Valmennuksesta kisakentille

10.3. käväistiin taas valmennuksessa. Tuntuu, että saatiin tästä tosi paljon irti ja saatiin treeni-intoa tulevaan kauteen! Käteen jäi montakin asiaa.

Putkiin irtoamista JA irroittamista tulee kehittää. Mä jään odottelemaan koiria putkessa, ja suoraan putkeen ohjatessa en uskalla liikkua riittävästi ja luota siihen, että koira menee putkeen vaikka itse jo juoksisin putken puolivälissä/putken lopussa. Huomasin itsekin tämän, enkä ennen ollu tällasta edes havainnut! Koirat ei tosiaan irtoa putkeen kovinkaan kaukaa, ne pitää saattaa tosi lähelle. Tässä ois iso kehittämisen paikka. Kisoissa en uskalla irroittaa niitä kovin kaukaa, koska en ole aivan varma että ne sinne kovin kaukaa hakevat.

Kepeillä koiriin saa lisävauhtia kannustamalla niitä tosi painokkaan raivokkaasti (:D). Ne boostaa vauhtia niin, että ne sotkeutuvat rytmissä. Uskomaton vaste, ja tuollainen superkannustus niiden pitäis periaatteessa sietää. Kun tää joskus onnistuu, on keppeihin tullut huimasti lisää varmuutta ja tempoa.

Päällejuoksussa ja sylkkärissä jään ohjaamaan aivan liian p i t k ä k s i aikaa. Niin pitkäksi, että koirat kerkee pyöriä tyhjää ja täten ohjaus ei mene suunnitellusti. Eli tommosiin kohtiin napakka ohjaus, ei mitään hidastelua. Ja rupes heti onnistumaan jännästi. Ja vielä kerran: IRROITA. Irroita ne koirat, älä saata. Tää pitäs varmaan tatuoida otsaan.

16.3. otettiin Hukka-Putken kisoissa testistartit tähän vuoteen. Viimeks kisattiin marraskuussa. Ekaa kertaa ikinä molemmat koirat olivat kisatessa juoksussa (Mel tärpeillä), mutta eipä tuo vaikuttanut muuhun ku siihen että piti pukea ja riisua juoksuhousuja joka kerta ku ravattiin ulkona. Vähän tytöt meinas hallissa älämölöidä urosten perään, mitä ne on tehneet nyt kotona ja lenkilläkin...

Mel aloitti kerrankin juoksut ennen Cicaroa, jonka luulin jo juosseen piilojuoksut tai muuta outoa. Se on aina aloittanut ja Mel seurannut muutama päivä perässä. Meininki on niin mahdotonta, että sisällä yksinollessa tytöt ulvovat kulmakunnan pojille (ja pojat vastaavat...)

Nollattu on!

Ulkona kaikki liikkuva on potentiaalinen sulhasehdokas jonka eteen voisi parkkeerata ja tätä rataa. Onneks tätä rakkaudenkipeyttä kestää vaan muutaman viikon vuodessa, kun uroksilla tää taas ois ihan jatkuvaa (joo yleistän).

Palatakseni kisoihin, tämä oli selvästi Cicaron päivä. B-agiradalta heti 0rv ja 3.sija. Eikä edes oltu hitaimmat nollan tehneet. Etenemä jäi hieman alta neljän ollen 3,97m/s. Tämä olikin Cicaron nollatilin avaus kolmosluokassa! Sen kunniaksi Hampuusi sai hurjasti kehurapsuja ja kaupasta haettiin kotimatkalla pateeta.

C-hyppyradalta sitten 5rv kepeiltä kun keskeytti melkein heti aloitettuaan. Niistin kepeille, ja aloitus kyllä onnistu hyvin. Kepit olivat haastavat, ja todella moni sai virhepisteitä noista. Muuten tosi sujuva, menevä hyppäri.

Mel kielsi kahdella esteellä, toisen ohjasin huolimattomasti ja se tuli ohi tästä. Este ei ollut aivan niin linjassa kuin näytti olevan, ja tästä tuli muutamakin koirakko ohi. Toinen kielto tuli meille hankalassa kohdassa, jossa jouduin itse lähes pysähtymään (siivekkeen kierto, jossa koirat usein stoppaa ja kieltää). Ilmeisesti joko A:lta tai puomilta tuli vielä yks virhe. Hyvä fiilis radalta jäi ja se tärkeintä!