Vierailevia tähtiä

Lähes viikon ajaksi saimme seuraa ankean tavalliseksi ja rutiininomaiseksi muuttunutta arkeamme vauhdittamaan. Kasvattipoika kotijoukkoineen saapui lumiseen Kuopioon 16.1. Paria tuntia aikaisemmin äitimuori toi Cismetin kaupunkiin (en ois ikinä pygeny lähtä ajamaan koiranhakuun yövuoron jälkeen parin tunnin unilla, enkä liioin olisi kerennytkään). Pitihän Kisse-neidin olla vastaanottamassa velipoikaa.

Kuten yleensäkään, eivät tälläkään kertaa ovelle saapuneet vierailijat jääneet vaille huomiota. Meille kun ei kukaan saavu huomaamatta. Armottoman räksytyksen ja hälytysseremonian jälkeen räksyttävät vahtikoirat hiljenivät aivan hetkiseksi, kun tajusivat kuka ihme ovesta tällä kertaa käy - Savu!

Kisse tajusi heti, kuka ihastuttava vieras on kyseessä. Tällä kertaa velipojalla kuitenkin oli ensimmäistä kertaa mukana ihan oma pikkuihminen, Savun suojatti. Kisse ja isommat tytöt antoivat pikkuihmiselle tervetuliaispusut ja niin pieni ihminen oli kerralla otettu osaksi tätä hauskaa laumaa. Iltama menikin minun karattuani agilitytreeneihin niillä ruhtinaallisilla kahden tunnin yöunilla.

Bodyguards on duty.

Seuraavana päivänä kävimme aamulla lenkillä koko oman ja vierailijalauman voimin. En muistanutkaan, miten rasittavalta tuntuu käsissä, kun koira vetää hihnassa. Omat likat kun pitävät huolen siitä, ettei hihna kiristy muuten kuin in case of orava or jänis, joten Kisse-tanttaraisen veto tuntui kyllä käsissä. Joustohihna ei ainakaan auttanut asiaa, sillä siinä antamani merkit eivät välittyneet Kisselle laisinkaan. Vaihdoin hihnan normaaliin joustamattomaan hihnaan, ja nyt Kisselle saattoi jo välittää viestiä siitä, että kädethän tässä väsyy. Ymmärrettävää sinänsä, sillä eipä Kisse maalla mitään ikäviä hihnoja tarvitse. Käytinpä minä itsekseni Kissen, Savun, Kipan ja Karpaasin aamu- ja iltalenkeillä jokusen kerran, mutta päätin parin koirakohtaamisen jälkeen että ehkäpä käytän koirat 2x2 metodilla pissakierroksilla. Näin säästeltiin kaikkien hermoja.

"Hohhoh, narttuseurassa seuraava viikko. Mie en kestä..."

Kissen huono koirakohtaaminen eräissä mätsäreissä jokunen aika sitten näkyy nyt sen asenteessa vieraita koiria kohtaan - se pelkää. Se yrittää puolustautua rähjäämällä aika rämäkkään sävyyn toisille koirille. Sen koko olemus jännittyy ja se muuttuu levottomaksi näissä tilanteissa. Kuopion suunnilla mätsäreissä kulkee tiuhaan koira, joka on aggressiivinen toisille koirille. Se yritti hyökätä Kissen kimppuun ja Kisse suunnilleen yritti kiivetä seinille kun se säikähti niin pahoin tämän koiran hyökkäystä. Se olisi taatusti käynyt kiinni, jos olisi yltänyt. Samainen koira on monta kertaa käyttäytynyt aggressiivisesti toisia koiria kohtaan, ja erään kerran kun istuin selin ko. koiraa kohti ja harjailin omia koiriani, se kurotti minun selkäni takaa ja yritti osua minun koiriini. Harmittaa Kissen puolesta, että sille jäi tästä tilanteesta niin paha maku. Aiemmin se lähestyi toisia koiria avoimen iloisesti, pelkäämättä, vaikka ei se mikään koriasosiaalisin koira koskaan ole ollutkaan. Nyt tämä käytös näkyy toisinaan myös mätsäreissä.



Ei auta kuin korjailla vaurioita. Pakkasin treenitaskun täyteen lihapullaa ja Naturis-herkkuja, ja suuntasin naksutin toisessa ja Kisse toisessa kädessä lenkille koiraihmisten parhaimpaan lenkkeilyaikaan. Naksuttelin Kisselle kontaktista, ja se ottikin koko n. 15 minuutin lenkin ajan kontaktia  lähes jatkuvasti. Ohitimme harmiksemme vain kaksi vai kolmeko koirakkoa. Otimme reilusti etäisyyttä ohitettaviin, ja yhdestä näistä saatiin Kisselle todella hyvä kokemus, sillä kiltin koiran omistaja pysähtyi vähän matkan päähän meistä juttelemaan meille. Palkkailin Kisseä koko tämän juttutuokion ajan, ja se rauhoittui hienosti istumaan vierelleni vaikka alkuun se haukkui toiselle koiralle. Koiranomistajan ilahduttava kommentti siitä, että meillä menee hienosti, oli kyllä paikallaan. Kerroin, että maalaiskoira harjoittelee kaupunkikoiran tavoille. Kisse otti hienosti kontaktia jokaisen koirakon kohdalla ja söi niin ahneesti namia, että pakkasessa meinasi ihan sormiin sattua. Jos tällaisia lenkkejä tehtäisi useammin sen kanssa, se alkaisi kyllä pian luottaa vieraisiin koiriin.

18.1. suuntasimme talviselle Kolille, ja hirmupakkasen vuoksi emme kauaa tuolla varpaita ja tassuja palelluttaneet. Vaikka Kolille ei tule Kuopiosta kuin pari tuntia ajomatkaa, en ollut ikinä käynyt tuolla. Upeita maisemia täytyy ehdottomasti päästä ihastelemaan myös kun luonto on kesäasussaan! Koirat käyttäytyivät kuten nyt kunnon vaelluskoirien täytyykin.

Nyt täytyy kyllä sanoa että vain pariin kuvaan jaksoin panostaa, ja loput on hutaistu vasemmalla kädellä! Talvikuvien muokkaaminen ei kuulu kyllä suosikkeihin, ja maiseman sävy vaihtelee kuvasta toiseen. RRRGH.

Maisemat Kolin hissistä.

19.1. meni minun osaltani valokuvauskeikalla Vesannolla, joten iltalenkkiä suurempia emme ennättäneet puuhata enää Kuopion päässä. Jenny piti tällä aikaa kämppää pystyssä Kuopiossa.

20.1. elikkä seuraavalle päivälle oltiin suunniteltu visiittiä "johonkin koirapuistoon" jotta koiralauma saisi purkaa energiaansa. No, hirmupakkaset jatkuivat, joten koirien mielestä tassujen nostelu oli tärkeämpää kuin riekkuminen irti. Vähän ne spurttailivat ja riekkuivat, mutta kummoisiin virranpurkuihin ei tuossa pakkasessa koiratkaan kyenneet.

Koirapuisto oli yksi sellaisista joissa en ollut aikaisemmin käynytkään. Suuri, todella avara puistoilupaikka, jossa tulee varmasti käytyä vielä kesemmällä. Puistosta pääsimme sujuvasti käymään Suomen tämän hetken suurimmassa koiraurheilukeskuksessa eli Koiramekassa, pitihän nyt Jennyn päästä tämä ihme näkemään, joka päihitti TAMSKin vielä tovi sitten suurimman koiramestan. Iltamissa vuoroon tuli jo aiemmin kuvailemani Kissen privaattilenkki.

21.1. lähdin itse aamuvuoroon, ja tätä ennen aamunkajossa Savu tiimeineen pakkasi auton ja lähti ajamaan takaisin kotia kohti.

Kiitos Jenny, olipa ihanan arkirutiineista poikkeava viikko <3

Torin pulupöläytyspalvelu oyj.

Hyvin toimii, kohta pölähtää.