Olimme käymässä kotikotona 5.12., kun havahduimme että Mel on jotenkin levoton. Melillä oli maha löysällä. Johtuiko tämä nyt paistetusta lohennahasta tai hirvenluista? Jäimme seurantalinjalle.
Yön aikana äiti oli joutunut käyttämään Meliä ulkona 4 kertaa. Nukuin ite yläkerrassa, joten tämä tehtävä lankesi siksi äidille. Aamulla heräsin klo 08:30 siihen, kun äiti huutaa - äkkiä tänne, Cara ei pysty nousemaan ylös. Kamala herätys. Mel oli nuutunut, se ei yksinkertaisesti jaksanut nousta ylös. Tietysti ensin käväisi mielessä, onko se halvaantunut. Jos se jaksoi nousta istumaan, se ei ainakaan noussut seisomaan ilman apua. Varpaissa oli selvä tunto tallella ja jalat kantoivat, mutta ylösnousuun sillä ei enää ollut voimaa. Ikenet olivat hieman hailut ja koiran ilme selvästi tuskainen. Lämpöä sillä ei ollut. Se ei suostunut juomaan.
Kimpsut ja kampsut kasaan ja äkkiä ajamaan kohti Kuopiota, jonne on kotikotoa tunnin ajomatka. Matkalla soitin Omaeläinsairaalan päivystykseen että ollaan tulossa. Kertaalleen piti pysähtyä matkalla Kuopioon, sillä Mel huusi ja sen oli päästävä ripuloimaan. Ei verta ulosteen joukossa, mikä oli huojentavaa. Sanoin jo kotoa lähtiessä että Melillä on varmasti gastroenteriitti. Se tosin tuli yllätyksenä, miten huonoon jamaan se voi hyväkuntoisen, ei vielä vanhankaan, koiran viedä.
Ellässä oli ruuhkainen aamu, mistä varoittelivat jo etukäteen sinne soittaessani. Saavuimme paikalle klo 9:30 paikkeilla. Jouduimme odottelemaan tovin, kunnes meidät otettiin vastaan. Yleiskunto oli vaisu ja kliinisesti Mel oli kuivahtanut. Pian Mel sai kanyylin ja siitä otettiin verinäytteet, ja odottelimme vielä tovin rtg-kuvantamista. Tässä välissä käväisimme jälleen ulkona koska koira muuttui niin levottomaksi. Ell halusi kuvata Melin mahan suolitukoksen poissulkemiseksi, ja onneksi mitään tukokseen viittaava ei kuvissa näkynyt. Sen sijaan tyhjä suolisto, ja ärtynyt maha sekä suoli. Mel oli käyttäytynyt kuvausreissulla kuulema oikein mallikelpoisesti.
Kuvantamisten jälkeen Mel laitettiin tippaan ja se sai pahoinvointilääkettä. Verikokeissa ei ollut oikeastaan kuivuman kuvaa, mutta tulehdusarvo oli jonkin verran koholla. Olimme tunnin tipassa ja Mel virkistyi tällä aikaa hieman. Pääsimme sitten kotiin maitohappojen ja vatsansuojalääkkeen kanssa. Kotona Mel oli todella, todella väsynyt. Se vain nukkui. Edelleen jouduimme käymään tiuhaan ulkona. Se ei seurannut minua edes keittiöön, eikä se nostanut päätään peittojen alla köllötellessään. Se ei oikein jaksanut välittää ympäristöstä. Sen yrittäessä hypätä sohvalle, se kyllä pääsi sohvalle mutta se hyppäsi sohvalle suoraan istuma-asentoon. Tästä se ei enää jaksanut nostaa takaosaansa ja se näytti todella hämillään olevalta, kun kroppa ei toiminut kuten ennen.
Juotin sille alkuun parin tunnin välein 1-2dl nestettä johon sotkin vatsaa auttavaa erikoismärkäruokaa ja hunajaa. Se suostui onneksi juomaan tämän litkun joka kerta kun sitä sille tarjosin. Mel tutisi hieman illalla, joten voi olla että se lämpöilikin hieman, tai sitten sen lihakset olivat tosi väsyneet. Koko loppupäivä meni kyllä koiraa vahdatessa.
6.12. aamulla koira oli ripuloinut yön aikana vielä kaksi kertaa, mutta se oli jo selvästi enemmän oma itsensä ja jaksoi nyt nousta kunnolla istualta seisomaan. Edelleen olen juottanut sille tuota erikoislitkua hieman väliä harventaen, ja nyt vain odotellaan persvillat ranskanletillä, josko ripulointikin kohta hellittäisi. Piti se jo 8h tauon ulkona ravaamisesta, eli jospa tämä tästä. Huomenna olen töissä, joten täytyy toivoa parasta, että koira ei sotke koko asuntoa työpäiväni aikana tai mene kenties uudelleen huonoon kuntoon.
Nyt vain paljon parantumisia paimenrouvalle, toivottavasti ei tartte kokea tällasta enää ikinä.
Note to self: Melin ripulointi loppui 6.12. yön jälkeen. Mel piti 2 päivän totaalipaaston kakkaamisesta, suolisto oli toki tyhjä tästä kaikesta. Koira oli jo pirteä ja leikkisä, mutta sitä närästeli ruokailujen jälkeen, mikä oli sille varsin epätyypillistä. Se meni kyynärpäät maahan ja peppu ilmaan -asentoon ja hakeutui minun lähelleni näyttäen kurjalta. Närästelyt menivät onneksi ohi, ja syötin sille vielä varalta närästyslääkettä muutaman päivän ajan. Ruokinta palautui hyvin varovasti normaaliksi. Kipeänä Mel söi riisin keitinvettä, riisiä ja erikoismärkäruokaa ja aina hyvin vesipitoisena dehydraation vuoksi. Ruokintakertoja vähensin hiljalleen takaisin normaaliin kahteen kertaan päivässä. Jos se ei meinannut syödä, maustoin ruokaa tonnikalalla tai hunajalla. Omia nappuloita ja lopulta lihaa lisäsin ruokintaan vasta 4. ja 6. päivänä siitä, kun ripulointi loppui. Kaikkia nameja ja ylimääräisyyksiä vältimme tiukasti, kunnes maha oli varmasti kunnossa.
Ihan kamala juttu ja säikäyttää varmasti! Onneksi Mel on kuitenkin parempaan päin, me täällä pidetään peukkuja ja toivotaan pian parempaa vointia <3
VastaaPoistaKiitos Taina! <3 Otti se useamman päivän toipua, mutta nyt Mel on taas oma leikkisä itsensä. :)
Poista