9.1.2017

Vuodenalkuja


Hieno oli mennyt vuosi, josta päällimmäisinä koiramuistoina esille pomppaa ensimmäisenä Caran pentue, josta saatiin kotiin kasvamaan tomera piraattiporoneiti. Cara on minulle unelmieni koira, joten oli suuri ilo kun se antoi minulle kauniin narttupennun. Tietenkin myös lukuisat onnistumiset harrastus- ja kisarintamalla tulvivat mieleen. On hauska huomata että vaikka toisinaan suoritukset kisoissa eivät ole sitä mitä toivoisi, ne eivät kuitenkaan jää mieleen kummittelemaan - hyvät muistot tulvivat mieleen ensimmäisinä!

Seuraavaan vuoteen sisältyy ainakin tavoitteellista kisaamista. Ensi vuonna kisataan ahkerasti, kun ei ole pentupuuhia jarruttamassa. Toivotaan että likat pysyvät yhtä terveinä kuin tähänkin saakka. Cismetille tehdään edelleen pohjia agilityyn verkkaiseen tahtiin ja annetaan neidin kehittyä hienoksi koiraneidiksi kotikotona maalla ja minun luonani kaupungissa välillä treenaillen. Ompa Cismetin toinen omistaja väläytellyt että voisi joskus mennä neidin kanssa mätsäreihin.



Vuosi vaihtui omalta osalta yövuoroissa. Cicaro ja Caramel viettivät uuden vuoden kotikotona maalla. On parempi että koirilla on seuraa, kun ulkona jyskää ja paukkuu. Cicaro oli ainoa joka laumasta oli reagoinut paukkeeseen. Se oli hakeutunut syliin, mutta ei ollut tärissyt tai läähätellyt. Paukkeen jälkeen sekin oli täysin normaali. On mukavaa kun on paukevarmoja koiria. En kuitenkaan ikinä suhtautuisi uuteen vuoteen kevyesti koirien osalta. On ehdoton selvyys että koirat ovat tiukasti kiinni useita päiviä ennen ja jälkeen vuoden vaihtumisen. Ihmiset ovat niin typeriä että ampuvat tulitteita väärinä aikoina.



Pääsin töistä 30.12. myöhään iltavuorosta ja tytöt vaikuttivat levottomilta. Ulkona niillä oli kova kiire rantaa kohti. Pihatiellä vastaan tuli poliisiauto, joka oli tullut paikalle koiran haukunnan vuoksi. Joku naapuri oli soittanut hätänumeroon koska tytöt olivat tietenkin haukkuneet liian aikaisin ammuttuja raketteja. Kämpässäni oli verhot auki ja radio ei ollut päällä, koska en mitenkään voinut tietää että joku idjo ampuu raketteja viereisessä satamassa vuorokautta liian aikaisin. Nytpähän tiiän. Tän vuoks on aina normaalisti paettu uuttavuotta karkuun mökille.

Ei siis ihme että oli tytöillä kotona kestämistä. Äiskä ei oo kotona ja ulkoa alkaa kuulua jyskettä. Sinänsä typerää että mitä poliisit asialle voisivat tehdä ja hiljaisuuttakaan ei vielä ollut kauaa kestänyt. Malttamatonta porukkaa näinkin koirantäyteisessä asuntoyhtiössä, sanon minä. Harmittelin turhaa keikkaa ja toivotin rauhalliset yönjatkot ja poliisitkin olivat kovin mukavia ja ymmärtäväisiä. Jälkeenpäin ajatus linnassa istuvasta hampuusista vain nauratti. Minun läsnäollessa koirat olivat taas aivan normaaleita. Päätin että vien tytöt vuodenvaihdoksen aikaan kotikotiin, jotta naapureiden ei tarvitse sietää raketeille haukkuvia koiria sentään koko yövuoroani, eikä varsinkaan Cican tarvitse sietää rakettien pauketta.


Ylöjärven hartaasti suunniteltu ja odotettu, ohjelmantäyteinen reissu Savun ja Jennyn luokse peruuntui minun sairastuttuani angiinaan. Kassi pakattuna ja junalippu ostettuna oli aika vaikeaa enää jäätä kotiin sairastamaan. Koirat ovat joutuneet totuttelemaan yhteen lenkkiin per päivä, ja ihailtavan hyvin ne jaksoivat katsella neljättä vuorokautta sohvaan kiinni maatuvaa omistajaansa. Siinä ne vierellä nukkuivat, eivätkä ne näyttäneet mitään levottomuuden merkkejäkään. Tällaisia koirien olla pitää.

Cicaron hidas mutta varma dieetti on toiminut, ja se on pudottanut pian kilon pois marraskuun alusta alkaen. Lähdimme lukemasta 12,0kg ja olemme nyt lukemassa 11,2kg. Nyt kun on mahdollista juoksuttaa koiria enemmän irti, päästään varmasti pian lukemaan 11,0kg mikä on jo hyvä lukema. Ruokamäärä on todella häiritsevän vähäinen, mutta enempää ei voi antaa tai se näkyy heti seuraavana punnausmaanantaina lukemissa. Treeninamit ym. täytyy aina ehdottomasti muistaa vähentää iltaruuasta ja ruokailua on pakko vahtia tai Cicaro syö myös Caran ruuat. Tämä minun sairastumisepisodi ei kyllä nyt auttanut koirien liikuttamisen kanssa, mutta vielä me täältä noustaan!

2 kommenttia:

  1. Sulla on ihan hirveen hyvä blogi! Ihana tää ulkoasu ja kaikki <3 On vaan pakko liittyä^^

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja tervetuloa völjyyn Sylvia! ;)

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.