Itsenäisyyttä ja laumaeläimiä

Meidän laumamme edustaa yhteensä 18,75% suomalaista koiranverta.
Eivätkä edustaisi yhtäkään prosenttia ilman itsenäistä Suomea, joten onnea itsenäiselle Suomelle!
Pitemmittä kirjoitteluitta viime päivien tapahtumiin...

Itsenäisyyspäivä kului laumanjohdon hankkiessa ruokaa laumalleen töiden muodossa. Tsekkailin juhlia töissä töllöstä sen mitä kerkesin. Kotiin päästyäni ruokin lauman ja lähdettiin iltalenkille. On se vaan täällä maalla mukavata. Koirien ollessa aivan hiljaa, ei mistään kuulunut pienintäkään ääntä, ja kaikkialla oli pilkkopimeää. Saattoi nähdä vain aavistuksen tiestä ja sen reunoista. Eikä pimeys pelottanut, liikuttiinhan kotinurkilla ja ympärillä oli 4 omiaan puolustavaa paimenta. Ainoa vaara lenkkireitillä kotikotona talvisin ovat oikeastaan ilvekset, jotka liikkuvat kesät talvet pihassakin saakka. Ulkona liikkuessa koiria täytyy vahtia hyvin. Ennen kuin päädyimme lenkille kotiin, hoidimme muuton.

Muutot rassavat laumanjohtoa, lauma viis veisaa. Kannellessani hartiat kipeänä muuttokuormaa katselin kateellisena neljää hännäkästä, jotka riehuivat paksussa lumikerroksessa jälleennäkemisen riemusta. Ollapa koira.

Muutimme kesän lopulla kotikodista Kuopioon alivuokralle työharjoittelujeni takia. Nyt muutimme takaisin kotikotiin joulun ja uudenvuoden ajaksi joulunajan töiden takia. Tammikuussa muutamme Kajaaniin opintojen jatkumisen perässä. Keväällä muutamme jälleen kotikotiin kesätöiden pariin. Tää on kyllä yhtä muuttoa!

Muutteluista tähän hetkeen, lauma otti toisensa vastaan hyvin. Pientä, normaalia välienselvittelyä eli murinaa ja alistamista lukuun ottamatta täällä on ollut seesteistä. Resukiistaa on ollut Auroran ja Kiksun välillä lähes joka päivä. Cara on myös joutunut näyttämään Rooralle muutamaan otteeseen, ettei nuoremman passais änkkäröidä vanhemmille koirille.

Roora jäi asumaan syksyksi kotikotiin Sanin kaveriksi siksi, että siskollani oli työharjoitteluja, ja hänen päivänsä venyivät bussimatkojen takia aina 10-tuntisiksi. Periaatteessa tämä ei ollut minulle ok, että Aurora jäi kotiväelle asumaan syksyksi. Siskoni kanssa hankkiessamme Auroran päätimme vakaasti, että koira on täysin meidän vastuullamme. Auroran jättäminen syksyksi kotiin oli kuitenkin kotiväen oma ehdotus, eikä päätös suoranaisesti minua koskenut, joten Roora vietti tämän syksyn siksi kotona. Siskoni ottaa sen taas mukaansa Hollolaan tammikuussa.

Kun tuo nuorimmainen paimenenalku ei ymmärrä koirien elekieltä. Kun Cica tai Cara murisevat hampaat irvessä tai pureksivat niskanahoista yrittäen saada rääpäleen uskomaan että nyt pentu perkele häivy, niin mitä tekee Aurora? Tulee niin iholle ärisijää kuin mahdollista, korvat ja häntä pystyssä, silmät ymmyrkäisinä, olemus ylväänä ja jäykkänä. Ei mitään merkkiä, että antaisi periksi vanhemmille koirille. Tänään tosin, kun laumanjohto oli töissä, oli Cara kotiväen mukaan alistanut Auroran ulkona ihan kunnolla.

Auroran käytös on muita koiria provosoivaa ja kunnioittamatonta. Kun muut nukkuvat, se kävelee ylitse, mikä on koirien kielellä erittäin paha loukkaus toista koiraa kohtaan. Tai jos se ei kävele yli, se tulee jäykistelemään, näykkimään tai huitomaan etujaloillaan muuta laumaa. Ulkona muiden leikkiessä Aurora napsii muita niskasta, mikä ei myöskään ole tämän lauman arvojärjestyksessä pohjimmaisena olevalle lauman jäsenelle oikeutettua toimintaa.

Jos ääntä pelkää koirien välillä, meno voi näyttää hurjalta. Sania muu lauma kunnioittaa, mutta kolmen nuorimmaisen välillä on toisinaan ääntä - johtuen Auroran puutteellisesta kyvystä ymmärtää elekieltä tai sen liian suuresta egosta. En puutu näihin tilanteisiin koskaan mitenkään, koska koirat ratkaisevat muutaman sekunnin kestävät kinansa keskenään. Joku varmaan jo maalailee miten meidän the täydellinen lauma on koko ajan toistensa kurkuissa kiinni, kaikilla niskat veressä ja kuinka ne tappelevat tosissaan ihan joka hetki sisällä ja ulkona ja ne täytyy erottaa toisistaan ettei kellekään syntyisi mitään vahinkoa. Unhoittakaa semmoset mielikuvat, ei täällä missään teurastamossa tai koiratappeluareenalla eletä. Toin tämän lauma-asian esille, koska minusta on superkiehtovaa analysoida koirien laumakäytöstä.

Olisin voinut jättää tämän asian kirjoittamatta ja iskeä tekstin päätteeksi smilen muutama kappale sitten, mutta avoimuus voittaa. Neljän nartun laumassa, jossa koirat näkevät toisiaan yleensä pitkän ajan välein, joudutaan tekemään selväksi lauman arvojärjestys joka kerta kun lauma kohtaa. Onhan tämä koiraeläimille välttämätöntä, että lauma säilyy näin todennäköisimmin elossa ja elinvoimaisena!