Haasteiden haaste

Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista kolmen päivän ajalta.

Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista:
AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.

Haaste alkaa seuraavana päivänä, joten tänään joudut vastaamaan rehellisesti kahteenkymmeneen kysymykseen.

1. Mikä on sinun horoskooppimerkkisi? Rapu
2. Osaatko valehdella? Tietysti.
3. Pidätkö itseäsi luotettavana? Minulla on kyllä älliä pitää tietyt asiat visusti salassa, mutta saatan sanoa eteenpäin jotakin.
4. Miksi aloitit bloggaamisen? Ihmisillä oli kiinnostusta seurata pentuprojektiani, ja koukutuin myöhemmin muuten vaan.
5. Oletko onnellinen? Useimmiten kyllä.
6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon? Njaa. En oikeastaan, ei pikkujuttuja saa katua eikä ole mitään suuren suurta mörköä mitä pitäisi katua elämässä.
7. Raha vai rakkaus? Paha, tosi paha. Mutta raha tällä hetkellä, sillä saa melkein kaiken maailmassa.
8. Onni vai terveys? Terveys, ehdottomasti.
9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä? Liisa
10. Mikä on sinun hurjin unelmasi? Upea farmi veden äärellä Amerikassa tai Australiassa, jossa kasvatan pienimuotoisesti hevosia ja koiria ja menestyn kilpailuissa niiden kanssa.
11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi "Tänään sinulla ei ole varaa tehdä oikeastaan mitään omien tunteittesi vastaisesti, sillä se kostautuu välittömästi erilaisina, pieninä ongelmina ja hankaluuksina tehtäviesi hoitamisessa."
12. Kadehditko ihmisiä? Joo joskus.
13. Millainen olisi unelma sinä? Maltillisempi, hyvähermoisempi ja sosiaalisempi
14. Kuvittele itsesi 10 vuotta eteenpäin. Missä olet ja mitä teet? Asustan Savon tai Keski-Suomen nurkilla ja olen töissä, vakituisessa suhteessa, omakotitalossa, rakennellen omaa kotia ja omaa elämää perheen parissa. Harrastan edelleen agilityä ja olen aloittanut ratsastuksen uudelleen ns. tätiratsastajana.
15. Suurin ensi kesän suunnitelma? InterRail
16. Milloin viimeksi itkit? En edes muista, varmaan joskus joulu- tai tammikuussa.
17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa? Koska ihmisellä on luontainen tarve hakeutua toisen ihmisen seuraan ja muodostaa omaksi turvakseen pysyvä suhde tähän toiseen ihmiseen öö meniköhän se ihan noin.
18. Seurusteletko? En
19. Haluatko mennä naimisiin? Tottakai.
20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta? Aika tavallinen haaste kysymysten osalta, kuvasysteemi vaikuttaa tosin eksoottiselta ja hauskalta.

Lisää vielä tähän loppuun viisi tärkeää kuvaa.
Tämä oli kyllä vaikea. Harva yksittäinen kuva nimenomaisesti merkitsee suuren suuria, mutta se ajatus sen taustalla merkitsee paljon.

Kasvatit, joista erityisesti kotiinjääneet ovat minulle tärkein asia koko maailmassa.
Luopuisin mistä tahansa, mutta en koiristani, suojateistani.

Koiraharrastaminen ja sen mukanaan tuoma sisältö arkeen.
Se on sitä jotakin, mitä ilman arki olisi tylsää ja merkityksetöntä.

Siskoni, jonka kanssa täydennetään toistemme lauseet ja tiedetään tasan mitä toinen ajattelee,
koska ajatusmaailmamme ovat niin samanlaiset.

Mökki, paras paikka maailmassa.

Parhaimmat hevoskesät ennen kotoa muuttoa, jotka muistan aina ja ikuisesti kunnes alzheimer minut korjaa.

Kiitä haasteen antajaa ja kuvaile hänen blogiaan kolmella sanalla: Haasteesta kiitämme Janikaa, jonka blogi on kuvapainotteinen, monipuolinen ja selkeä.

Haasta 15 bloggaajaa:

• liisasjewelbox
• harmaatkoirat
• pupujenkauhu
• legolassie
• deliafifi
• lifewhitdobermann
• koiriamaalta
• nettastage
• wipoe
• lifeishopefull
• rabbits-smiles
• snaukkublogi
• pyhatpiskit
• tindejanelle
• shadydags

Viikonlopun agit

Kihlajaisviikonloppu kotikotona.

Lauantaina ohjelmassa yksinkertainen rataharjoitus, rengas, keinu sekä kepit. Renkaalla ei mitään ongelmaa, heitin etupalkkana lelua ja oli aivan sama mistä suunnasta ohjasin, niin rengas meni aina nappiin. Keinulla sama juttu, varmaa suorittamista ja Kiksu malttoi odottaa 2o2o hyvin. Kepeillä lähdettiin harjoittelemaan kaikilla ohjureilla, joita vähensin koko ajan niin, että lopulta ohjurit olivat vain toisella puolella keppejä tai vain alussa ja lopussa. Tuloksena kepeissä Cara suoritti kaikki 12 keppiä ilman yhtäkään ohjuria. Kiksulla piti säästää vielä muutama ohjuri. Kepeillä systeemit rupes pelaamaan, kun laitoin keppien päähän palkan odottamaan targetille. Koirilla katse pysyi tiiviisti edessä ja alhaalla.

Sunnuntaina 9 esteen rataharjoitus, muisteltiin samalla tuplasylkkäriä ja backflapia. Rengas ja keinu edelleen mainioita. Kepeillä jälleen hyvää työtä koirilta, vähentelin ja lisäilin ohjureita ja näppärästi pujoteltiin, Cara jälleen täysin ohjureitta, Kiksulla 2-3 ohjuria apuna edelleen. Kepittely sujuu paremmin, kun en sano mitään kepkepkep-litanniaa, vaan yhden kepit-komennon jälkeen hiljenen täysin. Enkä muuten saa edistää itse kepeillä, muuten koirien huomio herpaantuu. Itsenäisyyttä hain kepeille 6 kepillä ja täydellä rivillä ohjureita. Lähetin koiran kepeille parin metrin päästä ja naksuttelin keppien päässä. Ihan nätisti etenivät näin, mutta ilman ohjureita tuskin olisi onnistunut. Keppien oikeaa aloitusväliä naksuttelin vielä lopuksi parin metrin etäisyydellä seisten ja hyvin hakivat oikeaan väliin. Tässä näin lyhyelti viikonlopun agiliitelyt.

Hampuuki jää sinisen hyökyaallon alle.

Onneks kohta on maaliskuu.

Ilvekset ja Hampuukin sadehattu.

Ohjaustekniikkaa 3/5

Kotikotona. Iipu kuuluu joukkoon.

Ja tällä erää opettelimme sylikäännöksen, tuplasylikäännöksen sekä backflapin. Haastavia liikkeitä niin koiralle kuin ohjaajallekin, ja lopussa menimme pientä rataa joka sisälsi vain näitä tekniikoita. Sylkkärit kuivaharjoiteltiin ensin ilman estettä, ja otin Kiksun kentälle ekana. Kiksulla havaitsin toispuoleisuutta, kun ei vastapäivään pyörähtänyt yhtä jouhevasti kuin myötäpäivään. Testasin ihan pyöri-tempulla, ja koira tosiaan kieppuu jouhevammin myötäpäivään kuin vastapäivään. Nno, jokainen me olemme toispuoleisia jossain määrin, ja voihan vinous ollakin minussa eikä koirassa, jonka takia este toiselta puolelta ei sujukaan niin hyvin kuin toiselta puolelta. Tosin itsekään en ole toispuoleinen, suoritan esimerkiksi erilaiset ohjaustekniikat vaivattomasti puolelta kuin puolelta. Vissiin ratsastustaustasta ollut etua.

Kuivaharjoittelusta siirryimme 25cm korkuisen esteen kanssa harjoittelemiseen. Reilusti toistoja vastapäivään... ja myötäpäivään. Ja ratasuoritus sylkkäreillä. Tämän jälkeen vaihdoin Caraan (ihanku Pokémoneita vaihtaisin kesken taistelun), ja siinä pikasesti Caran kans harjoiteltiin sylkkärit ja sama rata Caranki kanssa. Aika näpäkästi sujuivat varsinkin tuplasylkkärit! Backflap oli muutoin helppo, mutta Cara kun ei irtoa tarpeeksi, se ei kiertänyt lopussa esteen siivekettä ilman että kouluttaja avusti.

Konduktööri ei ollut uskoa, että me ollaan
siskoksia. Ja se sano että nää huivit on hyvät!

Hmmm. Me käydään tämä kevät kahdessa eri agilityohjauksessa, ja siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on se, että saan erilaista ohjausta ja kouluttajat kiinnittävät huomiota eri asioihin ja antavat erilaisia vinkkejä. Kuitenkin, kun toinen koutsi on sitä mieltä että namit pois ja toinen sanoo että et missään nimessä lakkaa käyttämästä nameja, niin pää tässä on aika pyörällä. Ja kun toinen koutsi teki heti selväksi että se käsien läpytys loppuu just nyt eikä kohta, ja toinen kannustaa että voit läpyttää käsiä yhteen että koira kiinnittää sinuun paremmin huomionsa, niin... Tjaa-a. Oon vähä Lost. Odotan koko ajan enemmän ja enemmän sitä motivointikoulutusta, että voin tehdä päätöksiä motivoinnin suhteen. Meijän eteneminen on vissiin siitä kiinni nyt. Tiedä ketä uskoa tai mitä tehdä ku joka tuutista tulee eri ohjetta. Olen iän kuun ajan koulutellut ties mitä elikoita tekemään ties mitä yritysten ja erehdysten kautta, mutta agilityssä en halua tehdä mitään virheitä koirien kouluttamisen suhteen. Siksi olen hiljalleen vuoden agiliitelyn jälkeen omaksunut oppijan roolin ja otan enemmän vastaan informaatiota ulkopuolelta, enkä jääräpäisesti tee niin kuin olen oppinut aiemmin tekemään.
Ei tämä laji ainakaan tylsää ole ku aina löytyy ongelmia ratkottavaksi! Ihan hyvä niin.

Aloin piirtämään, miltä tänään opettelemamme tekniikat näyttävät, mutta jätimpä kesken. Ei näitä vaan voi piirtää. Mentiin muuten tänään ennen agitreenejä minu kaverille kattomaan Suomi-Ruotsi ottelua koirien kanssa. Osittain ehkä siitä syystä Cara oli tänään alivireessä

Junaaja.

Vähän on sama virne meillä äiskän kanssa.

Hyvät ja huonot karvakeräset

Ah karmeat sävyt, joita en osannut jaksanut normalisoida.
Rooran pentuaikainen luovuuden tuskan ilmentymä tai arkkitehtuurin loiste näkyvissä reunassa.

Ohoho olin viikonlopun Savon mailla kotikotona, oli kiva nähä Sampuraa. Nappailin laumasta fotoja jäältä, joita käsittelyssä sukujuhlakuvien lisäksi. Suas nähä millonka tänne saan niitä. Niin niitä jääkuvia.

Toiset aamut ne alkavat niin mukavasti, ja toiset aamut... no ne vain alkavat.
Ihan kakkapussiaamu. HAJUSTETTUJEN kakkapussien aamu. Jos koirat osais veispalmata...

Muutama mukahauska kuva, jotka suorastaan huusivat tekstiä pintaansa....

Tämä lukeutuu turhaksi postaukseksi. Tänään tokoon, harjoitellaan liikkeestä maahan ja seisomaan jäämistä. Eli kaikkea muuta paitsi niitä, katotaaha vaan. Tokon osalta en koskaan pysy treenisuunnitelmissamme. Loin jonkinlaisen viikkosuunnitelman tokolle tälle keväälle, mutta en luonnin jälkeen ole sitä kertaakaan vilassu. Hipsis hupsis nyt pakkaamme treenirepun ja menemme vakavoitumaan tunnin päästä.

Unohda herkut - ota lelu

Nounou. Namit pois agilitytreeneistä. Emme saa enää edes kuljettaa niitä mukanamme. Koirien iso haaste tänä keväänä on irtoaminen - edelleen. Eikä irtoaminen edisty niin pitkään kuin namitan koiria suoraan kädestä. Ne tarkkailevat minun kätösiäni herkeämättä. Ei siis tarvitse stressata enää, olenko muistanut pakata namit matkaan. Tai no, namittaa voisin tietysti radan ulkopuolella, mutta missään nimessä en saa antaa nameja enää kädestä. Ja muutamankin sekunnin viive koiran suorituksesta ja namipalkasta tarkoittaa sitä, ettei koira enää muista mistä sitä tarkalleen palkataan. Siispä säästetään namit kotiin ja tokoon.

Meillä oli tänään 2/5 ohjaustekniikkakurssin kerta, ja tänään opettelimme osiin pilkotun radan avulla viskileikkauksen ja takaaleikkauksen. 1/5 kerralla opettelimme jaakotuksen ja vastakäännöksen. Plussat Caralle joka odotti vieraassa häkissä hienosti aivan hipihiljaa muiden koirien suorittaessa rataa ennen Caraa. Kiksu sen sijaan piti metakkaa häkissä, joten en poistunut häkin luota kovin kauas, vaan palkkasin aina kun se oli hetken hiljaa. Radalla irtoaminen tuotti tekemistä, mutta muutaman toiston ja kouluttajan leluavustuksen jälkeen esteen toiselta puolen, alkoi sujua ja koirat irtosivat ihan eri tavoin kuin tunnin alussa.

1.3. on epäviralliset agilitykilpailut, ja samana päivänä olen kiinni koulussa. Onneksi koulu loppuu (tai ainakin sen pitäisi loppua) juuri sen verran ajoissa että kerkeän kisoihin. Meinasin ilmoittaa likat ykkösluokkaan. Kepit tietysti mietityttää - likat eivät suorita niitä kuin ohjureilla. En haluaisi opettaa ollenkaan niin, että avustan niitä kädellä kepeillä, vaan nyt on ehkä pakko tehdä näin jos meinataan ykkösissä kisata. Tehotreenit siis päälle keppien suhteen, niin jospa ne menisi mahdollisimman vähillä avustuksilla kisoissa. Vaan kyllä me ehkä silti tullaan nolaamaan ihtemme kepeillä. Vaan kokemus tärkeintä.

Ystävillemme

Hau-Hau Championille isosti kiitos ihanasta ystävänpäivälahjasta!

Meillä on nyt uusi mainio treenipipo joka säähän ja treenipaita kesäkeleihin.
Näille tulee ihan varmasti käyttöä, jo heti muutaman tunnin kuluttua agitreeneissä!

Tapasimme puoliveljemme

Vissiin tehokas koirapäivä.

Aamusella temppuilua, tasapainoharjoitusta josta lisää tulevassa erikoispostauksessa ja kontaktiesteiden "ota" -kuivaharjoittelua targetilla ja korokeella. Tässä miettiny, miten Kiksun saisi siirtämään ajatuksensa täydelliseen stoppaamiseen 2o/2o kontakteilla, typy ku meinaa juosta ohite, ellen ole käsi ojossa alastulolla karjumassa. Kiksu ei jää odottelemaan namia, joten seuraavana keinona keksin, että sen ajatus täytyy saada taaksepäin tai seisahtumiseen muuta kautta, esmes tempun avulla.

Meillä ota-käsky on tarkoittanut tähän saakka sitä, että agilityssä koira pysähtyy syömään herkun kupista tai targetista kontaktiesteen kontaktipinnalla, 2on/2offina eli tietämättömille takaset edelleen esteellä, etuset jo poissa esteeltä. Koutsasin kotona molempia hetken, ja ne tajusivat että "ota" tarkoittaa tästä päivästä lähtien sitä, että tassuilla täytyy keskittyä koskettamaan targettia. Se, että koira joutuu käyttämään tarkkuutta ja osumaan targettiin saadakseen palkkion, auttaa sitä siirtämään ajatuksiaan taaksepäin, hidastamaan, keskittymään ja PYSÄHTYMÄÄN. En vielä keksinyt, että mitäs sitten kun targetti otetaan pois ja koiralla ei olekaan enää mitään mitä koskettaa. Toisaalta, ei se namikippokaan enää kisoissa kontaktin alapuolella ole. Kysyn torstaina ohjatuilla, onko menetelmässäni aukkoja.

Kontaktien lisäksi teimme tänään keppejä ja kertasimme ohjaustekniikkakurssilla oppimiamme vastakäännöstä ja jaakotusta. Kurssin eka kerta meni perjantaina hyvin, vaikka "uusi" halli jänskätti koiria eivätkä ne keskittyneet niin hyvin mitä yleensä ja motivointiin sai nähdä vaivaaaa. Lopussa testattiin oliko oppi mennyt ohjaajille perille, ja suoritimme kunnon aivomyrskyradan uusilla tekniikoilla. Melko monta toistoa piti tehdä, että saatiin se lävite! Jaakotus oli meille jo entuudestaan tuttu, mutta opin siitä silti paljon uutta, koska tekniikkaan mentiin syvemmälle kuin normaaleilla tunneilla.

Kävimme tänään aksatreenien jälkeen puistoilemassa iki-ihanan Winstonin kanssa, jota emme olleet aiemmin tavanneet. Hän on kultsi/bc/setterisekoitus, upea kermanvärinen nuorimies. Samalla tapasimme vahingossa Auroran isoveljen, Cican ja Caran puoli-isoveljen Lovely's Cowberryn eli Tessun. Katsoin pitkään, että kaksiosaisen puiston toisella puolella kirmailevan koiran olemuksessa on jotakin tuttua, ja hoksasin että sen on pakko olla Auroran isoveli Tessu, aiemmasta Auroran vanhempien pentueesta.

Kysyin omistajalta, mitä rotuja koirassa on, ja heti kun sieltä tuli shetlanninlammaskoira, jatkoin listaa itse huskyllä, lapinkoiralla ja seefferillä. Oli omistajan ilme aika höpsö, kun varmistin vielä koiransa kasvattajan ja hakupaikan ja nekin menivät nappiin. Siirryimme samalla puolelle Tessun kanssa, ja voi että se oli kuin kopio meidän Aurorasta. Samankokoinen, samanlainen turkki ja rakenne, sama höpsö tumma katse ja eleet, ja se oli ihan yhtä leikkisä ja riehakas kuin Aurorakin! Olisin ottanut kuvia, jos olisi ollut kamera mukana ja aurinko paistanut. Toivottavasti vielä joskus kohdataan Tessun kanssa.

Gnight! Karkotan sun pahat unesi!

HHC Training bar

Videoista tykkäävät lukijat saavat nyt herkutella... Jo toinen video lyhyen ajan sisällä. Opin viimein tallentamaan videon oikeaan muotoon, jotta se säilyy tarkkana, mutta ei vie montaa tuntia aikaa latautuessaan. Vielä piti hyödyntää videonrippeitä, että saimme videoitua materiaalia Hau-Hau Championin tuotteiden testaamisista. Nakkasimme treeneihin testiin HHC Training Bar-patukoita.  Koiran välipalapatukka maistuu ainakin Paimenlaumalle (sekä tuotteita testiin ottaneille kaverikoirille). Patukka toimii kätevänä välipalana vaelluksilla, reissussa, harrastusmatkoilla, treeneissä, ruokinnassa... Loistava idea, johon en aiemmin ole törmännyt! Näitä on tällä hetkellä saatavilla kahtena eri makuna; kana-peruna sekä liha-vihannes. Mahtaakohan tuote saada jatkoa uusista mauista tulevaisuudessa?

• Pakkaus kaunis, kiinnostuksen herättävä
• Sis. lihaa, eläinperäisiä tuotteita, sokereita, viljaa, kasviperäisiä tuotteita, 6% vihanneksia, kalaa ja kalatuotteita, kasvivalkuaistiivisteitä, öljyä, rasvaa sekä mineraaleja (lähde HHC)
• Rakenne helposti pilkkoutuva mutta ei käsiin mureneva
• Kätevä ja siisti kuljettaa mukana missä tahansa sekä säilyttää
• Paino 40g
• Hinta 1,20e/ patukka

Haluaisitko testata HHC-treenipatukkaa omalla karvakuonollasi blogikirjoitusta + patukan arvostelua vastaan? Nakkina tässä siis se, että TB:n testaajat kirjoittaisivat arvostelun patukasta blogiinsa (huomioi, että sinulla on osallistuaksesi oltava blogi, joten linkitäthän blogisi viestissäsi).

Lähetän kolmelle neljälle ensimmäiselle tähän postaukseen kommentoineelle bloggaajalle testattavaksi treenipatukan. En mainosta tätä mahdollisuutta missään, joten aktiivisimmat ja tarkkasilmäisimmät blogimme lukijat palkitaan :) Kaikki patukat nyt lähtövalmiudessa.

Agilityvideo

Rataharjoituksena menemämme rata oli tällainen:

Koettaa nyssit ottaa selvää vaan tuosta. Menimme kuvan rataa videon itsenäisissä treeneissä lauantaina. Rata oli valmiiksi numeroitu, koska sitä käytettiin viikonlopun valmennuksessa. Suora putki mentiin niin monta kertaa, että oli pakko erotella reitti monella eri värillä. Tähdet ovat puolenvaihtoja. Teimme rataa ensin katkaistuna eli 11 esteellä, jolloin sain molemmille koirille nollat. Täysimittaiseen rataan (19 estettä) kummallekin tuli 15vp. Sainkin kuulla tänään (torstaina) treeneissä, että rata oli kolmosluokan rata, kouluttajien valmennuksessa käytetty... Hups!

Ohjatuista treeneistä oli taukoa pakkasten takia, joten tänään oli vasta toinen ohjattu kerta tältä keväältä. Minun pitää olla jatkossa edelleen tarkempi rintamasuunnan kanssa, sillä molemmat koirat lukevat rintamasuuntaani todella tarkasti, erityisesti Cara. Koirat ovat hyvin erilaisia ohjattavia. Erona se, että Caramel seuraa tarkemmin minne menen, kun taas Kiksu on itsenäisempi. Kiksua ei saa jättää selän taakse, sillä se ohittaa muuten esteen herkästi. Sitä pitää tukea vähintään katseella. Kumpikin etenee radalla todella kovalla vauhdilla, mutta etenkin Kips on kehittynyt tässä suhteessa - ennen sitä piti kannustaa reippaasti radalla, kun nyt sitä saa lähinnä hillitä.

Huomenna alkaa ohjaustekniikkakurssi, jonka ensimmäinen kerta peruuntui viime perjantaina pakkasen vuoksi.

Gguhh moonningh

Huomenta lauma, huomenta blogi. Kips ei voinut olla kokeilematta, miltä tuntuu upottaa korva äiskän aamukaakaohon. Osasyynä ehkä se että otan sen usein syliin istumaan ja kattelemaan naapurustoa kun aamupalailen, muttamutta.

Kaakaosta mieleeni juolahti, että liekö kukaan muu erehtynyt koskaan ostamaan, kyllä, hajustettuja koirankakkapusseja? Järkytys oli suunnaton, kun kukkaisen yrmäkkä raivotuoksu lehahti kärsälleni pussin avatessani. Kuulostan nyt ihan eläkeläiseltä, mutta eikö kansa hajuluotaimineen kestä kerätä mupen jätöksiä ilman aromaatteja? Tietysti, jos takanasi kulkee herkkänokkainen yrmy, joka ei siedä tuoksua joka leijailee kädessäsi kantamastasi yllätyspussukasta kilometren verran... mutta en minä muiden hajukeskusmieltymysten takia tuoksupusseja ostaisi, elleivät ne jatkossakin ole tarjouksessa. Ostin muuten kesällä mökille myös erehdyksessä tuoksupusseja, tosin ne olivat roskapusseja, ruusuntuoksuisia oikein.

Mitä seuraavaksi. Soivia tai kehrääviä kakkapusseja, jotta keräyskokemuksen laadukkuus on viimeistään taattu. Vaan miten olisi kakkapussit, jotka analysoivat koirasi jätöksen puolestasi? Sinun ei enää tarvitse tehdä analyysiä itse päättääksesi, onko koirasi ruokinta sopiva, kun pussi tekee sen puolestasi! Bwahahaa. Luokittelu: Hitsi mitä kakkaa koko postaus. Oli johdolla raportoitavaakin. Neuvottelin jälleen pikku etuuden laumalle, joskin kertaluontoisen tällä kertaa, joka saapunee postissa viimeistään ensi viikolla. Tästä on tuleva postaus jatkossa.