Terapiakoirana

Nirk. Nark.

Lähettiin käväsemmään lenkillä tänään koirakavereiden kanssa. Jäälle lenkkeilemään meneminen arvelutti hieman, olihan talvi ollut vielä leuto tähän mennessä ja kunnollisten jäiden muodostumiselle kehnokin. Hyvin kuitenkin kestivät, ja koirat saivat kirmailla puolisen tuntia jäätiköllä, jonka päälle oli muodostunut mukava rouheinen, pitävä lumikerros.

Jäälenkin jälkeen lähdin noutamaan siskoani töistä. Hetken parkissa odoteltuani lauma takanani lasit höyryyn hönkien päätin nakata mukaani Sampuran ja jättää tenut autoon odottamaan. Suuntasimme Sanin kanssa tervehtimään ja piristämään vanhuksia. Aulassa Sanin nähdessä ihmisiä se alkoi vinkua onnesta pyörittäen vimmatusti häntäänsä, ja kun se kuuli tuttujen ihmisten kutsuvan sitä, se kirmasi samantien heidän syliinsä.

Sani olisi mainio terapiakoira, todistihan se jo vuosia sitten kiintymyksensä erääseen ikäihmiseen, jonka luona vieraillessamme se halusi ensimmäisenä päästä tämän ihmisen huoneen ovelle ja varmistaa, että hänellä on kaikki hyvin. Myöhemmin tämän ihmisen nukuttua pois Sani edelleen muisti tämän oven ja vaati päästä siitä sisään. Vanhus ei kuitenkaan enää ollut siellä, mutta Sani muisti varmistaa oven vielä monena kertana siellä vieraillessamme. Sani piti tästä vanhasta ihmisestä selvästi huolta.

Lauman alkuviikkojen ärinät teinien kesken ovat vähentyneet paljon, minkä tiesin tapahtuvan jälleen. Aurora on vähentänyt liehumistaan Cicaroa ja Caramelia kohtaan, joten vähemmän provosoiva ilmapiiri on parantanut lauman dynamiikkaa tältä koko-lauman-tapaamiskerralta.

Ostin muuten itselleni joululahjan, jonka käytän vasta huhtikuussa. Osallistun Vappu Alatalon motivointiluennolle, ilman koiria. Toivottavasti luennosta jää käteen monia hyviä vinkkejä koiran motivointiin liittyen. Siitä on meille paljon hyötyä harrastusrintamalla.

Kips 2v 6kk <3