutuu syömään tilapäisesti pehmeää ruokaa tai välttämään luita, saattaa hammaskivi marssia mukaan kuvioihin. Huomasin myös, että varsinkin Melillä hammaskiveä kertyi aivan törkeästi pentueen aikaan. Melkein säikähdin kun kurkkasin sen suuhun jossain vaiheessa. Koira jolle ei ennen ollut ikinä kertynyt hammaskiveä, kerrytti sitä nyt koko elämänsä edestä! Siinäpä sitä sitten raaputeltiin ja tilanne tasoittui pian pentueen jälkeen, eikä hammaskiveä ole enää sittemmin näkynyt. Minulle ei ikinä selvinnyt, mistä tällainen ilmiö johtui.

Alla esimerkkikuvia raaputtamisen tuloksista.

Cicaron hampaat. Vasemmalla usean päivän luun syönnin jälkeen, oikealla raaputtamisen jälkeen.
Sama tulos? Huomaa lohkeama P4.

Melin hampaat ennen ja jälkeen raaputtamisen. Huomaa hammaskivi jälleen kerran P4.