Valjakkokoulu part II

Tällainen vetoliina tehtiin.

Varusteparannuksia, pikkupakkanen, intoa puhkuvat koirat. Suunnaksi suippikset ja eikun kipikipi matkaan yhden aikoihin, kun ensin annoin Essille vielä hetken armonaikaa heräämiseensä. Punottiin meille vetoköysi kolmella narulla, tai yhdestä yhtenäisestä pitkästä narusta joka taiteltiin kolmeksi naruksi. Mietin siinä että tulisiko neljällä joustavampi vetoliina, mutta päädyimme kuitenkin kokeilemaan ainakin ensin kolmen punosta, ja siitä tuli oikein siisti. Punomiseen meni noin vartti. Toinen jakari on tehty Kiksun nly-hihnasta, tilasin juuri netistä toisen jakarin joka saapuu ensi viikolla.

Tällä harjoittelukerralla koirat eivät siis enää sotkeutuneet naruviritelmiin niin kuin viime (testi)kerralla, vaikka hieman vielä meinasi siinä tohinassa sekaannusta tulla. Teimme parimuutoksia ekaan kertaan nähden, ja tällä kertaa taakse laitoimme Sissin ja Cicaron, ja Moonan ja Caran eteen. Kiksu ja Kara laitettiin vielä ristikkäin mahd. kauas toisistaan, ettei takimmainen (Kiksu tässä tapauksessa) ala jahtaamaan etummaisen (Karan) häntää.

Ohikulkijoita riitti, ja piti aina käskyttää laumaa tiensivuun. Lisäksi ehkä suurin ongelma oli Aurora, joka oli miulla hihnassa mukana. En viittiny sitä jättää kotia ku se oli niin energinen, enkä taas ois kerenny lenkittää sitä myöhäisen heräämiseni takia ennen pimeän tuloa kunnolla. Joten leikkikaksikko Caramel ja Aurora vehtasivat 24/7 toistensa kanssa, eikä torumisesta ollut oikein hyötyä. Ja jos keulakoira vetää läskiks ni senhä tietää että mitä siitä sitte seuraa. Ensi kerralla jää Aurora ihan suosiolla kotiin piiputtamaan.

No, ekaan kertaan nähden saatiin muutamia todella kivoja vetopätkiä, kun kaikki vetivät keskittyneesti pulkkaa ja vetoliinassa jarruttelevaa Essiä ilman riehumista, omilla paikoillaan. Essi ohjasi alkuun takaparia, ja minä itse etuparia, ja myöhemmin teimme niin että Essi siirtyi "painoksi" jarruttelemaan koirien taakse, ja itse juoksin etummaisten koirien vierellä yrittäen epätoivoisesti hillitä riehuvaa Auroraa. Oikeastaan jokainen käväisi välillä nuuhkimassa reunuksia, mutta palasivat älähtelyjen jälkeen takaisin paikoilleen saaden kehuja. Kiersimme sellaisen n. 100m mittaisen lenkin, eli erään leikkipuiston ympäri.

Valmista? Raukeeta ainakin vielä.

Valjakkokoululaisille muutama kotitehtävä mietittäväksi tämän talven ajaksi...
1) Kun ei vedetä, istutaan tai maataan aloillaan.
2) Vedon aikana ei sinkoilla ojiin hajujen perässä.
3) Vedon aikana ei riehuta kavereiden kanssa.
4) Käskysanat VETO, SEIS, OIKEA, VASEN.

Jeee mami kato me vedetäään! Kuvien takia tehtiin kaks kertaa niin että kutsuin koiria kohti n. 7m
etäisyydeltä.

Muokkailin palautteen perusteella hieman blogiani, ja muokkaaminen on edelleen kesken, kunnes palaan tokosta tänään 11.12. Fontit muutin yhtenäisiksi kaikkialle ja linkit koirien kuvauksiin löytyvät nyt kätevästi kuvakollaasin takaa gadgetista. (Kuulema hyvin harhauttavaa, ettei koirien kuvista pääsekään niiden esittelyihin, mikä oli ihan totta ja tämän tiesinkin...) Kokeilkaas löydättekö tiedot otuksista!

Muistutus

"JA MUISTATTEHAN EDELLEEN OSALLISTUA JOULUARVONTAAN, kävin tänään ostamassa palkinnon... ;) Voit osallistua kirjoittamalla (HUOMAA LINKKI): <tähän postaukseen>, miksi Paimenlauman blogi koukuttaa juuri sinua vai koukuttaako se ollenkaan! Täten olet automaattisesti mukana arvonnassa." 

Toitotan siis taas, että jokainen halukas muistaa osallistua arvontaan. Arvon siis pienen yllärin, joka mahtuu kirjeitse tulemaan voittajan postiluukusta. Ja sanotaanko nyt vaikka niin, että osallistumisaikaa on 20.12. saakka, eli Auroran 1v synttärit on aikarajana osallistumiseen.

Käytiin tänään pitkähkö hihnalenkki suipponokkien kans, koska Moona juoksee ni ei viititty pitää irti Vimpelissä näin hyvällä ulkoilusäällä, ku siellä voi olla muitaki koirakoita. Huomenna on tiedossa monivärisen paimenvaljakkomme toinen kokoontuminen! Teemme hieman varustemuutoksia, mm. punomme yhden yhtenäisen vetoköyden ja liitämme siihen paikat neljälle koiralle. Katsotaan, kuinka sujuu tällä kertaa.

Erittäin laadukas kuva luurilla otettuna jehh.

Tytöt pakkautunu oven eteen tukkeeks ku oon lähössä skoleeen.

Unnis hoidossa meillä joku vko takaperin!

Koiramaailman epäkohtia

"Mie oon huolissani miten paljon ihmiset nykyään teetättää sekarotuisilla pentuja, ja pyytää niistä ihan älyttömiä summia. Sekarotuset ei ole enää "vahinkoja" Vaan on mikä koira tahojaa, niin aletaan tekee pentuja, jotta saadaan rahaa. -.- Sekarotusten hinta saattaa olla jopa 600e!! eikö muka haiskahda yhtään?"

Menin ja kirjoittelin facebookin pentutehtailun vastaiseen sivustoon. Halusin vain jakaa tämän tänne lähinnä omaksi muistoksi, mutta saahan tätä toki kommentoidakin, jos lystää. :) Olkoon tämä nyt Coming up!- listan kirjoitus aiheesta "Koiramaailman epäkohdat", joka menee erikoispostausten arkistoon.

Minä olisin pikemminkin huolissani, kuinka rotukoiria pennutellaan ihan vaan siitä ilosta että koira sattuu omaamaan paperit, ja siitä syystä pennutus on olevinaan OK. Ihan yhtä lailla niin rotukoiria kuin sekarotuisiakin koiria pennutellaan suotta. Ja älkää menkö vetämään viivaa sekasoppa vahinkoseropien ja harkitusti teetettyjen seropien välille, kun kyse on kuitenkin aivan eri asioista. 

Kyllä, myös tällaiset "harkitut mixit" voivat olla aivan järjettömiä, mutta löytyy maailmasta myös ihmisiä, jotka todella paneutuvat seropiprojektiinsa ihanteellisen perusteellisesti. Aina löytyy joka yhdistelmästä jotakin morkattavaa (oli se sitte taas rotupipentue tai seropipentue), ja vaikka täydellisyyteen tulee pyrkiä, on silti totuus, että hyvin harva yhdistelmä todella on kaikin puolin täydellinen. Ihmiset, jotka puuttuvat toisten asioihin, löytävät kyllä nämä pienet heikkoudet ja nostavat niistä hirveän haloon, ja tällöin ei nähdä ollenkaan koko totuutta ja kokonaisuutta, mikä olisi paljon tärkeämpää kun mietitään yhdistelmän järkevyyttä. 

Jos jonkun mielestä on väärin teettää lisää koiria maailmaan, koska löytökoiria ja koiria muutenkin on markkinat pullollaan, niin ottaisitko itse minkä tahansa kulkurin, jonka taustasta et tiedä, tai jonka roduista et tiedä mitään. Sellainen koira voi sopia jollekulle ja on tosi hienoa että jotkut pystyvät tarjoamaan kodin tällaisille ressukoille, mutta kaikille se ei vain sovi. En itse voisi ottaa koiraa, jonka taustaa en tiedä, tai jonka rotuja voin vain arvailla. Toisaalta taas, jos taustat tiedetään kymmenen sukupolven takaisesti, alkaa olemaan kyse rotukoirista, joiden kohdalla ollaan menty umpikujaan monen rodun kohdalla. En halua tukea sellaista.

Siksi näen, että näiden kahden ääripään välillä on kuilu. Ja sen kuilun välissä ovat harkitusti teetetyt sekarotuiset. Tarkkaan harkituilla sekarotuisilla koirilla on tulevaisuutta pidemmälle kuin rotukoirilla, ja itse kannatan henkeen ja vereen harkittuja yhdistelmiä ja sekarotuisten luustokuvauksia ja muita menetelmiä, joilla saadaan tietoa koiran terveydestä. Uuden veren saamista kantoihin ei osata arvostaa, mikä on kummallista, koska kuitenkin on kyse koiran terveydestä.

Jos sitten päätyy teettämään pentueen koiralla kuin koiralla, tulisi miettiä jo valmiiksi mahdollisia kotiehdokkaita, ja ehdottomasti jokaisella pennutuksella tulisi olla muukin ajatus kuin se, että pennut on sööttejä ja minun narttu on paras ja sillä on kiva luonne ja pentuja on moni kaveri ja naapuri kysellyt ja ottaisi aika varmasti jne. Ja mitään sekasoppia ei tarkoituksella tulisi mielestäni teetättää, koska se on turhaa koiramäärän lisäämistä vailla järkeä. Varsin heiluva käsite tuo "sekasoppa", mutta jospa joku ymmärtää, mitä ajan takaa moisella käsitteellä.

Totta on, että ei yksi hutipennutus tai hieman ajattelematon pentue maailmaa kaada, vaikka se joistakin siltä tuntuu. Kaikki pennut saattavat löytää mainion kodin ja elää elämänsä onnellisesti ja se siitä. Ei paljoa maailmaa muuttanut. Suomessa on todella tiukkapipoinen ja ahdasmielinen ajatusmaailma muutenkin koira-asioissa, ja kärpäsistä tehdään härkäsiä yksittäisissä tapauksissa. Kun taas on kyse suuremmista asioista, kuten rotukoirien geenipoolien kaventumisesta, asiaa sivutaan hyssytellen, ja puututaan jälleen yksityiskohtiin, yksittäisiin pentueisiin, jotka eivät todella maailmaa muuta miksikään. Kyllä minä itsekin sorrun liian usein saarnaamaan ihmisille, miksi he menivät ja pennuttivat koiran ilman mitään järkeä, vaikka tiedän että se on periaatteessa turhaa ja tyhmää ja kenestäkään ei ole kivaa saada negatiivista palautetta kultamussukoistaan jotka inisevät ja tuhisevat pentulaatikossa. Mutta kyllä ihmiset ehkä toisinaan tarvitsevatkin pientä näpäytystä. Ja koko Suomen koirajärjestelmä vaatisi vähintäänkin potkun perseelle. Ja toisenkin.

Paimenvaljakon alkutaival

Nyt on jää murrettu! Aurora on vielä huomiseen hoidossa, koska se on ollu kuulema niin kiltti tyttö ja mielellään pitäisivät huomiseen, mikä kelpaa mullekki hyvin. Hassua, ku varauduin tänä aamuna että lauma haukkuu ihmiset rapussa ja lenkillä, ja eipä nämä 2 hauku nyt ku ei ole Aurora mukana konkkeloimassa. Joku ei pelitä ku nuo lenkkeilee kolmestaan. C&C menee kahdestaan tosi hyvin missä vain, ja Aurora on yksin tosi kiva lenkkikaveri. Ei pelaa kemiat kolmestaan, noi riehaannuttaa toisiaan jotenkin, en tiedä. Noh, asiaan...

Cicaron ja Caramelin kans suunnattiin 11-12 aikaan Essille, napattiin Essin koirat matkaan ja mentiin pihalle koirat valjastettuina. Sissi sai lainata Sanin Hurtta-pehmovaljaita, jotka sopi sille tosi näppärästi ni pääs Sipuliki mukaan valjakkoon. Mentiin sellaselle sivutielle, jossa oli kiva 50m suora jota mentiin kerran eessuntaassun. Koirat hyöri ja pyöri ja meijän alkeelliset naruviritelmät meinas sotkeutua koko ajan hyörivien koirien jalkoihin ja ohikulkijat katseli pitkään meidän säätämistämme.

Pitäs joku 10kg paino saada pulkkaan niin ois tasasempi opetella vetämään nuitten, tyhjä pulkka kun on vähän kyseenalainen lähinnä siksi, että on vaarana että se tulee jaloille. Valjaista sitten sen verran, että nykyisillä valjailla pärjäämme jos pärjäämme, ja Aurora jätetään suosiolla sivummalle tästä vetojutusta, koska se on niin nuori ja nuo kaks omaa riehuu jo tarpeeks ilman Höpöäkin. Jos nuo C&C joskus oppii tavoille valjakossa, niin sitte vois niitten avulla opettaa Auroraa valjakkoon. Aa täyttääkin 20.12 yhden vuoden!

Meillä oli sellanen hevosten naruriimuissa käytettävä piiiitkä köysi ja pari samanlaista lyhempää köyttä, joten köytimme koirat peräkkäin. Jatkoa ajatellen etsin ja tilailen vielä yhden jakoremmin. Sitten vois punoa siitä pitkästä pyöreestä narusta lyhemmän, paksumman, joustavan "letin" johon letittäs väliin nämä jakariremmit, niin ois koirille omat vierekkäiset paikkansa siinä eikä menis sekasin. Vois ruveta onnistumaan paremmin. Cicaron ja Caramelin pitää oppia, ettei valjakossa ollessa saa mennä nuuhkimaan tienvarsia ja ei ainakaan saa riehua keskenään. Ja aloillaan ei hyrrätä. Pitänee vaihdella paikkaa niin että parit menee esmes Moona-Cara ja Sissi-Cicaro.

Ja kyllä, otin tosiaan kuvia tästä häsellyksestä, joista julkaisen vain pari asiallisimman näköistä. Paitsi ne jotka minut tuntevat paremmin, tietävät, etten voi silti olla julkaisematta hieman kyseenalaista materiaalia, kuten tämä toisena oleva pulkkareppana... :DD Ja menossa mukana: http://moonacollie.blogspot.fi/

Jopa aika rauhallisena ensimmäisiä vetoja. Kiinnityksistä älkää sanoko
mitään, ne eivät ole oikein missään mielessä. Tämä olikin vain testiaju.

Tasaista kyytiä luvassa...!

Vauhtiaki oli hetken verran ku innostuttiin.

Nöönnnn.

Aurora hoidossa

Typykkä meni kuudelta hoitoon kaverille. Se ei ois meinannu lähtee meijän luota pois, vaan veti hihnassa ja vinkui. Höpsö.

Asiasta kukkaruukkuun, oon tuumaillu, mite kiva ois kokeilla vetoa lauman kanssa. Tietysti vasta sitten, kun nuorimmainenkin on tarpeeksi kehittynyt, eli ehkä ensi talvena. Silloin on jo Cicaro ja Caramelkin kuvautettu, että tietää uskaltaako niillä vedättää. Miulle vinkattiin sivut tällasesta paimenvaljakosta, ja oon nyt iha liekeis et meijän on ihan pakko joskus tulevina talvina edes kokeilla Essin ja suipponokkien kans vetoa. Ois tosi tehokas ja kehittävä harrastus, tulis voimaa ja kestävyyttä koirille ja sit ois keväällä sellasia bodarikoiria agilityssä.

En oo koskaan ollu innostunu vetopuuhista, mutta nyt ku hiffasin et täs alkais olemaan koirat kasassa ku ottas ja yhistelis vaikka parin muunkin kaverin koiria valjakkoon, niin oispa tosi nastaa. Se vaan et tarvittas joku kelkka ja valjaat laumalle ja tietysti asiaankuuluva vetoliina. Potkukelkka kelpaisi hyvin harjoitteluun, ja vois vähä katella et oisko täs koko jutus ny mtn ideaa. Tai miksei ihan perus pulkka. Sinänsä homma vaikuttaa simppeliltä, että koirille opetetaan käskyt liikkeelle, seis, oikealle ja vasemmalle. Mutta miten saada koirat, jotka ovat tottuneet ettei hihnassa vedetä, vetämään. Siinähän se haaste tuleekin. Ja olisiko kukaan noista valopäistä johtajatyyppiä, vai meneekö koko homma ihan läskiksi kun kukaan ei osaa olla johdossa sähläämättä.

Sitten se, että kuinka paljon yksi keskikokoinen koira jaksaa vetää, että sen ei tarvitse raataa vielä liioin. Huomatkaa että en todella tunne lajia, joten mun pitäs eksyä Googlen ihmeelliseen maailmaan, mutta kun on niin kiva artikuloida pöljänä kun ei ole tietoa.

...Okei kävin lukemassa, että nartuilla (ilmeisesti huskyn kokoisilla roduilla?) taakkaa saa olla n. 15kg. Ja vissiin kun koiralla on hyvä kunto ja se on tottunut vetämään, alkutaakathan ovat tietysti pienempiä. Ja matkat aloitetaan muutamalla sadalla metrillä, ei sen enempää. Tollaset keskikokoset nassikat tai tommoset Kiksun kokoset sirpukat taas jaksaa vissiin vetää 5-10kg taakkaa? Ja jos siinä on 3 keskikokosta, niin ne jaksas sillon vetää hyvällä alustalla n. 25-30kg kuormaa. Ja jos valjakkoon lisätään yks colliepari, niin silloin valjakko jaksanee vetää ainakin 40-50kg kuormaa. Ja nyt painun nukkumaan ja näkemään unia paimenvaljakoista, kello lähenteleekin jo mukavasti NELJÄÄ...

Aamulenkkeilijät

Mukava pikkupakkanen ja kouluun meno vasta kaheksi, joten päätettiin kävästä ihan oman lauman kesken lenkillä. Tytöt tykkäs ja heräs iteki hyvin ku lähti normaalia pidemmälle aamulenkille. Lähettiin 11 aikoihin ja palattiin puoli yhdeltä, että tommonen 1½h lenksu, ihan muksa.

Skolen jäläkeen on luokan pikkujoulut, joten ihan hyvä että kerkes nyt lenkittää tytöt kunnolla. Ei tarvi koulun jälkeen käydä pitkää lenksua.

Aurora tokoilee

Aliarvioinkohan hieman Auroraa? Se toimi tokossa tosi hyvin. Heti hallille saavuttuamme mentiin Essin ja Sissin kanssa samaan aikaan pyöröovista, joista Aurora ei sanonut mitään, vaikka siitä onkin aikaa kun niistä on viimeksi kuljettu. Otus otti heti ihan rauhassa vaikka koiria oli halli pullollaan.

Yllättävää oli, miten paljon Aa otti kontaktia siellä minuun. Eihän se tosin malttanut just montaa sekuntia aloillaan olla perusasennossakaan kun se rupes korjailemaan sitä ite menemällä vinoon tai maaten tmv. Harjoteltiin vähä ravaamista ja seisomista ja perusasentoa. Hyvä tyttö, Aurora ei turhia pelännyt eikä kyttäillyt. Vähän haukuskeli snautserille häntä heiluen, mutta kiinnitin sen huomion vaan aina heti ihteeni ja kehuin paljon. Käveltiin halli kerran ympäri ja sai tosi hyvää harjotusta Aurora siinä ku ohiteltiin koiria eri etäisyyksiltä.

Essi napsi muutaman kuvankin meistä! Kiitos näistä.

Aiemmin tänään käytiin kaverin kans lenksulla kaupungilla. Lauma oli siellä kiltisti ja jälleen sain kuulla eräältä henkilöltä kaupungilla sen saman lauseen jonka olen kuullut ennenkin.. "Maailman paras ystävä on hyvin hoidettu koira tai kissa." Se aina toistelee tuota lausetta siellä kuljeskellessaan ja jututtaessaan koiraihmisiä... Käveltiin kans siinä Kennelrehun rekan ohite, liekköhä koirat tajus mitä herkkuja auto oli täynnä. Pitäs joskus tilata sieltä jotain lihaa laumalle. 

"Erilaisia ratkaisuja tekevät tai erilaisella tavalla elävät joutuvat perustelemaan ratkaisujaan muulle maailmalle ja he joutuvat herkästi arvioinnin kohteeksi."  Kuulu just töllöstä. Tuli vaan heti mieleen nämä seropiasiat jotka on taas enemmän pinnalla kuin vähän aikaa sitten...

Pakkastassukaiset

(Miksi tuosta otsikosta tulee jatkuvasti mieleen vain grillattuja, syötäviä koirantassuja??)
Hrrrr.. Pakkasta -16C näin iltamissa. Aamusella ku lähettiin taas lenkille, ei pakkasta ollu ku joku -12C. Mahtaa yön aikana kiivetä yli kahen kymmenyksen pakkaslukemat. Tänään ei sentään tuullut, oli aivan tyyni talvikeli, jota reunusti mukavasti aurinko saaden hangen hohtamaan kauniisti. Heräsin siihen ku Essi laittaa sadan huutomerkin säestämänä viestiä: "VÄHÄKS KIVA ILMA!!!! LENKILLE??" Meinas siinä Nokialainen lentää ikkunasta ku väsytti vielä niin kovin. Mutta onhan se kello 12 sunnuntaina jo aika herätä ku Aurorakin piippaili siihen malliin.

Ei muutaku laumalle ruokaa poskeen ja lenkille, toivoen etteivät saa mitään vatsalaukunkiertymiä kun heti syönnin jälkeen lähettiin kirmaamaan... Ei ole nimittäin meidän tapaistamme.

Niin kuin jo aavistelinkin ovesta raikkaaseen ulkoilmaan kirmatessamme, oli aurinko jo hieman laskenut kun saavuimme Vimpeliin, minnekäs muuallekaan. Siinä mentiin sellaselle mehtäpolulle ja vastaan tuli naishenkilö, joka otti koirat hyvin vastaan ja kehuskeli niiden kaunista ulkomuotoa neuvoen samalla, että jos nousemme vielä hieman ylöspäin polkua, siellä paistaa vielä hetken aikaa aurinko. Kiittelimme kuvausvinkistä ja jatkoimme matkaamme saavuttaen pian laskevan auringon. Vastaan tuli walesinspringerspanieliuros, joka oli karannut omistajaltaan. Omistaja karjui siellä koiraansa, ja minä huudahdin tyynenä että ei nää tappele ku nää on kaikki narttuja täällä ku kuulin karkurin nimestä että se on uros. Nappasin karkurin kiinni kun se tunki minun lähelle ku pitelin koiria ja omistaja kiitteli ja jatkoi matkaansa.

Kotiin tullessa jokaisella jäätyi tassut vuorotellen ja piti pysähdellä jatkuvasti jäitä irroittelemaan. Kantelin sitte aina pahiten könkkäävää otusta sylissä vähän matkaa. Kylläpä katseli autoilijat Sotkamontiellä pitkään ku oli yks koira sylissä ja kaks hihnan päässä, sekä vielä siinä vieressä kulki Essin suippikset.

Kuvia kertyi joku vajaa 400, joista karsin pois niin että jäljelle jäi 170kpl. Tässä jälleen parhaimmistoa..

Missä Sissi ja Moona? Joko ne kohta näkyy...

Kyllä meitä kiinnostaa mitä sä meille selität. Btw, mitä
muuten olit kertomassa meille...?

Sipuli attack.

"KRÄÄÄH!" "Bwahaha, juu bitsss. What a looser."

Monosynteesi jahtaa Aujoojaa.

Tassut jäätyyy!

"Oli muute viimone kerta ku maistoin omia varpaitani.. YÄK!!"

Kuvittele jos sullaki ois varpaat, hä? Oisko kiva hä?

Kylmyyden voittamista.

Jjjjaaaa tsekatkaa kui sööttejä kuveja miu joulusarjakuvakalenterissa on! Kuvat ottanut kalenterin piirtäjä, Animals From Animationin Manti :D

 Hoho. Sarjakuvasankarit.















Tähä vielä tällane illanpiristys:

Tää oli vaan ihan pakko julkasta.... toiv. en nyt tee huisia tekijän-
oikeusrikkomusta, mutta tuli heti mieleen opiskelijan arki, kuinka
voisi tuossakin asiassa säästää sievoisesti.. höhöö.

Näin muuten ihan tyhmää unta viime yönä! Olin siinä koiran asemassa muiden "koirien" kanssa, laumassa. Oltiin kyllä ihan ihmisen hahmossa, mutta meillä oli kauhee pääjehu-omistaja jota piti koko ajan pelätä. Saatiin ruokaa vaan kaks kertaa päivässä, ja se piti syödä heti tai toinen laumalainen vei sen nenän eestä. Ruuaks saatiin yks aamu marjoja, joihin sai lisätä ite vettä jos halus, että se annos ois jotenkin täyttävämpi. Siinä sitte söin ja aattelin et en enää jaksa elää täällä ja karkasin ikkunasta! Tosin pääsin pakoon vain nipin napin, sillä johtaja huomasi karkuaikeeni ja juoksi jo vauhdilla luokseni, ikkuna ei aiennut kunnolla ja koetin ahtautua pienestä rakosesta vapauteen. Heräsin kun pääsin ilmeisesti karkuun.

Hassua. Aivan kuin joku minun laumastani olisi telepaattisesti siirtänyt ajatuksensa minun uneeni! "Kato äiskä, tällasta se meijän elämä todellisuudessa on.. eihän oo kivaa, eihän? Ruokithan meitä jatkossa useammin ja päästäänhän me useammin ulos, tämä sisätiloissa olo ahdistaa ja tekisi joskus mieli karata ikkunasta..." Olen kyllä miettinyt itse, että onko se koiran elämää kun nyhjätään 21 tuntia sisätiloissa, ja ulkoillaan noin kolme tuntia päivässä. Mutta elämä on niin erilaista täällä kaupungissa. No, ruokaa tulee kahdesti päivässä, mikä taas on koiralle ihan normaalia. Entäs, olenko liian voimakas johtajahahmo? Toisinaan pyörin lattialla selälläni ja lässytän laumalleni, ja toisinaan olen vihainen, kovaääninen johtajahahmo joka on jostakin hyvin vihainen laumalleen. Hmm. Harvemmin unet antaa näin paljoa ajateltavaa... Ja jälleen kuin enneunena, tänään julkaistiinkin <artikkeli kaupunkikoiran elämästä.> Näen ihan hirveästi enneunia tätä nykyä! Viikko takaperin näin unta pinosta Aku Ankka-sarjakuvia, jotka eivät liity elämääni mitenkään. No, seuraavana päivänä koulussa istahdin juuri sellaiseen pöytään, jossa oli siinä pöydällä se unessa näkemäni pino AKU ANKKA -sarjakuvia!?! WTF.

Koirien aktivointi

Erikoispostaus, jonka idea lähti siitä, kun eräs ilta aktivoin paimenia, joiden lenkkeilyt jäivät vähiin kovan tuulen ja kovan pakkasen takia.

Vaikka omistaa paimenkoiria, niin se ei tarkoita, että omistaa palasia ydinräjähteestä tai dynamiitista. Paimenkoirankin tulee kyetä olemaan rauhassa sisätiloissa, vaikka joka päivä ei syystä tai toisesta tulisi lenkkeiltyä niin paljoa kuin normaalisti. Jos ei kuitenkaan pidä siitä, että kolmekin koiraa riehuu 23 neliön yksiössä niin että matot on rullalla, voi niille tarjota jotakin kehittävämpää aivotyöskentelyä, joka kuluttaa siinä missä lenkkeilykin. Omat paimeneni osaavat ottaa lunkisti, vaikka toisinaan jää lenkkeilyt vähemmälle, niin kuin varmasti jokaisella koiranomistajalla joskus. Kyllähän ne on sitten herkempiä haukkumaan rapun äänille ja kähnäämään keskenään ja toisinaan joku jopa piiputtaa, mutta yleensä minun koirat nukkuu sisätiloissa, tai sitten ne jyrsii luita tai - juurikin - leikkivät ja riehuvat keskenään.

Esittelen tässä muutamia itse käyttämiäni aktivointimenetelmiä, jotka soveltuvat myös pieneen yksiöön usealle koiralle samanaikaisesti toteutettavaksi.

Namiviltti

Namiviltin toteuttamiseen tarvitsee vain nameja sekä viltin ja hieman tilaa lattialta. Koirille on luontaista käyttää kirsuaan etsiäkseen jotakin maasta, esimerkiksi jälkiä. Heittele nameja viltin kokoiselle alueelle, ja asettele viltti namien päälle ja päästä koirat tehtävän pariin!

Siinä missä toinen koira myllää viltin käyttämättä sen kummemmin kirsuaan, toinen saattaa tehdä huolellista nenätyötä ja käännellä vilttiä tarkemmin. Minunkin laumassani on eroja tätä aktivointitehtävää suoritettaessa! Cicaro myllää raivokkaasti, kun Caramel taas käyttää tarkemmin nenäänsä. Tehtävää voi vaikeuttaa esimerkiksi asettamalla viltin reunoille esteitä tai painoja, tai ruttaamalla namit viltin sisään piiloon. Mitä tuoksuvampaa namia käyttää, sen helpompi tehtävä koiralle on, kun se voi paikantaa namin paremmin viltin alta. Tämä aktivointitehtävä kestää koirasta sekä vaikeusasteesta riippuen noin 10min-25min.

Tarvitset hieman herkkuja sekä viltin.

Neidit aloittelemassa namivilttiä.

Caramel ja Aurora suorittamassa namivilttiä.

Lauma kääntelee namivilttiä.

Aktivointilelut

Taustalla perinteinen kongi, etualalla aktivointipallo Virosta,
joka on erityisesti Kiksun mieleen!

Aktivointilelut ovat helppo ja turvallinen, kaupallinen tapa aktivoida koiraa. Aktivointilelujen hinta vaihtelee huimasti, mutta hyvälaatuiset lelut kestävät hyvin. Aktivointilelua ei kannata pitää koiran saatavilla kuin aktivointiaikana, ettei se menetä siihen mielenkiintoaan. Aktivointileluihin voi piilotella ihan mitä tahansa, ja yksi hyvä piilotettava nami on juusto! Se tukkii aktivointilelun aukon sopivan jämäkästi, niin että koiralla on enemmän tekemistä tehtävän parissa. Jos jäädyttää lelun sisään esim. lihaa yön ajan, on lelusta vielä pidempään iloa koiralle, koska kestää aikansa, että koira saa jäätyneet namit esille. Toiset koirat pyörittelevät aktivointileluja, osa viskelee niitä pitkin seiniä, ja osa koettaa jyrsiä ne rikki saadakseen namit. Cicaro osaa pyöritellä leluja, mutta Cara luottaa hammaskaluston voimaan, joten täytyy aina valvoa, ettei se tuhoa leluja... Tämä aktivointitehtävä kestää koirasta ja tehtävän vaikeusasteesta riippuen n. 3-60min.

Silputus

Pahvipakkauksia.

Moni koira tykkää silputtamisesta ja hammaskalustonsa käytöstä. Jotta uhriksi eivät joutuisi kengät, voi koiran opettaa jyrsimään jotakin luvallista. Itse säästän paljon pahvipakkauksia, joihin toisinaan piilottelen nameja sisälle, ja koirat saavat jyrsiä pahvipakkaukset silpuksi saadakseen namit. Ja vaikka namit olisi saatu jo esiin, saa pahvilaatikko silti edelleen kovan käsittelyn, ja pian se on silppuna lattialla! Huomioithan, että nämä uudet veteen liukenevat WC-paperihylsyt EIVÄT sovellu koirille, ne voivat aiheuttaa suolitukoksen, mikä on hengenvaarallinen tila koiralle!!! Ja jos kyseessä on p

entu, kannattaa pahvipaketin kanssa riehumista valvoa. Joskus jollekin on käynyt niin, että pentu on tukehtunut maitopurkkiin. Silputus on silti turvallinen ja monelle koiralle mieleinen aktivointitehtävä, joka vaatii omistajalta vain hieman vaivaa siivousvaiheessa.. Paimenlauma tykkää silputtaa pahvia! Ja silputusvaiheen jälkeen on kiva kinata jostakin säälittävästä pahvinpalasesta siskosten kesken. Tehtävän kesto on noin 5-20min.

Namien piilotus

Namien piilotuksessa idea on sama kuin namiviltissä. Ainoastaan alue on laajempi kuin aiemmin. Toiset kritisoivat namien piilottamista sillä, että koira oppii hyppimään pöytiä vasten ja tavoittelemaan nameja pöydiltä täysin luvatta. Siksi kannattaa piilotella nameja vain alatasoille, ei mihinkään kovin ylös. Itse pidän rajana tuoleja, sitä ylemmäs en viitsi piilotella nameja. Hyviä piiloja ovat kaikenlaiset peitonnurkat, lattian nurkat, maton aluset sekä matalat tasot. Tehtävää voi vaikeuttaa piilottamalla vain vähän tuoksuvia nameja ja päinvastoin. Kaikki paimenlauman jäsenet osaavat etsiä. Auroraa en opettanut itse etsimään, vaan sen hoiti muu lauma, ja nyt Aurorakin osaa etsiä nameja muiden mukana. Tämä tehtävä kehittää koiran maltillisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Toiset luovuttavat ennen aikojaan, ja toiset jatkavat sitkeästi, vaikka namit olisi jo löydetty! Koiralle voi opettaa lopetuskäskyn tähän tehtävään, ja minä esimerkiksi sanon LOPPU, jonka neidit ovat oppineet yhdistämään siihen, että tuon sanan kuullessaan ei enää löydä nameja ja etsintä on turhaa, joten sen voi lopettaa. Tämän tehtävän kesto on n. 5-40min.

Näiden aktivointitehtävien lisäksi kaikenlaiset temput ovat hyvää aktivointia, ja kehittävät samalla myös omistajaa kouluttamaan koiraansa ja voimistavat keskinäistä luottamusta. Koiran kanssa leikkiminen esimerkiksi vetoleikin muodossa on myös eräänlaista aktivointia, mutta tätä voi olla vaikeampaa toteuttaa usean koiran kanssa.Osaa näistä harjoitteista voi soveltaa myös ulkomaailmaan, vaikka kirjoitinkin oikeastaan vain sellaisista harjoitteista, joita voi soveltaa sisätiloissa esimerkiksi huonolla kelillä tai jos omistaja sattuu olemaan kipeänä!

Joulukuu saapuu

Mystisen joulukuun alkamisen kunniaksi saapui eilen mystistäkin mystisempi maksikirje postiin.. Lähdin hakemaan sen Auroran kanssa pieni pelko takaraivossa, joko posti on mennyt kiinni, ja joutuisin kituuttamaan koko pitkän viikonlopun tietämättä, että mitä tuo mystinen kirje sisältäisi.. 

Aukaisin mystisen kirjeen samaan aikaan pitämällä puhelinyhteyttä auki sen lähettäjään, Mystimantiin. Ihmetykseni oli suuri, kun paketista paljastui JOULUKALENTERI! Kaunis, vaaleanpunainen kuori, sisällä hurja määrä paperia ja kuvia vilisemässä puhekuplineen ruutuineen. Se oli sarjakuva, jossa esiintyy lauma tuttavapiirimme eläimiä, jotka ovat sarjakuvassa superhahmoja, ja heihän päämajansa on Eläinopisto. Wau! Toverini oli piirrellyt tätä sarjakuvajoulukalenteria ties kuinka kauan. 

Saan lukea siitä päivittäin vain yhden osan! Huisisti kiitos Animals from animation - Mantille kalenterista, tätä arvostamme todella!!

En voi edes arvailla, kuinka monta pitkää tuntia kalenterin piirtämiseen onkaan mennyt.

Lauma tutkimassa jouluista kalenteria, jossa he ovat
päätähtinä (ainakin omasta mielestään!).

Annetaan äiskälle siivousrauha. Otettu joskus viime viikolla.

Täällä Kajaanissa on nyt ollut todella viulakat kelit. Pakkasta yli kymmenen astetta, mikä ei vielä sinänsä haittaisi, mutta tämä kamala tuuli!! Saa pukea ihan miten paljon tahansa, niin tuulee silti aina jostakin rakosesta ja naama on aivan kankeana sisälle päästessä, samoin kuin kädet. Mutta kyllähän tähän aina tottuu, ensimmäiset pakkasviikot ovat pahimpia.

Onneksi on silti aina oma pesäkolo, jossa ei takuulla ole
kylmä edes kovilla pakkasilla. Kämppä on tosi lämmin.

Hrrh.. -15C Nälkämaassa, ja tuulee
vaakasuoraan. Talvi tekee tuloaan.

Näillä eväillä starttasi joulukuu!

Ai niin, viime tiistain tokosta en ole vielä mitään maininnut. Eli harjoiteltiin kaukkareita ja jäävejä, ts. kaukokäskyjä ja liikkeestä jättäviä käskyjä. Kaukkarit onnistuivat Kiksulta Karaa paremmin, mutta jäävit onnistuivat Karalta paremmin kuin Kiksulta. Kiksu osasi kaukkareissa seiso - istu sarjan ja istu - maahan sarjan. Kara osasi jääveissä seuraa - seiso sarjan ja seuraa - maahan sarja meni superhyvin! Kokeilin Caran nousuherkkyyttä, kun kävelinkin sen ohitse enkä mennyt sivulle seisomaan. Se pomppasi monta kertaa pystyyn kun ihmetteli miksi kävelen sen ohi, mutta pääsin lopulta jo muutaman askeleen Caran ohitse ettei se pompannut ylös Jes!

Auroran arkuudesta sen verran taas päivittelyä, että samaa rataa mennään. Toisinaan ei haukuta ollenkaan ohikulkijoita ja toisinaan haukutaan. Hyvin vaihtelevaa. Aurora on lähinnä ääniherkkä, ja kaikenlaiset huminat, pauhunat, kilinät, kolinat ja räminät pelottavat sitä todella paljon. Olen lenkkeillyt Auroran kanssa kaupungilla, ja tuuliset kelit ovat olleet tehokkaita ääniherkkyyden poistamisessa. Olen aina pysähtynyt aloilleni, kun Aurora on pelkännyt esimerkiksi ylhäällä heiluvia isoja liikennemerkkejä tai liikkeen nurkalla kolinaa tuulessa aiheuttavaa peltimörskää. Pysähdyn aina itse aloilleni, annan Auroran nyhtää ja ihmetellä, ja kutsun sen luokseni, kun se rauhoittuu edes hieman. Sitten kehun sitä hurjasti ja silittelen ja raaputtelen, ja hiljalleen siirrytään pois pelottavan asian luota. Kyllä se tästä, ikävää tosin tuollainen ääniherkkyys. Onko kenelläkään muulla kokemusta ääniherkistä koirista? Kokemuksia jakoon...

Kävin tässä kaverin kans kaupoilla, ja ostin laumalle samalla 15kg säkin HHC:tä. J&V kanaa on vielä jälellä melkein puoli säkkiä kylläkin, mutta ompahan jo valmiina ja saa vaihtaa ruokamerkin rauhassa. Vaihtelen ihan sen perusteella noiden ruokaa, mikä on tarjouksessa. Mutta nuo kaks merkkiä lähinnä pyörii meijän kaapeissa, koska kumpikin sisältää 25-30% proteiinia, eli ovat hinta-laatu suhteeltaan hyviä.

Aktivointipallo, toinen sellainen tuli hankittua, maksoi vain 3.50e ja
tollanen isompi namipussukka jonka saa vyötärölle kiinni, 3.50e!

Koska Maxissa ei ollu suklaakalentereita, lohdutin itseäni näillä...

JA MUISTATTEHAN EDELLEEN OSALLISTUA JOULUARVONTAAN, kävin tänään ostamassa palkinnon. Voit osallistua kirjoittamalla (HUOMAA LINKKI): <tähän postaukseen>, miksi Paimenlauman blogi koukuttaa juuri sinua vai koukuttaako se ollenkaan! Täten olet automaattisesti mukana arvonnassa.