Vähän taas säläpostaus viimeaikaisista tapahtumista.
Queen aina niin iloisena uuteen aamuun mökillä... |
Cara on alkanut karkailemaan. Se lähtee lenkiltä tai pihasta jonnekin lähettyville(?) metsään ja palaa n. 15-30min kuluttua. Ärsyttävää, kun saa sitten olla tuosta huolissaan että joko sille on jotakin sattunut tmv. Se katoaa aina niin pirskatin nopiasti vieläpä, että ei sitä kerkeä oikein tajuamaankaan, että nyt se räkänokka taas läks eikä vaan ole jossaki puskassa torttutouhuissa.
Mökilläkin oltiin just lähössä kotia, eikä koiraa näy eikä kuulu missään. Aikansa sai painaa riikkaria ja kilkuttaa kelloa, viheltää ja karjua naama punaisena - paimen edelleen kateissa. Lähettiin sitte jo ajamaan ja koiraa ei näy vieläkään. Pysäytin mersun ja kävelin takas möksälle ja istahin odottelemaan, ja 5min päästä elukka juos rannasta, eli maa-aluetta järkeillen se ei ole voinut olla kuin maksimissaan 300m päässä! Ja tasan se on kuullut kun sitä on kutsuttu takaisin kaikin keinoin. Piakkoin myydään 2-vuotias sekarotuinen karkuri, komean värinenkin kaiken lisäksi... Karkailee, muuten täydellinen eläin.
Koirat saivat pällätä konia tuossa yks päivä, ku käytin sitä pihassa pesuilla. Aurora tapansa mukaan haukkui, ravasi häntä korkealla isoa taistelukoiraraviaan Pojun ympärillä ja koetti häätää isoa hirviötä pois sen territorylta. Muut kummastelivat kauempana, mutta tulivat entiseen tapaansa nuuhkimaan konin jalkoja ja häntää. Cicaro yltyi tekemään konin kanssa lähempääkin tuttavuutta...
Haa! Ja Caramel oppi uuden tempun! Harjoiteltiin sitä joskus kerran tai kaksi, ja siihen se jäi. Syrra testas sattumalta sitä tässä yks päivä, ja Cara osas sen. Eli otus osaa nyt syliin hyppäämisen lisäksi hypätä myös selkään! Hohoo. Pitää videoida joku päivä, tuo koira on ihan liekeissä tuon tempun kans. Parempi olla kumartelematta, tai saa koiran käskemättäkin niskaansa...
Mökilläkin oltiin just lähössä kotia, eikä koiraa näy eikä kuulu missään. Aikansa sai painaa riikkaria ja kilkuttaa kelloa, viheltää ja karjua naama punaisena - paimen edelleen kateissa. Lähettiin sitte jo ajamaan ja koiraa ei näy vieläkään. Pysäytin mersun ja kävelin takas möksälle ja istahin odottelemaan, ja 5min päästä elukka juos rannasta, eli maa-aluetta järkeillen se ei ole voinut olla kuin maksimissaan 300m päässä! Ja tasan se on kuullut kun sitä on kutsuttu takaisin kaikin keinoin. Piakkoin myydään 2-vuotias sekarotuinen karkuri, komean värinenkin kaiken lisäksi... Karkailee, muuten täydellinen eläin.
Koirat saivat pällätä konia tuossa yks päivä, ku käytin sitä pihassa pesuilla. Aurora tapansa mukaan haukkui, ravasi häntä korkealla isoa taistelukoiraraviaan Pojun ympärillä ja koetti häätää isoa hirviötä pois sen territorylta. Muut kummastelivat kauempana, mutta tulivat entiseen tapaansa nuuhkimaan konin jalkoja ja häntää. Cicaro yltyi tekemään konin kanssa lähempääkin tuttavuutta...
Haa! Ja Caramel oppi uuden tempun! Harjoiteltiin sitä joskus kerran tai kaksi, ja siihen se jäi. Syrra testas sattumalta sitä tässä yks päivä, ja Cara osas sen. Eli otus osaa nyt syliin hyppäämisen lisäksi hypätä myös selkään! Hohoo. Pitää videoida joku päivä, tuo koira on ihan liekeissä tuon tempun kans. Parempi olla kumartelematta, tai saa koiran käskemättäkin niskaansa...
Aksaa kotona. Yksittäisiä esteitä.
Seuraavana vielä kuvakuulumisia kasvattityttö Lunasta (Cornette) aksaamassa! Kuvat © Marika P.
Tosi kiva lauma sulla! :) Ja blogi, kivoja kuvia! Sait lukijan lisää.
VastaaPoistaThx!! Tervetuloa lukijaksi!
VastaaPoista