9.3.2012

Junaillaan

Noneeeh, kolmen paimenhurtan kanssa matkattiin puoli tuntia aikataulusta myöhässä olleella junalla. Lemmikkivaunussa oli oikein mukava, keväinen tunnelma, iloisia koiranomistajia ja hännänheiluttajia oli jopa kaksin kappalein meidän lisäksemme, vaikka ei edes ollut viikonloppu. Tosin, hiihtolomalaisia hekin olivat, eli ei ihme sinänsä moinen "tungos" lemmikkivaunussa.

Lähin ajoissa junikselle käpöttelemään hurjan 200m matkan, aattelin lähtee ajoissa et kerkeen kolmen koiran kans sählätä ilman kiirettä. Nno, tietysti ku minä olin kerranki ajoissa, oli veeärrä myöhässä. Siinä sitte istahin portaille, teinit (Caramel ja Cicaro) odottelivat kiltisti kevätauringon paahtaessa istuskellen portailla, katsellen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Tosi järkevästi käyttäytyivät, aattelivat toki olla aikuisiks ku pentu sen sijaan pelleili ja riekkui koko ajan. Tuli yheltä ohikulkijalta palautetta että on kovin nätisti käyttäytyviä koiria mulla siinä. Lämmitti syräntä kuulla tommosta, ku tuntuu että on saanu vaa hävetä näitä räyhärenkejä lenkeillä, uhmaavat vissiin ku ennen olleet niin kivasti. Okei, toisinaan ovat hirmu asiallisesti, ja toisinaan eivät ollenkaan. Jännää.

Tässähä tulee iteki yltiösosiaaliseks lenkkeilijäks, ku ei yhtäkää lenkkiä pääse menemään ilman että joku ohikulkija jää ihastelemaan Auroraa. Tollasella pörrösellä, nappisilmäsellä pennulla on näin keväisin selkeesti jokin vaikutus ihmisiin. Jokseenki alkaa jo huvittaa, mut en edelleenkään valita, juniksellaki ihmiset hymy korvissa katteli ku talutan 3 koiraa ja yks o tollane säälittävä riäpäle kahen tenun joukossa. Siinä tuli semmone pikkupoika about 10 vee silittelee ihan lupaa ensin kysyen koiria, ja selitteli suu vaahdossa koirista ja siitä, miten tahtois oman koiran. Hää opetteli muistamaa miu koirien nimet ulukoo, vieläköhä hän muistaa ne?? Sai talutella Auroraa vähä siin juniksel ja sain taas oivan tilaisuuden valistaa seropien eduista pojan äidille, joka jutusteli ja kyseli kiinnostuneena seropien ja rotupien terveydestä mun kanssa. Siitähä aiheesta mä jaksasin keskustella vaikka tuntikausia, mutta typistäen kerroin, että kyllä se seropi todennäkösesti terveempi valinta on.

Junamatka sujui lokoisasti, teinit matkusti ihan konkareina ja Aurora nukku melkei koko matkan. Koirat sai tervehtiä about 1v lasta, joka osas sanoa KOIRA ja osoitti Caramelia. Cicsu ja Aurora ei vissiin näytä koirilta? Hehe. Viisaasti neidit pientä tervehtivät, vaikka kummastelivat omituisesti puhuvaa mini-ihmistä silmät suurina.

Päästiin Savoon, laitettiin koirat kaverin kämpille ja lähettii Siiliin uimaan. Takas tullessa arvailtiin paniikissa, mitä miun silppurit on tuhonneet kaverin kämpiltä (kaveri aloitti suojatoimet jo päivää ennen ku saavuin Savoon, siel oli matot rullalla ja tavarat piilossa...) mut koirat ei ollu tuhonnu MITÄÄN. Hyvä vaan, en joutunu maksumieheks.

Kuopiosta tervoon liukkaita teitä pitkin, ja nyt ollaan taas täällä kotona. Muori alkaa pehmetä Auroralle, ymmärtää vissiin asian viimein, kysy jopa eilen että mikäs se on tuo pentu ees nimeltään. Sanoi se kans, et voi se sitä joskus hoitaa jos tarvii. Hyväksynnän merkki tuolta ihmiseltä tuo selkeesti. Muhaha.

Käytiin tänään metsäs lenkil ja otin uudel obiskal uusia fotoja koirista, jotka käsittelen vasta ku meen takas Kajaaniin oman koneen ääreen. Lissään ne sit Kuvat.fihin ja linkkailen tännekki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.