14.7.2016

Yritetään kuulostaa koirilta

Pulskat lapset on onnellisia lapsia
Voihan vauvakoirat ja vauvakoirien ihana ominaistuoksu. Joko naapureilla on tarkat vainukärsät tai sitten puskaradio on oikeella taajuudella. Mystisesti vaan on tähän naapurustoon levinnyt sana koiranpennuista, ja naapurit kyselevät harva se päivä emon ja pentujen kuulumisia. Voi olla että kunhan naperot tuosta kasvavat ja virittelen niille piha-aitauksen, riittää raaputtelijoita ja sylittelijöitä naperoille. Se olisikin ihanteellista, jos mahdollisimman monenlaiset ihmiset käsittelisivät pentuja ennen niiden luovutusta uusiin koteihin. Kaikilla on hieman erilainen ote, joten pennut tottuisivat tällöin jo pienestä pitäen erilaiseen käsittelyyn. Edelleen Kipinä on Korentoa nopealiikkeisempi käsiteltäessä, ja kun otan  naperoita vuorotellen sylittelyyn töllöä hetkeksi kanssani tuijottelemaan, niin huomaan että Korento rauhoittuu Kipinää nopeammin syliin. Enteilen että Korennosta voisi tulla rauhallisempi ja laumaviettisempi, kun taas Kipinästä energisempi ja vähemmän laumaviettinen jos siskoonsa verrataan. On mielenkiintoista havannoida pentujen eroja pienestä pitäen, vaikka mitään varmoja ennustuksia ei näin vähällä pentuekokemuksella voi tietenkään sanoa. Vaan loistava tilaisuus ainakin huomata myöhemmin mitkä havainnot menivät oikein - ja oppia näistä jos ei muuta!

Vain läheisimmät ihmiset ovat käyneet katsomassa pentuja. Varta vasten en ensmäiselle kahelle viikolle järjestä ketään pentuja kattomaan, mutta jos siinä ohimennen joku käy niin miksei. Cara on suhtautunut vierailijoihin hyvin. Jos se on näyttänyt vähänkään stressaamisen merkkiä, on pentuhuone rauhoitettu. Mielestäni tässä asiassa edetään täysin nartun mukaan. Sanin pentuja vieraat kävivät katsomassa kun pennut olivat 2-viikkoisia, ja Sani lähinnä heilutteli kaikille häntää ja kävi juhlien keskellä katselemassa vieraita, eikä sitä häirinnyt lainkaan se että pentulaatikon luona kävi uteliaita silmiä pentuja katsomassa. Caramel on tarkempi, sen on päästävä aina ensin pentulaan. Olen ohjannut vierailijoita tervehtimään ensin kunnolla Caraa ja vasta sen jälkeen ollaan katseltu pentuja, tai jotkut ovat jopa saaneet pitää niitä sylissään. Kaikki emon ehdoilla ja emon olemusta seuraten.

Adrenaliisitaso alkaa tyyntyä, eikä Cara enää lenkeillä ole hälytysvalmiudessa jokaista vastaantulijaa kohtaan. Ensimmäiset päivät se oli todella varuillaan kaikista vastaantulijoista ja vieraille koirille se pörhisteli niskakarvojaan. Siskoni ja kennelorjani kävivät katselemassa pentuja lauantaina, ja sain viimein napattua hyvät yksiviikkoiskuvat naperoista. Yksin pentujen kuvaaminen on mahdotonta - ne eivät ihan oikeasti pysy aloillaan kuin sekunnin tai kaksi!

Kaaressa.
Viikolla 28 olen menossa koulutusohjaajakurssin toiselle eli viimeiselle viikonlopulle Joensuuhun. Samaan syssyyn on suuret sukujuhlat mökillä Tervossa, joten melkoista aikataulujärjestelyä täytyy tehdä että saan pentujen hoitamisen ja menemiset järjestettyä käytännöllisesti. Onneks on vielä aikaa järjestellä.

Pienissä koiranaluissa tapahtuu hurjan paljon muutoksia lyhyen ajan sisään. Kipinän oikea silmä oli rakosellaan 8.7. ja 9.7. Korennonkin oikea silmä oli hieman raollaan. 10.7. kummankin inisijän molemmat simmut olivat raollaan. Huikeaa että ne näkevät ja kuulevat pian maailman. Nassukat kannattelevat painoa tosi hyvin kaikilla neljällä jalalla maitobaariin hoippuessaan. Niiden turkit alkavat saada sieltä täältä lisää pituutta, korvat suurentuvat ja ohenevat ja kasvonpiirteet suikuloituvat. Ne harjoittelevat ensimmäisiä haukahduksiaan ja ovat alkaneet huomioimaan toisiaan ihan uudella tavalla, muutoin kuin vain toistensa päälle kömpien lämmön toivossa.

Videota naperoista, lähinnä läntätty pätkiä talteen tubeen - tietysti Disneyn tahtiin!
Nyt pariviikkoisena molemmat temmeltävät pentulaatikossa neljällä jalalla keinahtaen välillä kyljelleen kun tasapaino ei vielä pidä. Tuntuu että ipanat keksivät kävelemisen taidon ihan heti kun silmät avautuivat. Ne istuskelevat ja katselevat pentulaatikosta mitä ympärillä tapahtuu ja Cara-mamman ei tarvitse kuin ilmestyä laatikon reunalle niin alkaa piipitys käydä laatikosta. Bio-Sensor ohjelma loppuu parin päivän päästä, ja seuraavaksi pitäisi alkaa keksiä naperoille häkkiä sisälle ja aitaa ulos. Sisälle pitäisi saada muutaman neliön mittainen häkki, jossa naperot voisivat viettää turvallisesti aikaansa minun ollessa töissä. Ulos pitäisi kehitellä tiheästä kanaverkosta aitaus jossa penskat voivat olla vahdittuna ulkoilemassa. Toteutusideoita otetaan vastaan!
1 viikko synnytyksestä, jälleen sporttimimmi.
Aamuvenytyksiä.
Tuleva superkoira.

Haistan äidin ihan lähellä.
Hiinä ja hiinä simmut kohta rakosellaan.

Sylitys kuuluu pienen koiranpennun päivittäisiin rutiineihin.
Me ei ollakaa enää mitää pikkupentuja!
Silmät sirrillään.

7 kommenttia:

  1. Anonyymi14.7.16

    Voi että miten ne on kasvanu!! <3 ei enää pitkään ku ne on jo aikuisen kokoisia :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noku tuntuu että päivässä jo kasvavat :D

      Poista
  2. IHANIA pikku punkeroita <3

    VastaaPoista
  3. Niin söpöjä! Nämä pitkät pentupostaukset, varsinkin sun blogissa, on ehdottomasti suosikkeja ihan kaikista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, pentutekstiä on tulossa taatusti lissääki :D

      Poista
  4. Apua mitä söpöjä! Ei saa tulla pentukuumetta nyt kun edellinenkin on vasta vuoden ja vie kaiken ajan :'D

    http://pehkonelamaa.blospot.fi

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.