Back to Kajana City

Aurora havainnollistaa viime aikojen tunnetilani.

Huhhhhuh. En tiedä mistä aloittaisin. Mulla on ollut niin järjetön kiire koko tämän viikon, että en oikeesti oo kerenny paljoo koneella istumaan. Oon tehny työharjoitteluun liittyviä tehtäviä ja lenkittäny koiria, ja menny aikasin nukkumaan et oon jaksanu herätä aikasin harjotteluun. Nyt mulla on viimein muutama tunti aikaa istahtaa koneelle ja käsitellä kuvia ja kirjoittaa blogia.

Niinhän se mäni taas nopiaan viikonloppu kotiseuduilla, lähinnä ompelukoneen ääressä. Haravoitiin lauman kans etupiha, saivat olla reilusti pihalla vapaana, mikä täällä kaupungissa ei ole mahdollista. Cicaro meinas riidellä Auroran kans kun kohtasivat, mut parin päivän jälkeen olivat taas kuin aina ennenkin, eli sovussa.

Cara nautiskelee ku äiskä kurittaa :DD

 
Tuossapa joitakin tekeleitä viikonlopun ajalta. Oli ikävä ompelukonetta :DD Tekaisin 4 pk.nahkapantaa, 3 herkkupussia, WC-rullatelineen sekä treenilelun.

Junamatka Kajaaniin 3 koiran ja armottoman tavaravuoren kanssa arvelutti, koska en ensinnäkään saanut ostettua enää lippua tiskiltä, ja jouduin ostamaan lipun lippuautomaatista. Siinähän on se ongelma, etten voi valita lemmikkejä lippuun automaatista, joten ostin lipun vain itelleni. Junassa menin kuitenkin lemmikkivaunuun, ja oli siellä kaiken ahtauden keskellä vielä pari paikkaa vapaana. Ahtain lemmikkivaunu jonka oon ikinä nähnyt! Ja sitte sinne oli majottunu inttipoikia. En ymmärrä, mikä hemmetin järki lemmikittömillä ihmisillä on varata niitä viimesiäki lemmikkipaikkoja!! Menisivät ihmisten vaunuun, ku lemmikkivaunut on tarkoitettu LEMMIKEIDEN kuljettamiseen. Kumma ku ei sitte elikot saa matkustaa ihmisten vaunussa, jos ihmiset saa aivan vapaasti tulla elukoitten vaunuun.. ärsyttää.

Konnari oli tällä kertaa sentään normaali, ei mikään työhönsä leipääntyny känkkis, joka vihaa koiria. Sain tietysti pitää paikkani lemmikkivaunussa, mihkäs muuallekkaa 3 koirani kanssa oisin menny. Lauma matkusti tosi kiltisti, ne oli kui huumattuina koko matkan! Aurora haukku vain kerran ku yks mies sano mulle jtn. Muuten otukset valtasivat ahtaan käytävänpätkän ja nukkuivat siinä. Ite jouduin koko ajan tarkkailemaan otuksia, ettei ne ollu ihmisten kulun tiellä, joten 2h meni nopeasti.

Kajaanissa muuten normimeno mut nyt on tosiaan Aurora minulla, Cicaron ja Caramelin lisäks. 3 koiraa tuntuu iha liian paljolta, mut jospa kestän Jouluun saakka. Aurora on nyt kunnon murkkumörkäkänkkä-iässä, se rähjää lenkeillä ihmisille ja koirille ja vetää hihnassa koska pelkää. Se on arka, ihan selkeesti. Ääniherkkä suoraan sanottuna. Yhtään jos kovempi ääni kuuluu jostain ni tuo menee ihan paniikkiin. Omituista. Joudun siis työskentelemään taas kovasti ja kesyttämään tuon villieläimen. Just ku koutsasin 2 koiraa kunnon koirakansalaisiks joitte kans arki sujuu ilman kommelluksia, ni nyt tulee tollanen 9kk ikäinen murkkis. Noh, jospa pärjään. Sisko ei voi pitää Auroraa nyt hetkeen, enkä jätä tota kotiin koska A on täysin miu ja siskon vastuulla. Äiti kyllä jo tarjoutu pitää tota välil mut ehei, me luvattiin et sen ei siitä tarvi huolehtia ni se myös on nyt niin. Mut paljon saa tehä ton kans hommia et toi arkuus vähenee. En tie syytä miks tuo on noin arka. Päätin nyt että Aurora on vissiin epävarma, ihan ku Cara aikoinaan. Aion siis vain kehua Auroraa jotta sen itsetunto nousis ja se ei pelkäis. Teen sen kans paljon yksilö- kuin ryhmälenkkejäkin ihmisten ilmoilla, jotta se tottuu kaikenlaisiin ääniin ja ihmisiin.

Aurora aloitti ekat juoksunsa eilen 10.10. Kerettiin käydä vain kerran koirapuistossa tossa pari iltaa takaperin. Oltiin ensin yksin puistossa, mut sit sinne tuli walesinspringerspanielinarttu, 9kk ikäinen, ja se oliki tosi nasta leikkikaveri. Sellanen rento ja kuuliainen koira, niin sai tytöt leikkiä sen kans ihan huoleta, ja Aurora otti sen tosi hyvin vastaan.

Tokokausi aloitettiin eilen tiistaina hallissa, ja sinne tuliki 4 minu kaveria koirineen kans treenaamaan. En ollu suunnitellu kovin kummoisia treenejä, koska oli kuitenkin eka kerta pitkästä aikaa hallissa, ja koska en enää omista autoa, pitäisi aina laittaa toinen koira tolppaan kiinni huutamaan ku treenaan toisen kans. Joten aattelin treenata tätä yksinoloa tolpan nokassa tiistaina. Caramel oli jopa yllättävän hiljaa kiinni ollessaan, tuntu et Cicaro huus vähintään yhtä paljon siinä yksin jäpötellessään. Kuitenkin tosi mallikas suoritus tytöiltä, huusivat viimesillä kevään tokokerroilla enemmän kuin nyt aloituskerralla! Mehän ei siis treenata millään kurssilla, vaan
tokoillaan yksikseen ja toisinaan porukassa paikkamakuuta jne. Neidit oli tiistaina niin hyvässä vireessä, että treenailin seuraamista, sivulletuloa, luoksetuloa ja ens sunnuntain mätsäreitä varten treenattiin kans mätsijuttuja.

Tänä talvena pitäs saada ALO-liikkeet plakkariin, joista uupuu enää estehyppy sekä liikkeestä maahan ja seiso. Liikkeestä jäävät liikkeet onnistuu kotona, mut ei hallissa. Ja vaativat siinä käsimerkin ja aika voimakkaan käskyttämisen et suorittavat kunnolla. Joten niitä pitää vielä treenata. Estehyppyä vois treenaa jos ois este. Hmh, pitää jotain kehitellä.

Laitettiin tossa eilen ennen tokoa Essin kans mokkapaloja.. neidit sit tahto välttämättä maistaa vähä taikinaa. Mokkapalan päälle laitettava litku oli ehkä aavistuksen liian löysää, ja pohja vino ja kuumahko, joten litkua valui pitkin pöytiä aina lattialle saakka. Tytöt sit meni taikinasateeseen ihan onnessaan, tuloksena kaksi taikinaista paimenkoiraa...

Tänään kävin C&C:n kanssa koirapuistossa, ja Auroran kans privalenkillä keskustassa ihmisten ja liikenteen vilskeessä sekä torilla ja käveltiin kans Kennelrehun rekan ohite, jossa oli huisisti ihmisiä jonottamassa lihaa koirilleen. Aurora oli tietysti peloissaan taas tällä lenkillä, mutta loppulenkki sujui aavistuksen rennommin kuin alkulenkki. Joku humalainen mies koetti silittää Auroraa, ja lähin tilanteesta niin pian kuin mahdollista. En halua tuolle mitään traumoja mistään miehistä tai ihmisistä muutenkaan, ihan tarpeeks arka koira on jo muutenkin. Huohhista vuan.

 


Ja vielä tähän loppuun lisää kuvasia joita nappailin viikonlopun aikaan kotosalta...

Ei ole vielä vesi liian kylmää näille paimenille..

 

Meiän hoikka mamma pian lyhyessä turkissaan <3

Valmista tuli kuitenkin...

... vaikka välissä homma näytti ns.
valuvan käsiin.

TAIKINAPAIMENET TULEVAT!




Tässä vielä tokokuvia kätevästi GIF-muodossa, kiitos Essille kuvista!

Kiksu tokoilee.

Cara tokoilee.

Cara tokoilee part II, vametti eikä antanu laittaa yhelle.

Lauma koossa

Tultiin käväsemään vkl ajan kotosalla syrran kans :) Junamatka Kajaanista Kuopioon sujui taas kivasti vaikka vaunu kitis toisinaan aika huisisti ja koirat sitä sit ihmetteli korvat hörössä päätä käännellen. Konnari vinetti kui ei koira saa olla viereisellä, vapaalla penkillä, muute iha mukava matka. Kotona Aurora meinas alkuun murista Ciculle ja Caralle ja alistaa niitä, mut tasottu käytös myöhemmin, vaikka tuli vähä rähinää ruuan takia.

Haha, jotaki iltasäätöä. Hassu lauma. Joskus oli banneri
johon liitin koirat tälleen seisomaan limittäin, monikohan
muistaa? :D

Aa on saanu huisisti turkkia ylleen ja Sani taas on pysyny samas painos tai jopa laihtunut hieman? Ommeinaa meleko sutjakka neiti nyt! Sanista ja Aurorasta on karva irti, näkee taas ku tsekkaa lattioita. Sanista lähtee isoja tuppoja vyöhykkeittäin, Aurora irrottelee sellasta ärsyttävää haituvaa. 

Nyt ku oon pitkäst aikaa kotona, ni tekasen muutaman pannan. Kaverin porokoiralle tein jo eilen pk. nahkapannan, ja huomenna (oho siis tänään, kello on jo 01.25..) teen Auroralle, koska sille nykyinen panta on ihan kamalan ahdas :/ Teen sille kans pk. nahkapannan johon laitan violetin pompulanauhan. Kuvaa myöhemmin. Sit pitäs kaverin koiralle kans tekasta panta ikään kuin joululahjaksi (tiedän että stalkkaat blogiani, tämä ei siis ole mikään salaisuus!)

Kenen lie ottama, mutta Aurora shelttikaveriensa kanssa.. :D Hieman
näyttää sheltikät pieniltä juu.

Huomenna tai ylihuomenna otan koko
 laumasta nääääin paljon syksykuvia. Okei niiton kaikilla niitä vaahteranlehti-kuvia koirastaan mut ne vaan on niin nättejä aina, pitää siis iteki napsia niit joka syssynä.
Ai nii, kotiväki innostu nii paljo Caran syliinhyppy-tempusta et Cara sai tänään hypellä melko monta kertaa vaikka kenenkä sylissä! Hoho, rukka.

Aavistuksen saisin hioa vielä kokkaustaitojani. Eivät
saaneet koirat mikromunakasta tällä kertaa... :| Kyllä se
YLEENSÄ onnistuu iha kätevästi noin, mut ei tuolloin.

Vyöhykkeittäin vaihtuva karva. Sani tiputtaa aina talveksi
talviturkin pois, kumma neiti. Jätti tollasen tymän
jellonanharjan tohon sitte vielä hetkeks.

Äiskä ja sen tyttö <3 Syrra taustalla komeitte pantsujensa
kans.

Harvoin Sani näyttää hyvältä rakennekuvissa, mutta tässä
on kyllä nyt sitä jotain :oo oli järkytys miten paljon rouva
oli kutistunut sitten viime näkemän, eli kuukaudessa.
Tästä huomaanki, mistä Caramel on perinyt kilsarunkonsa.
Sanilla on oikeastaan aika pitkä runko, ja jos vertaa Caraa
tähän rakennekuvaan ni tosi samanlaisia piirteitä huomaan!
Roksullahan on töppörunko, et Cara peri enemmän äiskän
rungon, ja Kiksu taas isänsä töppörungon ja lyhyen
hännän! :DDD

No piti ny tekasta tommone vertauskuva noista runkojen pituuksista.
Ylhäällä töpöt, alhaalla kilsarungot.

Ulkoasua oon alkanu väsäämää ihan uusiks, tää tympii taas tää nykynen.

Metsäpynyt

Kara oppi nyt hyppäämään syliin. Videolla ehkä hieman hitaanlainen, ei niin riehakas kuin yleensä. Mut melko nätisti :) Harjoiteltiin tota temppua yhteensä 3-4 iltana ja nyt se osaa hypätä ihan maasta saakka, ku sängyltä opeteltiin ensi alkuun.

Käytiin minu toverin ja hänen porokoiranpentunsa Unnan kans sellases muksas metäs lenksuilemas, sai koiratki olla irti. Kiksu sit näki jossai vaiheessa oravan juoksevan polun yli, ja taas se juos sitä 823684km/h vauhtiaan sen kurren perään, niinku se ennenki tekee jos näkee jonku pieneläimen. Toi on ihan fanaattinen pieneläinten perään. No, Kiksu sit haukku puuta ja Kara juos perässä kattomaa et mitä se Niksu skitsoo.

Karski sinkoilee, Kiksu toljottaa kurrea :D

Mjooh, opetin noi nakit kans niiaamaan. Kiksu tajus ihan seriously tokalla toistolla jäädä pynyttämää pyrstö pystys siihe ja palkkasin vaa kunnolla ni se oli siinä :D Karaa piti useemmi neuvoa. Hirvee hinku ois päästää noi jossai irti ja riehuuttaa. Sisällä ei viiti aina riekkua sil viisiin. Toisinaa lenkeil otan jonku kepakon ja leikitän niit siinä xd sit noi kantaa yhessä keppiä iha ylpeenä ja ihmiset naureskelee noille tahvokärsille :'D
Vois vielä jonkun kuvasen tähän näin...

Koska äiskä heittää kepin...

...täytyy se noutaa vaikka olis miten jäätävää vettä.

Unna.

Laatupommi <4381>

OOOHH.

Me leikittii vaa hetki miu sukilla, ja nyt ne on kui eri paria.

Piikillä

Neidit sai tänään tehosteet, perjantaina ois menny vanhaks rokotukset. Mätsärit tulossa lokakuun puolessa välissä, joissa erikseen luokka seropeille. Meinattiin osallistua ku kävelymatkan päässä ois mätsit kerrankin :) Pitää taas alkaa treenailemaan seisomista ja ravaamista sitä ennen, jos vaikka sujuis sitte mätsäreissä.

Ellä otti meijät heti ovelta vastaan, ku näki että saavuttiin sinne. Ollu kuulema hiljanen iltapäivä. Eipä kerranki tarvinnu jonottaa! Tytöiltä kuunneltiin sydän ja ellä tutki muutenki mukavan huolellisesti ne siinä pöydällä. Kumpikaa ei sanonu mtn piikittelyistä, ja nuo onkin voimassa seuraavat 3 vuotta sitte nuo rokotteet.

Punnasin otukset vielä siinä vaa'alla, painoa Cicarolla 9,6kg ja Caramelilla 12,3kg.

Karvapöllyt

Siis mitä!? Luulin, että kun päästään taas kaupunkiin, mulla riittää postausaiheuta vaikka millä mitalla. Mut nyt tajusin et en oo kahteen viikkoon postannu yhtäkään postausta tänne? Voi hemmetti, eikä mulla oo vieläkään oikein mitään uutta ilmoitettavaa. Okei, Cara vaihtoi peitinkarvansa, ja sen merleväri puhdistui. Ei oo enää rusehtavaa karvaa seassa, ihan muksa homma. Me ei oo tehty mitäään jännäää. Normaalia lenkkeilyä ja parit koirapuistoilut, siinä se. Tokottelu alkaa vasta ku hallis alkaa vapaavuorot koiraharrastajille, eli vissiin lokakuussa-marraskuussa?

Aksan jätän ihan suosiolla kevääseen. Se että mulla ei ole autoa enää, haittaa tosi paljon täs kulkemises useiden kilsojen päähän harrastamaan. Jotkut mätsärit ois tulosillaan täs syksyllä, sinne suunniteltiin kaverin kans menevämme, hänen kyydillään. Rokotukset menee vanhaks nyt syyskuun lopulla, vois soitella ens viikoksi aikaa nuille tonne mis käytin Aurorankin. Cicaron juoksut ovat loppumassa, mutta ei voida vielä puistoilla silti urosten kanssa vähään aikaan. Muutama Essin vko sitte lenksulla ottama foto vielä tähän...

Meijä ovikyltti... :3

Meillä on syöty viime aikoina paljon mikromunakasta.
Päällä merileväjauhetta hammaskiven ehkäisemiseksi.

Uuden tempun opettelua, Karskin kans parina iltana
harjoitelty syliin hyppäämistä. Tässä nostin Caran ite tohon.

Naapureita oon nähny paljon täs viime aikoina, ja ovat jälleen kehuneet, miten kilttejä koiria mulla on ku ovat ihan hiliaa vaikka ovikelloa joskus ykski soitteli ku en ollu kotona. Se on aina tosi piristävä kuulla, ja jotenki tuntuu et noi on ikäsekseen muutenki tosi fiksuja neitejä. Lenkeillä vain toisinaan haukkuvat toisille koirille, kotona osaavat tosiaan odotella kiltisti ja silleen. On mukavata ku elo sujuu hyvin. Opetellaan nyt muutamaa uutta temppua, vähä sellasia tanssiliikkeen tapasia noitte kans, ku ei päästy aksaamaan ja se ärsyttää mua edelleen. Muut ravaa kursseilla ja julkasee aksakuvia ja mitä me tehää? No lenkkeillään pitkin katuja, siinä meijän tän syssyn harrastukset... Plääääh. Mut vielä meki päästään elvistelee aksakuvilla joku päivä, ja nää oppivaiset kakarat ottaa kyllä muut otukset kiinni aksataidoissa hirmuista kyytiä. Höhö. Nuoria koiria vielä ovat ja todella motivoituvia, ja onhan meillä pohjat aksalle tehty jo viime kesänä kotona. Tuntuu vaa silti että nää on jo koht 1½v ja ei oo oikein harrastamaan päästy. Kajaanis on vaan pari aksaseuraa ja kalliita kummatki, mut se ei oo se ongelma, vaan se auton puuttuminen, mikä tuli ihan yllätyksenä ku se hajos iha varottamatta tos loppukesäst. Meinasin keväällä katella autoo alle, ja sitte ku onkin jo normikoulua eikä harjottelua, ni kerkee paremmi reissaamaa aksaan.

16.15 okei, just ku pääsin valittamasta aksaharrastuksen jäätymisen takia, ni käväsin tos just koirapuistos noitte kahen kans, ja siel oli kaks leikattua poikakoiraa ni saivat puistoilla yhessä kaikki. Siinä sit tuli juttua yhen tyypin kans et tää nykynen Puistolan koirapuisto puretaan pois, koska se on kauheen märkäpohjanen ja huonokuntonen, ja tohon ylemmäs mäelle tulee uusi puisto. Tää on siis lähin koirapuisto miu kämpilt, matkaa tonne on vaan about 400m? Ja siitä tulee iha sigaiso, uus fiini puisto! Siitä tulee kaksosanen ja vissiin hiekkapohjanen ja sinne tulee ihan uudet AGILITYESTEET. OMG olin ihan haltoissani ja ku jäätii sinne sit tytyjen kans keskenämme ni käytii kuikkimas sitä aluetta joka on kepitetty ja kaavotettu tulevalle puistolle, ni se on ihan huisin kokonen!!! Vähä siiistii, kunhan nyt äkkiä saisivat ton valmiiks ni pääsis aksaamaan uusilla kaupungin esteillä ihan tohon lähelle iha millo halutaan ja ILMASEKS! Voisin vaikka maksaa niitte esteitte käytöstä, ku ongelmana ei ois enää kyyti kilometrien päähän aksaamaan. Vissiin ryysis jos sinne tursuu kaikki aksaamaan, toiv. pysys esteet hyväs kunnos ja silleen. Nomm oon ihan täpinöissäni! Ei auta ku ootella...

Syksy yllättää

Harvinaisen pitkä päivittelytauko! o.O Seliselinä se, että ei vaan ollu mitään mitä rustata. Mutta nytpähän olisi taas jotakin mitää jakaa muillekki.

Aujoojal sujuu lokoisasti!

Auroran kans fabosättäilyy.

Nassikoitten elo kaupunkirakkina on lähtäny käyntiin oikein muksasti. Eivät enää oo niin ulalla ku viikko sitte ja yksinolo sujuu ihan normaaliin tapaan ilman vinkunoita, ku oon taas naapureita jututellut siitä mite noi hauveliinit on ollu tääl yksinollessaan. Moonan ja Sissin kans on lenkkeilty useaan otteeseen ja käyty koirapuistoissa. Käväsin ihan totuttautumisen vuoksi noitte kans yksinkin koirapuistos, tai siis että mukana ei ollu tuttuja koiria (Moona ja Sissi) koska tahoin nähä kui nuo pitkästä aikaa osaa hengaa vieraide koirien kans. Cara ujosteli ja villat (joita sil ei edelleenkää täl hetkel oo) pystys luikki vieraita nuuhkijoita pakoon. Jos tulivat ihan pärställe ni näykkäs :'D kunnon bitch. Viis minaa ni meininki oli jo aika normaali, leikkivät ja juoksivat ihan hirveetä kyytiä puistoo ympäri toinen toistaan jahdaten. Siel oli siis pari muuta koiraa noitte omien lisäks.

Venailen et millon alkaa koiraharrastajien vapaavuoro hallissa, et päästäs alottelee tokoa pitkästä aikaa. Nyt ku ei oo enää autoa ni tuumasin vaa et kui mä siel treenaan Cicun kans ku Cara on paniikkiperse ollessaa yksin tolpas kii. Selitinkin tästä jo aiemmin, et se alkaa hermoo ku jätän sen tolppaan ja treenin Cicua. Yhen tunnin käytin viime syssynä siihe et treenin tota tapaa silt pois ja luovutti se jo lopulta. Jatkuu toki ny tuo käytös tauon jälkeen ja aina sitä sais sen puoli tuntia jankata joka tokon alkuun et se tajuais etten mä aio sitä hyljätä.
Kiksu alotti tänään juoksut, aamusella arvelin et ihan lähipäivinä alottaa ja töist ku tulin ni oli alottanu. Ja sit näil neideil oli joku mahatauti kummallaki, eka oli Cara löysällä pari pvää ja nyt on Cicsu ollu yhen pvän löysällä. Pitäny ottaa eteisestä matto pois ja laittaa sanomalehtee tilalle. Mikähä lie pöpö tullu lenkilt, ruoka on sitä samaa ku aina ennenki et ei voi siitä johtua.

Ainii, oon nähny täs aika hurjia painajaisia. Herään aina silmät vetistäen niistä, enkä ymmärrä mikä mut saa näkemää tollasia just nyt. Ehke on joo stressii ku alko vasta skolet ja paluumuutot oli jne mut silti. Nään sellasia painajaisia ku mun koirat kuolee. Ja ne tuntuu aina yhtä todellisilta ku herään, hyi hemmetti. Nyt näin unta ku mua huudettii tulemaa äkkiä johki tielle, äiti oli paniikis tienreunas kyykistyneenä ja näin Caran kitumas silmät selällään tienvarres suutaan oudosti aukoen, ja sit se nuukahti ja oli ihan eloton, kylmä ja kangistunut. Koetin siin itkunsekasena panikoida et eihä se voi olla tässä, ei se voinu tähä loppua, ja mietin iha hulluna et kui sen sais viel eloon. Heräsin, ja taas tapani mukaan rutistin koiriani ja ne oli taas ihan ÄITI WTF. :'D
Hyi. Yäk. Ei enää tollasia unia tai sit joku saa herättää mut niistä ja heti.

Eilen tultiin lenkilt Essin kans iltamis, ja alko sataa taas meijä kiroukseks kaatamalla vettä ja rakeitaki tuli ku mä viel käpöstin nassejen kans kotia. Vaatteet valu vettä ja hiukset ja naama kans, olin varmaan rapun kaunein näky. Ei oo todellista et vain ja ainoastaan sillon sataa ku oltas Essin ja koirien kans menos lenkille. Tai, tulossa sieltä. Juosten. Lujaa.

Kotiutuminen

Pientä vinkumista yksinjäädessä, ihmettelyä ja ahkeraa nuuhkimista lenkkeillessä. Taitaa penskat muistaa missä viime talvi asuttiin, olivat heti kuin kotonaan kämpillä. Oon ite saanu täällä siivoiltua alivuokralaisen jäljiltä jo aika hyvin. Saan tietysti korvauksen kun siivoan itse, koska alivuokralaisen olisi pitänyt siivota lähtiessään.

Mikä ylläri, että sataa ku lompsin käyttämään koiria aamupisulla. Ylläri piilee siinä, että sataa, koska oltas tänään menty Essin ja suipponokkien kans lenksulle koirapuistoilemaan. Ei oo todellista, että ihan aina sillon sataa, ja tästä on tullu yleine läppä jo mei keskuudessa :D:D

Mätsärit oli ja meni eilen, enkä odottanut heti muuton jälkeen niiden sujuvan kovin hyvin, ja eihä ne sit sujunu. Kumpikaa ei oikei kuunnellu ja niitä kiinnosti kaikki hajut ihan liikaa. Cara ei malttanu seistä ja meinas laittaa pari kertaa nenää maahan ravatessa mitä se ei todellakaa normaalisti ikinä tee. Cara sai sinisen nauhan. Cicsu seisoi kyllä näppärästi, mutta sitäki kiinnosti hajut ravatessa. Se sai silti punaisen nauhan. Sinisten kehässä Cara ei ollu ensimmäisten tippujien joukossa, mutta tippui kumminkin. Punaisten kehässä Cicsu seisoi ihan jees, mutta ravatessa sitä kutitti korvan takaa ja se koetti potkia liikkeessä takajalalla korvan taakse, joten sen juoksuosuus meni piloille. Tuloksena SIN- ja PUN-.

Vielä kuveja, ku kerroin viime postaukses et Sani on laihtunut. Joku 2kg tosiaan läks ympäriltä, ja koira on taas paljon aktiivisempi ja jaksaa tehä muutaki ku ravata tai kävellä muiden perässä. Voi ku ei tulis talven aikana taas takasin...

Kesä ohi on

Ja tänään on paluumuutto Kajaaniin kera Cicaron ja Caramelin. Päästään taas tokoilemaan, ja agilityä kaavailin kovasti nyt syksylle mut autoni hajos eikä sitä enää lähetä korjaamaan, joten koska oon autotta ainaki kevääseen saakka, saattaa agility siirtyä kevääseen. Aksahallille on kuitenkin matkaa vissiin 5km, joten ilman omaa autoa on epävarmaa kulkea sinne. Harmittaa kyllä, mutta ehkä toisaalta parempikin, ku syksyl oon ite harjottelus 12 vkoa, eli jouluun saakka. Kevät voi olla helpompi aksan alottamisen kannalta. Pläääh.

No, jotain hyviäki uutisia, eli Sani laihtui kesän aikana 1½-2kg, vaaka on kovin epätarkka. Painoi kesän alussa 19kg, ja nyt painaa 17,5kg. Eli lähes normaalipainoinen on nyt, ei haittaa toki jos vielä kilo lähtis, mut on tuo jo aika hyvän näkönen nyt :) Karvaa tiputtaa nyt kovaa vauhtia, joten hoikistuu silmissä entisestään!

Postailen lisää kunhan on muuteltu takas Kainuun lääniin...

1.9. Täälläpä ollaan. Ja huih, ollaan jo syyskuun puolella! Faceen jo ragetin mis kuosis kämppä oli alivuokralaisen jäljiltä, en jaksa ragee uudelleen koska en halua taas vaipua angstin valtaan, joten liitän tämän vaan tähän näin...

Facesta.

Mut nyt me häivytään mätsäreihin! Pitäkää peukkuja.

Gurmeeruokaa tassuille

Noneeh, käytiin aamusella katiskalla lenksulla ja nostin sieltä ravun. Hysteerisenä soitin muorille, että mitä tälle pittää tehä, pitääks tää heittää takas järveen vai voiko koiralle antaa keitettyä rapua. Koetin Googlailla mut aiheesta ei löytyny yhtikäs mitään tietoa, joten päätin että ei nuo yhteen rapuun kuole.

Kannoin otuksen kotia tikun päässä, ja pitkän sellaisen, koska mua ällötti moinen nilviäinen suunnattomasti ja oisin saanu varmaan halvauksen jos se ois ollu lähelläkään mua missään vaiheessa sen kotiinkuljettamisen aikana.

Kotona rapu oli jo hieman apaattinen, ja heitettiin se sitte kiehuvaan veteen, eikä menny ku 10 sekuntia, niin se alkoi jo olla aika punakka väriltään. Keittelin rapua about 5min, ja nostin sen jäähtymään hanan alle.

En todellakaan ollut ennen laittanut rapua, joten sain hetken tutkailla ja käännellä rapua, että sain vihiä siitä, mistä se pitää aukaista. (Halusin säilyttää ravun suhteellisen ehjänä, koska koetan kuivattaa sen koristeeksi :'D) Ja aukaisinkin ravun mahapuolelta sekä katkaisin sen pyrstön ja keskivartalon nikaman kohdalta, jotta sain sen kaavittua tyhjäksi. Saksen irrotin, ja kaavin senkin tyhjäksi. Lihaa se sisälsi hyvin vähän.

Jeh, valmista. Keitin riisiä ja ohrasuurimoita juustoliemessä, ja sekoitin ravun sekaan saaden aikaan juusto-rapurisoton. Melkosta gürmeeta, sanoisin? ;D Vähän lauma kummasteli uutta makua, mutta Sani putsasi kipot aika tehokkaasti, kun C&C nirsoilivat.

Heippa, Aujooja

Aurora lähti nyt siskolleni asumaan, etelänkoiraks. Mulla oli taas vapaa vkl, joten vietiin Mantin kans Aurora siskolle Hollolaan, Lahteen. Aurora matkasi junassa taas tosi kiltisti, lemmikkivaunussa oli 3 muuta koiraa, ja Aurora sai tehdä tuttavuutta 3kk ikäisen kleinipennun kanssa.

Aurora oli kummastunut ja peloissaan kaupungin vilinästä, koska vietti kesän maalla Savossa tutun lauman keskellä. Kaikki pelotti. Ihmiset, äänet, toiset koirat, tumma nuotiopuu maassa. Aa on arahko luonteeltaan, mutta varmasti tottuu taas kaupunkiin, olihan se mun matkassa ensimmäiset kuukautensa kaupungissa Kajaanissa aikoinaan, eikä se enää pelännyt siellä myöhemmin, vaikka alkuun sillonki oli kauhuissaan ihan kaikesta. Neiti kuitenkin ui ja teki uimaloikkia hirmu reippaasti ku käytiin tsekkaamas yks laituripleissi.

Ihan uintikelposta se vesi oli etelämmässäkin! :'3

Nyt ei tule Aurorasta uusia päivityksiä pitkään aikaan, ehkä jouluna näen sitä seuraavan kerran. Kuvia Lahden reissusta lisäilen myöhemmin lisää, tuli hyviä otoksia paljon. Aurorahan on siis alun alkujaan hankittu siskon koiraksi, jotta saan ite pitää Cicaron ja Caramelin, koska en halua niitä erottaa toisistaan. Auroraa ei myyty tmv vaan se on edelleen samoissa käsissä ku ennenki, mut siskon saatua muuttohässäkät valmiiksi, on hänen nyt hyvä huolehtia koirastaan. Minä vain kasvatin Auroraa puolivuotiaaksi, ja kesän ajanhan se meni perheemme keskuudessa kaikkien koirana, siirtyen nyt sitte kokonaan siskolle hänen muutettuaan kotoa pois. Ite lähen takas Kajaaniin Cicun ja Caran kans 30.8, jolloin tilanne koirien kannalta on juuri se mitä odotinkin, eli vain Sani kotona, muut maailmalla minulla ja siskolla.

<3

Aivan upeat lenkkipolut oli siskon kämpän seudulla, ja ihan vieressä on valtava hiekkakenttä, jossa ainaki ite treenaisin tokoa 24/7 :DD Kelpaa siellä Pikku-Aan tepsutella. On se kyllä valloittava otus kaiken kaikkiaan, ja meijän epäonnisesta ankanpoikasesta kuoriutui oikein kaunis seropineiti. Turkki kasvaa viikko viikolta komeammaksi, ja Aurora on mukavan sopusuhtainen koira ja omaa vieläpä sellaiset liikkeet, joita ei joka koiralta löydy. Kaunis pakkaus, toivottavasti ens kesänä vien sitä mätsärikehässä.

Illalla 26.8. ja aamulla 27.8 tunnelmia lauman pienentymisen jälkeen Facebookista suoraan kopioituna... :D