Pakkastassukaiset

(Miksi tuosta otsikosta tulee jatkuvasti mieleen vain grillattuja, syötäviä koirantassuja??)
Hrrrr.. Pakkasta -16C näin iltamissa. Aamusella ku lähettiin taas lenkille, ei pakkasta ollu ku joku -12C. Mahtaa yön aikana kiivetä yli kahen kymmenyksen pakkaslukemat. Tänään ei sentään tuullut, oli aivan tyyni talvikeli, jota reunusti mukavasti aurinko saaden hangen hohtamaan kauniisti. Heräsin siihen ku Essi laittaa sadan huutomerkin säestämänä viestiä: "VÄHÄKS KIVA ILMA!!!! LENKILLE??" Meinas siinä Nokialainen lentää ikkunasta ku väsytti vielä niin kovin. Mutta onhan se kello 12 sunnuntaina jo aika herätä ku Aurorakin piippaili siihen malliin.

Ei muutaku laumalle ruokaa poskeen ja lenkille, toivoen etteivät saa mitään vatsalaukunkiertymiä kun heti syönnin jälkeen lähettiin kirmaamaan... Ei ole nimittäin meidän tapaistamme.

Niin kuin jo aavistelinkin ovesta raikkaaseen ulkoilmaan kirmatessamme, oli aurinko jo hieman laskenut kun saavuimme Vimpeliin, minnekäs muuallekaan. Siinä mentiin sellaselle mehtäpolulle ja vastaan tuli naishenkilö, joka otti koirat hyvin vastaan ja kehuskeli niiden kaunista ulkomuotoa neuvoen samalla, että jos nousemme vielä hieman ylöspäin polkua, siellä paistaa vielä hetken aikaa aurinko. Kiittelimme kuvausvinkistä ja jatkoimme matkaamme saavuttaen pian laskevan auringon. Vastaan tuli walesinspringerspanieliuros, joka oli karannut omistajaltaan. Omistaja karjui siellä koiraansa, ja minä huudahdin tyynenä että ei nää tappele ku nää on kaikki narttuja täällä ku kuulin karkurin nimestä että se on uros. Nappasin karkurin kiinni kun se tunki minun lähelle ku pitelin koiria ja omistaja kiitteli ja jatkoi matkaansa.

Kotiin tullessa jokaisella jäätyi tassut vuorotellen ja piti pysähdellä jatkuvasti jäitä irroittelemaan. Kantelin sitte aina pahiten könkkäävää otusta sylissä vähän matkaa. Kylläpä katseli autoilijat Sotkamontiellä pitkään ku oli yks koira sylissä ja kaks hihnan päässä, sekä vielä siinä vieressä kulki Essin suippikset.

Kuvia kertyi joku vajaa 400, joista karsin pois niin että jäljelle jäi 170kpl. Tässä jälleen parhaimmistoa..

Missä Sissi ja Moona? Joko ne kohta näkyy...

Kyllä meitä kiinnostaa mitä sä meille selität. Btw, mitä
muuten olit kertomassa meille...?

Sipuli attack.

"KRÄÄÄH!" "Bwahaha, juu bitsss. What a looser."

Monosynteesi jahtaa Aujoojaa.

Tassut jäätyyy!

"Oli muute viimone kerta ku maistoin omia varpaitani.. YÄK!!"

Kuvittele jos sullaki ois varpaat, hä? Oisko kiva hä?

Kylmyyden voittamista.

Jjjjaaaa tsekatkaa kui sööttejä kuveja miu joulusarjakuvakalenterissa on! Kuvat ottanut kalenterin piirtäjä, Animals From Animationin Manti :D

 Hoho. Sarjakuvasankarit.















Tähä vielä tällane illanpiristys:

Tää oli vaan ihan pakko julkasta.... toiv. en nyt tee huisia tekijän-
oikeusrikkomusta, mutta tuli heti mieleen opiskelijan arki, kuinka
voisi tuossakin asiassa säästää sievoisesti.. höhöö.

Näin muuten ihan tyhmää unta viime yönä! Olin siinä koiran asemassa muiden "koirien" kanssa, laumassa. Oltiin kyllä ihan ihmisen hahmossa, mutta meillä oli kauhee pääjehu-omistaja jota piti koko ajan pelätä. Saatiin ruokaa vaan kaks kertaa päivässä, ja se piti syödä heti tai toinen laumalainen vei sen nenän eestä. Ruuaks saatiin yks aamu marjoja, joihin sai lisätä ite vettä jos halus, että se annos ois jotenkin täyttävämpi. Siinä sitte söin ja aattelin et en enää jaksa elää täällä ja karkasin ikkunasta! Tosin pääsin pakoon vain nipin napin, sillä johtaja huomasi karkuaikeeni ja juoksi jo vauhdilla luokseni, ikkuna ei aiennut kunnolla ja koetin ahtautua pienestä rakosesta vapauteen. Heräsin kun pääsin ilmeisesti karkuun.

Hassua. Aivan kuin joku minun laumastani olisi telepaattisesti siirtänyt ajatuksensa minun uneeni! "Kato äiskä, tällasta se meijän elämä todellisuudessa on.. eihän oo kivaa, eihän? Ruokithan meitä jatkossa useammin ja päästäänhän me useammin ulos, tämä sisätiloissa olo ahdistaa ja tekisi joskus mieli karata ikkunasta..." Olen kyllä miettinyt itse, että onko se koiran elämää kun nyhjätään 21 tuntia sisätiloissa, ja ulkoillaan noin kolme tuntia päivässä. Mutta elämä on niin erilaista täällä kaupungissa. No, ruokaa tulee kahdesti päivässä, mikä taas on koiralle ihan normaalia. Entäs, olenko liian voimakas johtajahahmo? Toisinaan pyörin lattialla selälläni ja lässytän laumalleni, ja toisinaan olen vihainen, kovaääninen johtajahahmo joka on jostakin hyvin vihainen laumalleen. Hmm. Harvemmin unet antaa näin paljoa ajateltavaa... Ja jälleen kuin enneunena, tänään julkaistiinkin <artikkeli kaupunkikoiran elämästä.> Näen ihan hirveästi enneunia tätä nykyä! Viikko takaperin näin unta pinosta Aku Ankka-sarjakuvia, jotka eivät liity elämääni mitenkään. No, seuraavana päivänä koulussa istahdin juuri sellaiseen pöytään, jossa oli siinä pöydällä se unessa näkemäni pino AKU ANKKA -sarjakuvia!?! WTF.