22.2.2018

Mel ei kerro

Viikottaiset manikyyrit tekemättä...
Melkein viikko hujahti mökillä helmikuun alkupuoliskolla kahden kyyhkyläisen kanssa. Upeat kelit, mökkeily itsessään ja pitkät lenkit mahtavissa maisemissa vailla ihmisiä. Tekipä terää. Cicaro vietti tämän ajan kotikotona muun juoksulauman kanssa.

Alkupäivät Mel torjui vikittelevän sulhon ärhäkästi, ja sulhohan uskoi ja kokeili onneaan uudelleen myöhemmin. Kun Mel alkoi näyttää suosiollisia merkkejä ja kirjaimellisesti liehitteli ja peruutteli useana päivänä sulhopojan tykö, sulhopoika oli sitä mieltä että nyt menee totiseksi tämä homma. Se kyllä kiehnäsi kovasti, mutta lähti aina pois paikalta. Tätä jatkui koko loppuajan aivan samanlaisena. Kyyhkyläiset liehittelivät toistensa kimpussa useita kertoja ilman että astumista tapahtui. Jopa niiden ollessa ulkona uros kyttäily mökin ikkunaa, että eihän se ihminen vain näe että minä kiehnään sen silmäterän kanssa...


Ainakaan ihmisen näkemänä. Keskellä ei mitään koirat viettivät toveja ihan keskenään ulkosalla minun vain välillä tarkistellessa että molemmat on edelleen näkösällä. Pidän siis erittäin epätodennäköisenä että pentuja on tulossa tänä keväänä.


Luonto on viisaampi, ellei jopa viisain, ja sitä kunnioitan valtavan paljon. Jos koirat ovat sitä mieltä että tämä ei nyt ole hyvä yhdistelmä, uskon koiriin. Minusta lähtökohta kasvatukselle pitää olla tehokkaasti, periaatteessa ilman ihmisen apua lisääntyvät koirat. Nartulla tulee olla voimakkaat kiimat ja uroksella riittävästi luonnetta astua narttu. Taustalla varmasti vaikuttaa osaltaan se että uroksen lisääntymisviettiä on kitketty aktiivisesti pois koko sen iän. Vaikea silti kuvitella tilanne, jossa tärppinarttu tarjoaa itseään eikä kovapäinen uros astu. Ajattelin ensin että se on vain todella tarkka oikeista päivistä, mutta Melin jo hiivutellessa liehittelyään kohtasin todellisuuden - ei nää ny sovikkaan yhteen.


Jos Melin juoksut eivät osu pahasti yhteen syksyn 5-viikkoisen ulkomaanreissuni kanssa, voisin vielä yrittää löytää sille soveltuvan kivan sulhon toista pentuetta varten. Kesäpennut ja elämäntilanne ois ollu aika jees, mutta kaipa ne talvipennutkin menis. Syksy alkaa olla viimeinen ajankohta kun uskallan astuttaa Caran sen iän osalta. Ei tietenkään ole olemassa mitään yleispätevää rajaa nartun toiselle pentueelle, mutta 8v kuulostaa paljolta vaikka kyseessä ois kuinka terve, hyväkuntonen, pitkäneliniänodotteen narttu. Tämä narttu on kuitenkin ihan liian tärkeä minulle, joten en halua ottaa sen kanssa mitään ylimääräisiä riskejä.


Katseet kääntyvät jossain määrin tulevaisuuden toivoon, Cismetiin. Vielä on paljon avoimia kohtia Kissen kasvatukseen käytön suhteen, joten siitä lisää vasta myöhemmin.

12 kommenttia:

  1. On harmittavan epätavallista, että hyväksyttäisiin se, että koirat eivät ehkä olekaan sopivat toisilleen. Varmasti löytyy syksylle uros, jos on Caramelin tarkoitus saada pennut :) Tsemppiä etsintöihin!

    VastaaPoista
  2. Caramel on kyllä tosi kaunis koira, itsellä on haaveena Merle-kuvioinen shelttityttö sitten joku päivä :) tämän kulman urokset on kyllä aivan täpinöissään kun Hipulla on tärpit, sulhasista ei puutetta olisi joten ei uskalla aidatulla pihallakaan yksin pitää tärppien aikaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Joo kyllä mekin aika tehokkaasti sekotettiin kulmakunnan urosten päitä ja nämä likat itekki piipitti jokasen liikkuvan otuksen perään päiväkausia :D Ahh, onneks taas hetkeks ohi tämä rumba.

      Poista
  3. Anonyymi5.3.18

    Hei! Oletko pyöritellyt mudia tai paimenlinjaista suomenlapinkoiraa sulhasvaihtoehtoina? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mudi on rotuna minulle vielä kaikin puolin liian vieras, mutta se on silti "listoillani" mahdollisena sopivana vaihtoehtona, joskin vaatisi tosi paljon aikaa ja vaivaa että tutustuisin rotuun.

      Paimensukuisesta lapinkoirasta olen kiinnostunut, ja paria yksilöä olen vaihtoehtona pyöritellytkin yhdistelmissä. Tarttee jonkun verran tuuria, että miellyttävä ja sopiva yksilö sattuu kohdalle. Kuten sanottua, toki rodun kokonaistilanne täytyy olla hyvä samoin kuin tietty yksilönkin.

      Seuraavaa yhdistelmää varten etsiskelen yhtenä vaihtoehtona myös mittelspitziä. Sheltti on vaihtoehtona ihan yhtä hankala kuin bortsu, joten mitteliä olen alkanut toden teolla pyöritellä vaihtoehtona. Terveystilanne, koko, turkki ja rodun hyvä yleistilanne miellyttävät. Paljon on vielä ajatustyötä syksyn osalta edessä päin ja voi olla että syksyllä ei oma elämäntilanne (iso reissu tulossa) salli pentuetta, jos Melin juoksut osuvat reissun kanssa ristiin. Samoiten tämä hyvien urosten metsästäminen on todella turhauttavaa.

      Poista
  4. Toivottavasti tärppäisi sitten seuraavan kerran, jos Caralla vielä pentuja yrität! Kaikin puolin niin mahtava koira kuitenkin :)

    P.S. Mitteli urosvaihtoehtona kuulostaa kyllä aika mahtavalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, täytyy tässä taas ryhdistäytyä ja suunnata katse tulevaan. Tänään havahduin ekan kerran kuinka leveeltä Cara näyttääkään. Elättelen vissiin edelleen salaa ajatusta että se ois tiine... :D hah.

      Poista
  5. Anonyymi25.3.18

    Mites australiankelpie? Minusta sopisi blogia lukeneenani kriteereihisi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole poissuljettu vaihtoehto sekään.

      Poista
  6. Anonyymi6.4.18

    Sopisiko kooikerhondje Melille partneriksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spanielit ei oo ihan mun juttu eli pass :D

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.