Agivalmennus

Otettiin pitkästä aikaa osaa agivalmennukseen. Kumpikin koira osallistui valmennukseen ja treeniaikaa oli molemmille varattu 10+10min eli tuplaten viikkotreeneihin nähden. Cicaro jaksoi hyvin koko treeniajan, mutta Caramel oli väsynyt jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Sen rimakorkeus oli 45cm, mikä vaikuttanee asiaan. Vauhtia rimojen korkeus ei vienyt, päinvastoin tuntui etten pysy koiran perässä, sellaista vauhtia paimenrouva paineli menemään. Valitsin radoista 3lk tasoisen, sisältäen A:n ja kepit.

Tarkastelimme ansaesteiden ohittamista linjojen huolellisella valinnalla. Takaakiertoa teimme saksalaisena ja pyöräytyksenä, joissa saksalaisessa pääsin tosi kivasti etenemään koiran vasta ponnistaessa hypylle. Täytyy vain muistaa kohdistaa katse koiran laskeutumispaikkaan, eikä jäädä tuijottelemaan koiraa niin ohjaustekniikka on jo hyvin varma. Pyöräytys oli koirille hankala - en päässyt etenemään tässä riittävän ajoissa tai jos tätä yritin niin koirat kieltivät esteen. Oivalluksia syntyi varsinkin Sijoittuminen linjat katse saksalaisessa ja pyöräytyksessä saman puolen käsi ja jalka lähettää ja pitää edetä

Pikkumakseihin on ilmoittautunut 10 koirakkoa, toivotaan että rimakorkeudet ovat hillityt. Vain kaksi "testistarttia" koska korkeudet suuremmat. Sitä ennen täytyy vielä tehdä maxikorkeutena muuri, rengas ja pituus. Käytännössä jos onnistaa niin sertihän sieltä tulee. Treeneissä on mennyt hyvin, nyt jos se vain ei ole radalla liiaksi ohjaajafokuksessa niin hyvin menee.

Cara teki 50cm rataa treeneissä ensimmäisen kerran 8.3. ja se tipautti vain yhden riman kun sen piti hypätä ja kiertää tiukasti siiveke. Pituudella ei tullut mitään ongelmaa. Muurinkin sen loikkasi aivan kuin se olisi aina loikkinut maxikorkuisia muureja. Itseä kyllä hirvitti hyppyyttää muuria, mutta näppärä paimenrouva sanoi että älä äiskä huoli, hyvin minä tämän selvitän. Se on niin tarkka ja osaa arvioida hyppykorkeudet hyvin, onhan sille pitkälti aina muuteltu estekorkeuksia kesken saman radan, joten se ei tiputtele rimoja ellen minä ohjaa sitä jotenkin hyvin huonosti. Viimeisissä treeneissä ennen kisoja on vielä rengas, jota asteittain nostetaan maxikorkeuteen. Se kokeili medi-maxi välistä rengasta, ja se hipaisi rengasta. Rengas on niin vakiokorkeudella aina, että siksi Melin hyppy renkaalla on vakioitunut juuri tietylle korkeudelle. Ei siis tekisi lainkaan pahaa muutella renkaankin korkeutta hieman suuntaan tai toiseen, eli tämä täytyy pitää mielessä jatkossa.

Kaverikoiratoiminnalle ja agilitylle jää enemmän aikaa kun jätän hallitustyöskentelyn 2-vuotisen kauden jälkeen. Vaikutan mieluummin agilityn asioihin toimikunnassa työskentelemällä, johon lupauduin puheenjohtajan rooliin täksi vuodeksi.

After skabat.

Katkastiin kisatauko nyt viikonloppuna ja käytiin kirmaamassa pari rataa. Cicarolla menin kaks agirataa ja sille tuli 2x 10rv. Ekalla radalla se varasti lähdössä, joten ensimmäinen pakkovalssi epäonnistui ja koira juoksi esteen ohi. Myös kepeiltä tuli virhe koska jouduin uusaamaan ne kerran. Tokalla radalla kepeiltä tuli 10rv. Se haki kepit loistavasti, mutta ei tehnyt niitä loppuun saakka. Kontaktit oli se the thing näissä kisoissa, ja niiltä ei pisteitä lähtenyt. Tehtiin onnistunut poispäinkääntökin yhellä radalla. Pienestä se on kiinni, ja uskon että kun nyt rutinoidutaan kisaamaan ahkerasti tänäkin vuonna niin ne pari puuttuvaa nopeeta nollaa tulee kun päivä ja keppien lopetus sattuu kohalleen.

Melin kanssa mentiin hurjana jopa kolme rataa korkaten samalla pikkumaksi-luokka. Ei oltu ennen mentykään kolmea rataa peräkkäin, joten tässä oli koitosta kartturille. Onnistuin silti muistamaan kaikki kolme rataa, taino okei pieni blackout tuli ekalla radalla. Caralla oli loistavat kontaktit yhtä lailla kuin Cicarollakin, eli näiltä ei tällä erää virheitä kerätty. Hyppykorkeudet oli 40, 45 ja 50 joten jännäsin jaksaako se vielä kolmannella radalla loikkia niin korkealle. Joka radalla se teki hyvän renkaan ja hypärillä vielä pituudenkin, eikä se tiputtanut yhtäkään rimaa kolmella radalla. Se on niin tarkka hyppääjä että se ei pahemmin ikinä rimoja tiputa ellen tee tosi törkeää ohjausta sille. 

Samoiten koitosta oli siinä että oltiin lähössä ihan ekana joka radalla. Enää ei ole minejä tai makseja ennen omaa vuoroa, joten tulipa koettua tämäkin tilanne. Tästä aiheutuneena B-radalla juoksin maaliin nollasta iloiten tuomarin tullessa harmittelemaan että ei ollut antanut minulle lähtölupaa, joten tuloksena tästä hienosta nollasta HYL. Onneks ei menetetty tässä sertiä koska joku toinenkin teki nollan. Nollan ilo on silti nollan ilo! Radat tuntu helpoilta ja sujuvilta suoritettavilta, varsinkin hypärillä sai juosta sen minkä vaa ite kerkes. Kepit sujuivat tosi hyvin, vain yhdellä radalla se keskeytti keppien vikassa välissä. Keppien lopetusta on siis vielä treenattava varmemmaksi, nyt kun aloitukset on saatu niin hienoiksi ja itsenäisiksi.

Seuraavaksi kisataan Varkaudessa reilun kuukauden kuluttua. Aina kisojen jälkeen tuntuu, että pitäs olla seuraavat kisat suunnilleen heti huomenna. Siitä jää sellanen tätä lisää -fiilis.