Kohiseva kevät

Mitäs me mökkiläiset. Ei varmaan oo messevämpää mestaa vietellä aurinkoista vapaaputkea. Sinkosimme möksälle pariksi yöksi ihastelemaan kevättä, ja yömyöhällä paikalle saapuivat myös Manti ja vanhakunnon walesipoika Koda.

Käytiin retkeilemässä läheisessä saaressa makkaranpaistossa. Saaren ja niemen välillä on aina keväisin tosi sulaa, joten jokainen koira käväisi toteamassa ettei jäänreuna kestä näin keväänkorvalla. Koda ei ollut varma joten testasipa poika asian kolmesti. Vettähän tuossa välillä ei kesäisin ole kuin polveen saakka.

Viereinen kuvasarja osoittaa mediaviihteen arvon suhteessa koirien arvoon. Huudan ensimmäisessä kuvassa Mantille "ota ny äkkiä kuvia!!" ja vasta sarjan toisessa osassa suuntaan auttamaan kiipelissä olevia tyttöjä. Kolmannessa kuvassa valmistaudun vetämään likat niskanahkoista ylös hyisestä vedestä. Loppu hyvin kaikki hyvin ja pääasia että tilanne taltioitui muistikortille... eiku.

Kurankantoa kämppääni vähentääkseni trimmasin pitkästä aikaa koiria muualtaki ku tassuista. Lyhensin lisäks sekä etu- että takajalkojen koipikarvoja ja mahanalusia. Melkonen määrä lähti karvaa vaikka tuntui etten napsinu ku ihan vähäsen. Nyt on niin siistiä tyttöä sitten hetken.

Tavattiin 2,5h lenkin merkeissä Puno maanantaina. Puno on nelikuinen akitapoika. Likat ja Puno tulivat hyvin toimeen keskenään. Lenkillä saatiin jättiläinen seuraksemme, kun hiilenmusta nöffi hölkkäili luoksemme. Ei oikein ollut kiva tilanne kun nöffi oli liian vähäeleinen sitä kunnolla lukeakseni eikä se välittänyt perkeleistä eikä tömistelyistä. Menin sitten omien koirieni ja nöffin väliin. Omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut, meillä kolme pientä koiraa jotka olisivat äkkiä jauhelihaa jos moinen hirviö kävisi kimppuumme. Otin jättiä pannasta kiinni ja lähdin kuljettamaan pois päin omista koiristani samalla likkoja pois päin komentaen samalla kun kaverini otti pentunsa kiinni. Pian nöffin omistajat jo kutsuivat koiraansa luokseen. Sama koira on ennenkin lähtenyt rynnimään luoksemme, tosin vielä aiemmin se ei ollut tullut luokse saakka.

Puno

Agilityrintamalla näyttää kisaiselta. Huhtikuussa kisataan jopa kahdet kisat kouluttajan suosituksesta. Nyt kun on "putki päällä" niin kannattaisi kisata. Toisaalta meillä kisapäivät vaihtelevat, aina ei vain ole hyvä päivä, mutta ainakin nyt olisi teknisesti taas hetkellisesti suunnilleen joka asia hallinnassa. Koulutusohjaajakurssillekin kerkesin ilmoittautumaan ja aloin lukea ensimmäistä kurssille vaadittavista kirjoista.

VAROKAA HEIKKOJA JÄITÄ

on se aika vuodesta kun täytyy alkaa punnitsemaan, kannattaako jäälenkille sittenkään enää lähteä.

Näyttää pahalta, virtaakohan tuossa? Ehkäpä kierrän.

Liian vetistä, nyt täytyy varoa!

Saaren ostohälytyspalvelu "No ***tu hälytyyyyt!!1"

Koda-sedän kanssa saaren tutkiskelua

Vanhan koiran katseessa on viisautta.

Lauma <3

Nuotion äärellä.

"Äiti heti alas sieltä tai satutas ittes!!1 Kuka meidät sitten ruokkii!!"

"Jos et tule alas, niin minä tulen ylös."

"Hullu se on, täytyy se nyt myöntää. Paras lähteä hetipian."

Seuraa johtajaa.

... tai ole sitten vaan seuraamatta.