26.7.2017

Perhe on paras

Paimenlauman Korento "Cismet" 1v
Hola! Kesällä ei kyllä ennätä kirjuroimaan kaikkea just sillon ku pitäs. Tässä siis raportti heinäkuulta. Mä en ny tiedä missä aikamuodossa mun pitäs kirjottaa ja osan teksteistä (kuten tuskailu siitä että oltiin edelleen Kipan kans ykkösissä...) jouduin jo deletoimaan koska asiat on muuttunu muutamassa viikossa.

Heinäkuun 7. - 8. kisailtiin Agirodussa Cicaron kanssa. Säät suosivat ja yö asuntoautossa neljän koiran kanssa sujui jouhevasti. Koirat uinuivat Sania lukuunottamatta häkeissään. Mummolla on erityisoikeuksia (ja Pikku-Sanilla kans aina joskus ja toisinaan ja oikeestaan vähän koko ajan).

Mustakiitäjä toi kotiin jokaiselta kolmelta radalta keppiviitosen eli aika normisetti. Mut meillä oli tosi hauskaa radoilla ja se on tärkeintä. Koira eteni radoilla kuin veturi ja teki kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli kyllä aika hilkulla, joten siihen kiinnitetään jatkossa taas enemmän huomiota. Kepeillä virheitä tuli joko aloituksesta tai lopetuksesta, kun ennen virhe tuli aina vähintäänkin aloituksesta. Ollaan tehty suoria vauhdikkaita keppikulmia, josta on selkeesti ollut apua. Nyt pitäis saada koira tekemään kepit varmuudella loppuun saakka, joten jatketaan sitä edistäviä harjoituksia. Meillä oli oikein hieno kisaporukka mukana kisamatkalla, jota sain käyttää koiranaulakkona ja kuvaajana läpi kisojen. Tapahtumana Agirotu oli tosi messevä. Kaikki toimi ja kisoista jäi positiivinen fiilinki.

13.7. kävästiin mätsäreissä monirotuisten kehässä Sanin, Kissen, Kipan ja Karan kans. Tarkoituksena ei sentään ollut tunkea kaikkia samaan kehään vaan laittaa Kisse nuoriin ja Sani vetskuihin. Homma vaan käänty niin ettei sekiksiä saanu laittaa lainkaan muualle kehiin. Ei kun esittäjiä metsästämään kun halusin anycase että jokainen karvakerä pääsee esiintymään. Miun äiskä esitti Sanin, perheystävä Caran, treenikaveri Cican ja minä Kissen. Melkonen äiti-tytär trio meillä siinä.

Match Show Vesanto - harvinaisen selkee Paimenlauma-edustus.
Sekisten kehässä meidän lauman lisäks kisaili yksi sekarotuinen. Meidän lauma sijoittui sijoille 2-4. Kisse esiintyi tosi fiksusti, mitä nyt pomppi satunnaisesti ravatessa. Hyvä vaan että sillä on hauskaa kehässä. Tuomarin se antoi kopeloida paikallaan rennosti seisten ja hampaatkin se antoi katsoa osissa. Se on kyllä niin avoin ipana että.

Tuppisuut 1v
19.7. haettiin odotettua seuraa juna-asemalta. Savu ja Jenny tulivat meille muutamaksi päiväksi. Aikataulu keskiviikkona oli meille oikein tyypillinen eli tehtiin pikavisiitti Oscarilla hakemassa Savulle safkaa, jonka jälkeen ihan pienellä kiireellä treeneihin 4 tunniks. Treeneistä haettiin lauma kotikotoa ja suunnattiin mökille yömyöhällä.




20.7. kävästiin Match Showssa Suonenjoella, jossa vain Sanille tuli sijoitus veteraanien PUN4. Nuoriso esiinty tosi fiksusti mutta paimenkoirille ei sijoja napsunut noissa mätsäreissä. Osallistujia oli jopa yllättävän paljon pienen paikkakunnan mätsäreiksi.

Koska keli oli edelleen mitä parhain, suuntasimme takaisin mökille.

Ipanahäkki.



Nuorisohäkki.

21.7. irroittauduttiin mökiltä. Kävästiin kotimatkalla näkötornilla, jossa pikkumusta sai taas erityiskohtelua päästen ainoana koirana mukaan kiipustamaan torniin. Illalla käytiin valtaamassa koirapuisto ja nypittiin punkkeja pois sekä minusta että punkkisuojattomasta Cismestä. Ah kesän riemuja.





22.7. citykoirailtiin Kuopion torilla, jossa puppiduut olivat samanaikaisesti viimeksi Savun luovutuspäivänä. Pupelot katselivat torielämää ja söivät jäätelöä. Ois me koirakahvilassaki käyty pyörimässä rinkiä mutta siinä tuli pari muuttujaa matkaan.


Oltiin sovittu kotopuolen kanssa että vien Kissen takasin sinne Jennyn ja Savun vierailun jälkeen. Kisse jäi kuitenkin mulle viikonlopun yli aina keskiviikkoon saakka. Cismet ei ollut aiemmin ollut minulla työpäivien aikaan, ja pennun termiittimaineen tuntien vähän hermostutti kämpän puolesta. Turhaan ressasin. Rajasin tölsätason pentuaitauksella pois pennun ulottuvilta ja jätin sille kaikenlaista puista ja pahvista silputettavaksi. Oon aika varppi että harmaatermiitti on ollut entisessä elämässään esimerkiksi oksasilppuri. Karmee silppu vastassa mutta kämppä ehjänä otin vastaan erittäin riemuisasti ääntelevän pennun työpäivieni jälkeen. Se tuhosi vain yhden puisen kissaesineen jonka melkein tiesin sen ottavan yheltä matalalta tasolta. Carakin silputteli n. 1,5-2v ikään saakka satunnaisesti jotakin tylsyyksissään, mutta silppuvimma ei kyllä ollut sillä ikinä näin suuri.

Kisse on täysin sisäsiisti. Kotikotona se ei joudu olemaan yksin kuin 4-5h joten odotin jännityksellä miten se pidättää 8-9h ajan. Alkuun tarpeiden tekeminen hihnassa oli outoa, ja muutamana aamuna tuskailin kellon vilistäessä kun pentu ei vieläkään suostunut tekemään tarpeitaan ja edessä oli kokonainen työpäivä. Siltikään se ei tehnyt kertaakaan sisälle vaikka välillä se ei aamuisin suostunut tekemään täysistuntoja.



Toisille koirille maalaiskoiran piti parina ekana citypäivänä pöhistä mutta likka oppi muutaman lenkin jälkeen että saa kehuja aina kun ei hauku koiran nähdessään. Kehuin sitä joka koirakon kohdalla vuolaasti ennen kuin se kerkesi haukkua ja pian se jo katsoi minua kehuja odottaen koirakoita kohdatessa. Jos toinen koira haukkuu, silloin Cismet sanoo takaisin. Se vahtii hieman naapuruston tapahtumia ikkunasta, mutta ei ilmoittele kuin toisten koirien mennessä ikkunan ohitse.



Lenkillä nuoriharmaa vetää ensimmäisen vartin ja rauhoittuu sitten kävelemään nätisti hihnassa. Yllättävän hyvin se hihnassa menee vaikka kotikotona tosi vähän hihnassa on. Irtikin olen uskaltanut sitä metsässä pitää ja aina se tulee luokse. Käytiin aamuisin kävelemässä 30min, päivällä 1 - 1,5h ja iltalenkki 30min. Eli 2 - 2,5h liikuntaa päivässä mikä on työpäivien aikaan aikalailla maksimi jos meinaan muitakin kotihommia jaksaa hoitaa.

Käytiin katsomassa yhtenä iltana seuran uudeksi rempattua kenttää - iltarallit kentällä tyynnyttivät pennun nukkumaan yöksi. Se on nukkunut tosi kiltisti, tosin se herää herkästi jos minäkin herään. Sitten se jyrsii aikansa puita ja asettuu uudelleen nukkumaan. Ruoka-ajoista se on tarkka - huomaan että se on elänyt säännöllistä elämää. Ruoka-aikaan se muistuttaa keittiössä vinkuen että jotakin meinaa nyt ihminen unohtua. Ei mikään kolmivuorotyöläisen sekoittama nuppi tällä ipanalla.



Kisse on kaiken kukkuraks uimahullu. Se on ekana ja vikana järvessä. Se oppi uimisen jalon taidon siellä missä moni muukin koiristamme - Manginniemen tasaisesti syvenevällä hiekkapohjaisella rannalla. Autossa se ei oksentanut kuin kerran mökille mennessä kuoppaisella tai suorastaan melkein käyttökelvottomalla tiellä. Se on ekana ja vikana saunassa. Ja se osaa vaihtaa puolta lenkillä. Ja naksuttelin sille takajalkojen asettamista tasistyynylle. Jatketaan siitä taas joskus, jospa sekin joskus osaisi nostaa takajalkansa korkealle ilmaan kuten veljensä, hih. On se kyllä ihan loistokoira. Se on niin sopeutuvainen, avoin, iloinen ja fiksu. En malta venaa 2v luustokuvia, jotka ratkaisevat sen, tulenko joskus tulevaisuudessa käyttämään tätä neitiä kasvatukseeni.

3 viikkoiset VS vuosikkaat. Äiskä käyny liian kuumassa pesussa?

1 kommentti:

  1. Naurattaa tuo viimeinen kuva :D miten noin pienistä voi kasvaa tuollaisia hujoppeja :D

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.