6.6.2018

Sani 10 vuotta

Paljon onnea 10-vuotiaalle Sanille! Ilman tämän rouvan maanmainiota olemusta ei minulla olisi kahta mahtavaa harrastuskoiraa ja parasta ystävää. Olen ikikiitollinen Sanille näistä kahdesta karvakasasta, joiden kanssa saan etuoikeutetusti jakaa arkeni, ja joista on tullut minulle suoranainen elämäntapa.

Sanin suurin saavutus ovat tietenkin sen kuusi pentua. Tämä kultaisen luonteen omaava mummokoira antaa nuorison pöllyyttää itseään lenkillä mennen tullen, ja sen hermot eivät ikinä mene nuorison myllytyksessä. Oman arvonsa tuntevana rouvana hän kuitenkin saapuu sisälle aina ihan omalla oven avauksella. Harvemmin Sampuran sallii tulla sisälle nuorison seurassa, vaan mummeli ilmoittaa kimeästi haukahtamalla ulko-oven takana että no nyt olisi sitten minun vuoroni astella sisälle, että ovea auki ja heti - sama se olipa oven käymisen välillä sitten puoli minuutia tai tunti, niin Sanin mielestä jokaisella oman arvonsa tuntevalla veteraanikoiralla täytyy olla ihan oma sisääntulonsa.

Sani on nyt kymmenen vuoden iässä paremmassa kunnossa kuin se on ollut moneen vuoteen. Sanille painon pitäminen kurissa on aina ollut hivenen hankalaa, ja taitaa olla niin että vuonna 2011 pentueen jälkeen Sani oli viimeksi normaalipainoinen. Siitä saakka mumma on kerännyt ympärilleen enemmän tai vähemmän mummamaisia kiloja. Nyt 10 vuoden rajapyykin ylityttyä voimme olla iloisia siitä, että mummo on ansainnut itselleen ehkäpä jopa muutaman elinvuoden lisää pudottamalla yli 3kg painostaan. Tämä vastaa noin 15% Sanin painosta, joten kyse on aika merkittävästä lukemasta.

Otuksia jotka tekivät Sanin äidiksi ja isoäidiksi - kaikissa heissä on
ripaus Sanin lempeyttä ja kaikin puolin niin mainiota luonnetta.





Nyt Sani jaksaa leikkiä enemmän, eikä se lintsaile lenkeiltä. On myös ollut hauska huomata Sanin nyt laukkaavan, mitä se ei juuri tehnyt ylipainoisena. Jos Sanin paino pysyy nykyisessä 20kg:ssa tai jopa tippuu vielä kilon tai pari, niin kylläpä mamman kelpaa vielä vanheta muutama vuosi. Sani ei ole vielä harmaantunut ja sen turkki ja hampaat ovat erinomaisessa kunnossa. Veteraani-iän saavutettuaan Sani aloitti mätsäriharrastuksensa uudelleen, ja mätsärimenestymisen tavoittelu ja tuomarien kommentit hieman liian muhkeasta olemuksesta ovat varmasti osaltaan motivoineet kotopuolessa liikakilojen karistamiseen. Tuomareilta onkin tullut hyvää kommenttia nykyisestä ulkomuodosta - erinomaista luonnetta, turkkia ja hampaita on kehaistu, eikä syyttä.

Äkkiseltään ulkoisesta habituksesta ei uskoisi että rouva on jo 10-vuotias. Ehkäpä tilanteet, joissa nuoriso mekastaa ja melskaa ja Sani vain katselee viisaan tyynesti sivusta ovat ainoat seikat, jotka kielivät mummokoiran elämänkokemuksesta - jokaiselle asialle ei tarvitse nostaa hälytystä pystyyn, eikä varsinkaan ilmalämpöpumpun äänenmuutoksille (voihan nuoriso).

Sanin syntymäpäivä sisälsi paljon herkuttelua ja rapsutuksia. Kyllähän 10 vuoden rajapyykin kohdalla saakin vähän herkutella ylimääräisiä.

4 kommenttia:

  1. Paljon onnea Sani! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea 10-vee mummukalle <3

    VastaaPoista
  3. Wau!Onnea Sanille mahtavasta iästä! :) Eksyin sattumalta blogiisi, kun olen etsinyt onnistumisia koiran painonpudotuksessa. Olen ihan tavallinen harrastaja, ja omistan 8v bordercollien, jonka painon kanssa pitäisi tehdä myös vähän töitä :D Metsäharrastuksen uudelleen aloittaminen onkin loistava idea! Riittikö pääasiassa liikunnan lisääminen teillä?Kuinka paljon muutit ruokavaliota?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Alisha! Kaikki pointsit kotiin päin kun mumman paino saatiin kuriin. Luulen että suurin muutos tapahtui omistajan päänupissa - kun on tottunut latomaan kuppiin tietyn määrän ruokaa, tuntuu tämän vähentäminen tosi radikaalilta ja vähintäänkin siltä että nyt se koira jää nälkäiseksi.

      Sanilla liikunnan määrä lisääntyi Cismetin laumaan liittymisen myötä, ja siinä ohessa sitkeä herkkujen ja ruuan vähentäminen tuottivat tulosta. Myös se että suosittelin vähärasvaisia tuotteita, auttoi. Ruoka kannattaa vaikka punnata jos tuntuu että sopivaa määrää on vaikea saada annosteltua kuppiin. Yks asia mikä kannattaa huomioida on se, että jos päivä on normaalia rauhallisempi tai koira saa ylimääräisiä nameja esim. treeneissä, nämä täytyy ehdottomasti muistaa vähentää illan ruoka-annoksesta. Toisinaan myös ruoka-annoksen jättäminen pois kokonaan ei tee pahaa (ellei koira oksentele tyhjää mahaa). Koira kannattaa punnata säännöllisesti ja kysyä tutuilta palautetta koiran laihtumisesta tai lihomisesta. Itse sitä muutosta on tosi vaikea nähdä kun koiraa näkee niin usein.

      Ehkä näissä ylipaino-ongelmissa suurimman muutoksen onkin lopulta tapahduttava omistajan päässä. Tsemppiä painonhallintaan! Ja kiitos postausinspiraatiosta, taidan joskus kirjoitella aiheesta hieman lisää!

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.