Uskalsin pitää tottelevaista hoitolasta irti ja lähes päivittäin kävimmekin jäällä kirmailemassa, toisinaan frisbeen kanssa ja toisinaan ihan muuten vaan. Pari kertaa ennätin ottaa hoidokin mukaan treeneihinkin, ja aika erilainen työmoottori tommosella koiramaailman formulalla kyllä on noihin omiin feikkisheltteihin verrattuna.
Likat palkittiin asiaankuuluvasti seuramme vuoden Agilitykoira II ja III titteleillä vuosikokouksen yhteydessä. Voi miten hienoja koiria. Samassa yhteydessä äänestettiin että allekirjoittanut jatkaa hallitustyöskentelyä kaikista en-kerkee-en-jatka -muminoista huolimatta. Että vipinää sitten riittää, ehkä ensi vuonna himmaillaan hieman näissä koirajutuissa, tai sitten ei himmata enää ikinä!? Laskin juuri että mulla menee kuukaudessa keskimäärin 40h koirailuihin, ja tähän ei tietenkään lasketa mitään peruskoiranpitoa kuten lenkkeilyä sun muuta arkista.
Varkauden kisoista neljältä radalta kotiintuomisina oli 4 tulosta. Caralle 10rv ja 15rv, virheitä ei lainkaan kepeiltä eikä kontakteilta, vaan hypyiltä. Uskoisin että tällaiseen yllättävään ilmiöön vaikuttavat nyt uudet hyppykorkeudet joihin me kumpikaan emme ihan vielä ole tottuneet. Eiköhän me saada itsemme uuteen nousuun kunhan kumpikin totuttelemme estekorkeuksien tuomiin muutoksiin radan suorittamisessa. Täytyy vain antaa nyt aikaa muutokseen ja jatkaa hyppytekniikan kehittämistä.
Cicarolle ekalta radalta 10rv kepeiltä ja toiselta 0rv LUVA sij. 2/15!! Agiradalla nollatuloksen teki yhteensä 6 koirakkoa joten aika huikean kiva yllätys että mahduimme kärkisijoille ja todellakin ansaitsimme ensimmäisen agi-LUVAmme kakkosissa. Cicarohan teki jo Iisalmessa aginollan viime vuonna sijoittuen toiseksi mutta osallistujia oli niin vähän, että vain ensimmäinen sai LUVAn. Voi että se harmitti. Cicarolta puuttuu nyt enää yksi nousunolla agiradalta, joten eiköhän tavoite kolmosiin siirtymisestä tänä vuonna toteudu jos ei tule mitään esteitä kisaamiselle.
Agiradoilla olivat kaikki kontaktit ja kumpikaan koira ei tehnyt lainkaan kontaktivirheitä kisoissa, mikä oli kyllä melkoinen suoritus. Huomion kiinnittäminen kontaktien laatuun viime aikoina on selkeästi auttanut, vaikka edelleenkään emme saaneet aikaiseksi kisavireessä puhdasta 2o2o-suoritusta kummaltakaan. Pääasia että kontaktipinnalle osuttiin ja toivottavasti osutaan jatkossakin.
Seuraavat kisat ovat toukokuussa oman seuran kisat. Olisipa hienoa päästä Cicaron kanssa kolmosiin juuri omissa kisoissa, mutta aikaahan meillä on koko koiran loppuikä että ei mitään paineita. Koira jonka en ikinä uskonut pääsevän edes kakkosluokkaan kolkuttelee nyt jo kolmosiin. Se on kyllä kuohuvan paikka jos se päivä koittaa että kumpikin siskoksista on kolmosluokkalaisia! Tiedän että Cicaron kanssa kolmosiin pääsy tulee olemaan triplasti isompi asia kuin Caran kanssa, jonka kanssa kolmosiin nouseminen oli jotenkin itsestäänselvyys. Ei kun odottelemaan tulevia kisoja.
Treenilistalle kisojen perusteella menee siivekkeen kiertäminen (pyöräytys etc.) mikä on aina ollut molemmille koirille hankala ja tästä tuli taas ainakin pari virhettä Caran radoilla. Samoiten Cicarolle lähdössä odottaminen on edelleen suurta vääryyttä ja koirankiusaa ja keppejä se ei vielä kisavireessä malta joka kerta tehdä loppuun.
Ollaan tällä hetkellä viettämässä mun lomaviikkoa mökillä Cicaron, Caramelin ja Cismetin voimin. Voi hyvänen aika miten koirat nauttii kun saa pinkoa niin paljon vapaana kuin sielu sietää. Koirien irtipito on arka aihe, mutta olen ikävä kyllä aivan liian itsekäs lukitakseni koirat täällä keskellä ei mitään ketjun päähän mökkeilemään, joten ihan voin rehellisesti myöntää että vapaana ne täällä saavat rallatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.