Jos missasit, niin vietin 5 viikkoa Oseanian ja Aasian suunnilla. Koko koirakatras oli kotikotona hoidossa tämän ajan. Hoitoaika oli mennyt muuten hyvin, mutta Cicaro päätti että hän kaikessa ylhäisessä yksinvaltiaan virassaan karkaa metsään - ja tämä tapahtui ainakin viisi kertaa. Ja koska vieressä on autotie, ei tällasta karkailua voinu kattella kovin pitkään.
Sittemmin pikkumusta joutui tyytymään tuttuun ja turvalliseen remmilenkkeilyyn ja katsomaan sivusta kun muu lauma sai kirmailla vapaana. Koko muu lauma lähti toki pienen mustan mukaan karkuteille, palaten kuitenkin pian takaisin Cicaron vilistäessä edelleen metsissä. Ei se ikinä aikaisemmin noin ole karkaillut, joten mitä lie pienen koiran päässä liikkunut kun on lähtenyt pitkille retkille. Liekö minua etsinyt. Reissun jälkeen oli niin tivakka työviikko pitkine päivinensä että päätettiin yhteistuumin että koirat on vielä lisäviikon hoidossa. Kylläpä oli yhtäkkiä päivät tyhjää täynnä kun ei ollu koiria kämpillä!
Jatkukoon arkinen aherrus treeneinensä, kisoinensa ja lenkkeinensä. Luvassa on tälle kesälle tuttuun tapaan ainakin mökkeilyä, koirakavereiden näkemistä (esim. Savu ja Jenny) ja kisareissuja.
Jälleennäkeminen on ollut varmasti riemua täynnä :) Hipulla on täällä Tipsu-koira kaverina, suunnilleen samanikäisiä ovat. Jännä nähdä että kun on samasta lajista seuraa, ei tarvitse istua koko ajan mamman kainalossa :P
VastaaPoista