12.10.2019

Tehokuukausi


Syksy alkoi kisaisissa tunnelmissa. Syyskuun alussa kisailtiin oman seuran kisoissa pari rataa per koira. Mel teki sujuvaa rataa, ja olisi ansainnut ensimmäisen agisertinsä jos se ei olisi kieltänyt yhtä hyppyä (jos olisin ohjannut hypyn kunnolla). Hienosti kuitenkin toinen sijoitus vitosella. Toiselta radalta tulikin HYL useiden kieltojen takia. Joukkue-piirinmestaruusradalta Melin joukkueelle tuli hienosti sijoitus 4/12. Mel pudotti yhden riman tuolla radalla, siitä siis 5rv joukkuradalta. Mel teki myös oman nopeusennätyksensä piirm-radalta; 4,72m/s ja oli 7. nopein kaikista 32:sta tuloksen tehneestä koirakosta!!

Cicaro tunaroi kepeillä ja toisella radalla Cicaro tunaroi vielä vähän lisää kepeillä. Joukkueradalla Kipsun joukkueelle sij. 6/12 eli kepeiltä kieltoviitonen sieltäkin.



Kotona olikin väsynyttä koiraa botit niskassa. Mel ei ole vieläkään täysin ok SL hyppykorkeuksien kanssa. Se pudottelee toisinaan rimoja. Kisoille sattui aivan ihanat kelit, ja tulipa siinä taas paljon talkoiltua kisojen etukäteisvalmisteluissa ja ratamestarina.

Jyväskylässäkin ennätettiin käydä syyskuussa kisailemassa ekaa kertaa ikinä. Voinee todeta, että ne samat ongelmat toistuvat, eli...
1. puomin alastulo
2. Cicarolla lähdössä varastaminen ja keppien keskeyttäminen
3. putkiin irtoaminen epävarmaa, kieltoja putkiin irtoamisesta
4. hypyille irroittamisesta kieltoja, eli eivät irtoa hypyille tai takaakiertoon

Tulokset tuli joka radalta, mutta virheitä nuista edellämainituista tipahteli. Kiva oli kisapaikka ja koirien kanssa tuntui tosi kivalta juosta ratoja noista virheistä huolimati.





Valmennuksessaki kerettiin käydä syyskuussa - ei huono. Valaistuimmekin.
Cican kohdalla käsittelyssä olivat kiellot ja komentaminen. Sillä oli ajatus liikaa minussa eli palkassa, teimme siis töitä työmoraalin kanssa. Jos kieltäydyt tekemästä, menetät palkkion - kannattaisiko tehdä kunnolla? Kepeille target laitettiin ensin lähelle keppien loppua, sitten aina kauemmas ja kauemmas - päästäksesi palkalle tee koira kepit kunnolla. Jos tyrit, et pääse etenemään eli lähestymään palkkaa vaan aloitamme alusta PIENEN TAUON jälkeen. Tämän pitäisi kasvattaa koiran työmoraalia ja nähdä esteet mahdollisuutena edetä targetille. Eli jatkossa koira etenee esteitä kieltelemättä ja kyselemättä joka esteen jälkeen palkan perään - palkka kun odottaa jatkossa radalla eikä minulla. Koira alkaa nähdä esteet mahdollisuutena edetä mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi palkalle. Tämä ratkaissee monta ongelmaa jatkossa.



Mel teki myös samaa, eli Mel kieltää helposti ja alkaa napsia minua. Putkiin irtoaminen ja erottelut pitäisi tehdä varmemmaksi. Eli jatkossa jos Mel kieltää, niin otetaan pikku tauko ja homma kohta alusta eli kun hommat ei jatku kieltokiukuttelun takia > palkkion mahdollisuus menetetty. Tässä sama työmoraalin kasvattaminen ajatuksena.



6 uoden ajan olen tehnyt toisin kuin minun pitäisi jatkossa tehdä. Tämä tulee olemaan pitkällinen uudelleenohjelmointi koirilleni ja varsinkin minulle - olisi helppo vain mennä ja tehdä kuten aina tähänkin saakka on tehty. Mutta kun pitääkin ajatella aivan uudelleen - hitto että vie voimia ja ajatus on vaikea pitää koossa. Jonkun täytyy koko ajan muistuttaa että ei saa enää toimia kuten toimin aiemmin vuosien ajan. Aiemmin jatkoin vaan aina kiellon jälkeen suoraan tehtävää, eli koira sai palkkiona jatkaa rataa kohti palkkiota vaikka se kielteli ja komenteli siinä mennessään. Jatkossa en saa antaa koiran enää jatkaa tehtävää jos se kieltää - kiellolla on oltava seuraamuksia. Target-työskentely vahvistuu myös, eli koiran on oikeasti keskityttävä tekemään hommia vaikka palkka odotteleekin radalla. Ja jatkossa koira ei enää saa kokea kannattavaksi kieltää (komentaa mua).

Tästä eteenpäin koirat alkavat kasvattaa itselleen parempaa työmoraalia. Lopulta tosi moni asia radalla on vaan tästä samasta asiasta kiinni!! Ihan tosi valaiseva valmennus. Ininiä voidaan kans harjoitella, se on vähän uusi asia vielä meille. Omasta liikkumisesta sain taas kehuja.



Kävin nauttimassa Turussa maailman parhaasta agilitystä ja mukaan tarttu mm. tarralla suljettavia palkkapalloja - näistä koirat tykkäs kovasti ja nää toimii tosi hyvin tuossa meidän target-hommassa jatkossa. Kerkesin myös napata mukaan virallisen AWC2019 lelun, lisäravinteita ja Back on track paitoja hyvällä alella. Autoa koristaa myös aivan tosi pähee agilitytarra joka lähti myös mukaan Turusta. Koiramobiili on jälleen hieman uskottavampi koiramobiili. Koirat oli Turkureissun ajan kotikotona hoidossa.



Molemmat tytöt juoksee. Ja Mel on keksinyt alkaa ulvoa juoksujen aikana näin vanhemmiten. Ei se nuorempana tätä tehnyt. Oli oikein kiva huomata, että koira harjoittelee ulvomista myös mun ollessa kotona läsnä. Ei hyvänen aika koira. Miten uskallatkin. Toruin Meliä ja tiesin, että kun meen yövuoroihin, on ulvonta taatusti läsnä naapurien mieliksi - ja oikein veikkasin.

En mitenkään saanu koiria hoitoon yövuorojeni ajaksi, koska ne ois taas pitäny kiikuttaa kotikotiin saakka. Siispä koska tilanne oli akuutti ja kiimanen eläin oli pakko saada hiljennettyä yövuorojeni ajaksi, lainasin kaverilta sitruunapannan, mitä olen vempaimena verisesti vastustanut tähän päivään saakka. Mielestäni se hoitaa vain oiretta eikä syytä, ja varsinkin ahdistuneelle koiralle se on viimeinen niitti lisäämään ahdistusta ja vain laiska ja osaamaton omistaja ohittaa varsinaisen ongelman juurisyyn tällä brutaalilla keinolla. Nyt koira oli kuitenkin aivan toisenlaisissa maailmoissa - juoksuhuuruissa ulvomassa kaikkia kulmakunnan poikia luokseen, ja koska koiran ulvonta kuului varmaan koko naapurustossa, perustelin asian itselleni näin hyväksyttäväksi äärimmäisenä hätäratkaisuna. Ja sehän toimi.

Päätin, että jatkossa nämä likat eivät juoksuista kärsi - sterkkauspöytä kutsuu joskus talvella. Tästä on tulossa ihan oma pohdinta-postauksena jossain vaiheessa. Olen reissaamassa eteläisessä Afrikassa kuukauden verran tässä lokamarras-akselilla, joten koirat menevät taas hoitoon kotikotiin, mistä saan jälleen kerran olla todella kiitollinen äiteelle. Palaillaampa naputtelemaan tänne joskus Afrikan reissun jälkeen. Ikävähän se tulee taas koiria, mutta reissussa on onneks niin paljon aktiviteettia luvassa että jospa siellä ei ennättäisi hirveästi koiria ikävöimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.