Katkenneita häntiä

Kävin tänään rohmuamassa toverin luona mokkapalaa, ja käytiin hetki riehumas koirapuistossa keskenämme ku matkan varrelle osuu tuo puisto. Caralla on tapana napata Kiksun hännästä kiinni ja kaataa Kiksu täydestä vauhdista kuperkeikkojen kera maahan. Nyt sitte sattu Kiksu kaatumaan jotenki huonosti ku Kiksu vinkas ja se ei enää pitänyt häntäänsä ylhäällä, mikä ei oo sen tapaista. Vaapotti menemään häntä ihan löysänä. Menin sit toki heti kattomaa ku huomasin ton sen hännän asennon outouden. Tunnustelin, eikä tuo sitä oikein tuntenut kipeeks. Jos koetin pitää häntää ylhäällä ja päästin siitä irti, se valahti heti alas. Eikä Kiksu nostanu sitä ollenkaan ylös.. Aattelin et se niukahti tai jotaki.

No, kaverin luona se vielä hetken piti sitä ihan matalalla, kunnes se pikkuhiljaa alkoi olemaan ensin vaakasuorassa ja kohta jo hieman ylempänä kärjen kuitenkin roikkuessa alempana.. Onneks kuitenkin jonkun ajan päästä se törötti taas täysin pystyssä, eli ei ainakaa mitään suurempia vaurioita tullu.

Kohta TOKO. Kaverin porkki on täällä taas hetken hoidossa ennen treenejä. Harjotellaan noutoa ja näyttelyjuttuja, ja mä testailen Tamminäyttelyitä varten mei uutta Nikon D90:iä! Tuntuu tosi mukavalta rungolta, huisisti enemmän ominaisuuksia mitä mei D3100:ssa, saatika D40:ssä.

Ja jos joku bongaa miut Tammareista, niin saa tulla heittämään terkut. Puen vissiin mustat lökärit, ruskeet tennarit joissa on pinkit nauhat, valkeen tupsupipon sekä fuksianpunaisen tuulitakin, ellei oo kauhee pakkanen jollon laitan harmaan toppatakin. Höhö.

Pyörin lähinnä sheltti-, collie-, bordercollie- ja aussikehillä, ja kuvaan mm. pumikehällä sekä lapinporokoirakehällä ja collie- sekä shelttikehällä. Ja jos tunnistan tuttuja koiria, kuvaan niitäkin.

Alennusmyynnit

Broiskunsiipiä iso säkki ja Betadinea sekä Septidin-haavanpuhdistusainetta.

Alemyynnit kierrelty, liikkeellä enemmän venäläisiä kuin suomalaisia. Kadunvarret täynnä isoja, mustia jeeppejä ja muita hienoja autoja. Eipä sieltä löytyny mtn koirille mut ite löysin taas kaikenlaista vaikken kierrelly ku reilut kaks tuntia. Mutmut Betadinea Caralle, Septidiniä yleispuhdistusaineeksi haavoihin koirille ja ihmisille. Broiskunsiipiä en oo noille koskaan ees syöttäny, mutta eiköhän nuo maistu.

Match Show Kajaani 6.1.2013

Voi hillitön mikä meno. Lössiä oli paljon, niin kuin oli ennustettukin. Jäätävä halli jossa seisoskeltiin joku reilu 3 tuntia, ei ollu mikään mukavin paikka koiraharrastuksille. Sen pitemmin horisematta, huono päivä meillä kaikilla. Minun kontaktinhakuiset koirani jotka aina tekevät mitä vain miellyttääkseen minua, seisoivat tänään laamasti aloillaan max 3 sekuntia, heiluivat, istuivat, tulivat perusasentoon jne jne. Ja tuomari ei saanu kattoo hampaita ja koko ajan piti heiluskella kuin vittuillakseen. Kakarat oli välillä Essin koirien häkissä, ja ne huuti ku syötävät ja koettivat päästä sieltä pois. Viimein ne asettu kunhan aikansa mellastivat ja nukkuivat häkissä Sissin kanssa.

Caramel SIN- Cicaro PUN- plääh ens kerralla parempi vire kiitossss.
Onkohan nyt hyvä hetki purkaa tätä epäonnistumisen tunnetta kasaamalla Ikean puinen kylppärikärry?

Hymy hyytyy

Riemupaimen on täällä taas...! Hymy takas nyt!

Vähemmästäkin. En muista, milloin oon viimeks ollu niin raivona, tuskissani, väsynyt ja turhautunut kuin junamatkalla takaisin Kajaaniin. Normaalisti tykkeen junailla ja niin tykkee koiratkin. Tällä kertaa kaikki oli muuten OK, mutta mulla itelläni oli niin paljon tavaraa mukana, että matka hankaloitui todella paljon... En ole mikään valivinivikiväyh -ihminen, mutta nyt kerrankin tahdon räyhätä. Ohittakaa jos ette jaksa lukea muutamalla ärräpäällä korostettua tuskatekstiä.


Tytöt matkasi tuttuun tapaansa junamatkan nukkuen sikeästi ja katsellen tyynen rauhassa konnaria, siivoajia ja ohikulkevia ihmisiä. Ihana miten nätisti ne osaaki olla ihmisten ilmoilla, olin oikeestaan vähä ylpee nuista.

Muttamutta. Jo se, että ensinnäkin päästiin koko junaan, oli työn takana. Tavaroiden raahaaminen aina lipunostosta raiteille vievien portaiden yläpäähän saakka jalat tutisten taakasta ei ole sitä mukavinta puuhaa. Kun sitten lemmikkivaunun ovet eivät auenneet, huusin jo sisäisesti ilkeitä sanoja veeärrää kohtaan. Lemmikkivaunuun piti kiertää toisen vaunun kautta, tädää. Ja se teki vähintään 30m lisää matkaa lähes halvaannuttavien laukunhihnojen kanssa, jotka hiersivät olkapäitäni auki sahautuen aina luuhun saakka.

Eihän siinä muuten mitään jos joutuu vähän kiertelemään toisen vaunun kautta, mutta mulla oli varmaan (siis vähintään) 70kg edestä tavaraa, ja olen aika hento tyttönen ite. Sain käyttää kaikki voimani siihen, että sain sen rkeleen täyteenahdetun matkalaukun kannettua junaan. Ehei, sitä laukunpahasta ei todella oo tarkotettu kantaa niinku reppua. Sen terävät, nyloniset, ohuet hihnat painoivat harteita. Painava, sekin täyteen ahdettu tietsikkalaukku ei auttanut asiaa, saatika yksi painava säkillinen ruokaa ja yksi jättikassi kaikenlaista tavaraa kuten kattilaa, kameraa ja muuta kotihärpäkettä.

Ensi kerralla pakkaan niin, NIIN vähän tavaraa mukaani, olin sitten lähössä vaikka loppuelämäkseni kotiseuduille, koska ei siisus että notta sitä tavarata oli niin ristuksen julmetusti, kun lähin kotoa. Oli sitä paljon jo tullessa, mutta ei sentään niin että sain taistella viimeisetkin voimanrippeet kantaessani tavaroita kämpille. Äiskä pakkas vähä ruakaa mukaan ettei laps niänny näläkään näläkämaassa. Ja otin ite taas ihan liikaa vaatetta mukaan ja joululahjat ja muut kotijeehärpäkkeet niin kyllähä siitä kertyy kummasti lastia.

Päästiin vaivoin pois junasta, ja olisin maksanut mitä vain jos joku ois myyny mulle pulkan. Tai vaikka tarjonnut kyydin 100m päähän kämpille. Kokeilin aika montaa eri tekniikkaa, kuinka pakkaan tavarat ja koirat mukaani niin, että saan ne kannettua sen 100m matkan kämpille. Käveltiin puolen metrin sääliaskeleilla kotia kohti, ohikulkijoiden kummastelevien katseiden saattelemana minä puuskuttaen raihnaisena ja tulipunaisena kantamusteni ja koirieni kera. EI SITTE TULLU MIELEEN AUTTAA KENENKÄÄN?? Eei.. kaikillahan on niin kiire...

Kiksu sai yliannostuksen riehumista...

.. ja tilanne vaihtui ihmisrääkkäykseen.

Tää junareissu viimein todisti sen, että mä en jää
tänne suomalaisten mä-en-auta-ketään-enkä-puhu-vieraille kulttuuriin, vaa mää lähen amerikkaan kasvattamaan koiria ja heppoja omalle söötille maatilalle. Karskia ja ronskia nuortamiestä vasta armeijasta päässeenä käveli niin reippaana ohitse, eikä KUKAAN tahtonut auttaa pientä ihmistä, joka oli itse triplasti pienempi kuin tavaralastinsa. Siinä sitte kun saatiin hyvä vauhti viimein, sinkos Cara kauheeta kyytiä ojaan vääntämään ripulit. Töristeli siinä aikansa minä laskien sekunteja, etten vimmastuisi rukkaraukkareppana koiralleni joka ei voinut mitään itselleen, minä odottaen silti kärsivällisenä jokaisen sekunnin aiheuttaessa suunnatonta kipua harteissani. Raahasin loppumatkan laukkua maata vasten viistäen koirat siihen sidottuina. Pääsin rappuun. Naapuri syöksyi auttamaan kuolevaa minääni kantamusteni kanssa, ja pääsin <heart>kotiin</heart>. Sain kokea sen tunteen kun ihan oikeasti v i t u t t a a. Aidosti. Mutta päästiin perille. Hartiat turvoksissa, kädet arkana ja mustelmilla, selkä lukossa. Kyllä tämä tästä ehkä.

Ne datistaa.

Muuten meillä on lähtenyt jälleen kivasti käyntiin tämä kaupunkielämä, ellei minun kosketuksen arkoja hartioitani lasketa mukaan. Koirien ohituksissa hieman jännätään, mutta ahkeralla kontaktin vahvistamisella päästään parempiin tuloksiin ajan kanssa. Kontaktin kyllä saan tosi hyvin, kunhan sitä älyän vaatia oikeaan ajankohtaan ENNEN kuin noista kumpikaan kerkeää inahtaa vastaantuleville koirille.

No, tänään lauantaina 5.12.1. (hups joulu meni jo..) käytiin Essin luona kyläilemässä. Ihana huomata, mite rennosti tytöt osaa ottaa vieraassa paikassa. Ei menny kauaa ku nuo rellotti sängyssä tai lattialla ja nukkuivat sikeää unta ku me datisteltiin Essin kans joulutorttuja ja glögiä maiskutellen kaks ja puol tunteroista. Huomenna mätsärit, jos ei oo pakkasta -20C. Isot mätsit tulossa, koska Tamminäyttely on ensi viikolla, joten porukkaa tuolla riittää taas melkosesti... Lähetään hakemaan ees punasia nauhoja, ellei taas tuu joku yllärisijoitus. Kattoo ny mite koirat esiintyy näyttelypuudelien
seassa.
Ei kuvia, kerrankin. <--No sehä nähtiin taas... Uusi kamera saapuu maanantaina, niin pääsen koeajamaan sen. D40 jää siis eläkkeelle, ja tilalle tulee... No, sen näkee sitte.

VAROITUS! Seuraavat kuvat sisältävät eläinrääkkäystä. Varmista 48 tunnin vilkaisutestillä, jotta varmistut, ettet ole yliherkkä seuraaville kuville! Onneks nää kuvat tuo hymyn takas suupieliin.

Vähä jos vaivautunut.

Hampuusi miettii elämän tarkoitusta.

Mua rääkättii. Soitan äiskälle.

Mulla on paha tapa aina muunnella postauksia julkaisun jälkeen. Saatan lisäillä niihin jotain tai poistaa niistä jotain. Oonkohan muuten ainut, jonka mielestä tää Bloggerin kuvien asettelu on ihan kuusikosta? Kuvat sinkoilee ihan miten sattuu. Onneks html-puolelta saa jollain tapaa edes korjailtua, mutta ei silti täysin, tai sit pitäs ymmärtää enemmän nuitte hooteeämällien päälle. Rasittavaa jos yrittää ahtaa monta kuvaa jotenkin nätisti ja järkevästi, niin ei onnistu.

                                                                            Moi oon Karkki-Queen yksvee seittemänkuukaut.

Kajaani, here we come!

Lomat lomailtu, ja paluu arkeen ja koulunpenkin ääreen lähempänä kuin uskoisikaan. Juna lähtis tänään Kuopiosta 12.47 Kajaaniin, joten ei muutaku kamat matkaan ja menoks. Oli kyllä muksa viettää pidempi aika kotona tällee kouluvuoden puolivälissä, ja lomaa kertyi yhteensä melkein 3 viikkoa..

Kouluhan jatkuu vasta 8.1., että 6.1 oleviin mätsäreihin keretään kun mennään 4. pvä Kajaaniin totuttelemaan vaihteeks kaupunkielämään. Ei tehä niinku viimeks et suunnataan melkee samantien mätseihi ku on kotiuduttu takas kaupunkiin. Meni ihan häslingiks mätsärit sen takia ku ei malttanu koirat kuunnella tai kiinnostua minusta, koska "OOO ME OLLAA SITIKOIRIA IIIH!1" ...

Joulun jäämistöä. Koirat sai syyä näistä lähinnä lihat päältä valvotusti. Paistettuja luita en anna syyä.

Onha se kiva päästä takas arkeen, vaikka ainaha tällane huoleton kotona maaseudulla lomailu muorin ruokia syöden onkin ihan kivaa vaihtelua kämäseen opiskelijan elämään verrattuna. Etenkin kun pääsee saunaan useemmin kun kerran viikossa! Nomnom. Nyt pakkaamaan viimoset roinakkeet, ädiös.

Taikinatassut

Päätin kääriä hihat ja kokeilla, miten maistuvia koirankeksejä saan aikaan ympärillä kuolaavan lauman kanssa. Ohje on otettu blogista Lifewithfemma.blogspot.fi, ja muokkasin sitä itse omanlaiseksi.

Ohje menee näin:

1dl vettä
2dl jauhoja
1-2dl lisukkeita

1. Sekoittele ainekset keskenään, järjestyksellä ei sen kummempaa väliä
2. Napsauta uuni päälle
3. Nyt voit joko levittää taikinan pellille kokonaisena, tai tehdä pieniä taikinapalloja
4. Paista keksejä 150 asteessa n. 15-20min
5. Voitele voisulalla, pilko pienemmiksi jos tarvetta on, anna jäähtyä ja kovettua hetki
6. Tarjoile.

Koska olen tällainen soveltaja, enkä koskaan malta noudattaa mitään ruuanlaitto-ohjeita kirjan mukaisesti  (ehkä juuri tästä johtuu se, että räjäyttelen harva se päivä jotakin mikroon....), niin lisäsin mukaan mm. kananmunan, maitoa, juustoa, kinkunpalasia, piparia sekä kermaa ja sianrasvaa ja hieman joulukinkun luuta raastettuna. Mikäli taikinasta tulee liian löysää tai liian tahmeaa, täytyy vettä ja jauhoja lisätä ongelman mukaisesti.
Jos ei halua paakkutaikinaa tietyistä lisukkeista johtuen, voi taikinaa sen vielä ollessa suhteellisen löysää, hienontaa sitä sauvasekoittimella tai blenderillä. Itse en jaksanut nähdä tätä vaivaa, koska maku menee estetiikan edelle.
Valmiita keksejä tulee taikinan määrästä ja keksien koosta riippuen n. 30-60 kpl. Koostumus vaihtelee rapeasta pehmeään. Ohje on aika epämääräinen, mutta jokainen tekee ja soveltaa itse miten parhaaksi näkee. Eiköhän keksit kuitenkin maistuvia ole. ;P

The taikina. Saletisti omalaatuisen näköinen.

Taikinapalaset pellillä valmiina paistamiseen.

Odotamme puoliunessa,
että taikina paistuu.

OMMM voin jo haistaa maukkaat
keksit suussani!

Paiston aika! Noin 15-20min uunissa 150 asteessa.

Valmista tuli. Nyt meidät voi voidella voisulalla jos haluaa lisätä makua.

Pilkottuna ja rasiaan tipautettuna, valmiina tarjottavaksi.

Koemaistiaiset maistuivat vähän liiankin hyvin, sillä Cicaro ja Caramel eivät malttaneet pysyä pois keittiön tasolta, vaan tassut nätisti pöydänreunaa vasten hamusivat lisää nameja, mikä ei todella ole neitien tapaista...!! Näillä onkin hyvä treenata.

Heippa Aujooja part X

Jee, laitoin hakemuksen aksaryhmään, eli ensimmäinen askel kohti uuden vuoden lupauksia on tehty! Jospa tänä keväänä nappais, vaikka jonoja tuonne on aina melkosesti...

Aurora läks junaillen Lahteen, joten se ei esiinny meijjän blogissa ainakaan pääosissa vähään aikaan. Jälleen niille jotka eivät tiedä, Aurora on ns. siskoni koira, joka on toisinaan minulla vain "hoidossa".

Otettiin syrran kans rakennekuvat nassukoista vielä tänä aamuna:

Aurora 12kk.

Caramel 19kk.

Cicaro 19kk.

Tein laumalle treenihihnan fleecestä. Kyllä joustaa!

Vuosi vaihtuu

... ja se vaihtuu taas samoissa merkeissä kuin viimekin vuonna; mökillä räpeltäen säälittävästi kämäsissä olosuhdanteissa, messis koirat niin kuin aina ennenkin. Mukana menossa Animals from animationin Koda ja Manti. Oli aika rankka UV koirien kannalta, koska koirat olivat koko ajan jossakin hujestamassa ja vilskettähän riitti, joten illalla saunan lämmössä oli aika monet silmäparit jo kiinni, samoin kuin yölläkin. Raketteja koirat hieman jännäsivät, lähinnä Sani ja Cicaro tärisivät ja muut vain intoilivat ja rauhoittuivat pian. 10min, ja kaikki olivat taas normalisoituneet. Emme ampuneet kuin muutamia raketteja.

Seuraavana hieman syrran ottamia kuvia meijjän uudenvuoden saunan lämmityksestä.

Voit toki klikata suuremmaksikin.

Ensinnäkin. Olimme kaksi tuntia aikataulusta jäljessä, koska valvoin syrran kans kolomeen asti uv:ta edeltävänä yönä, joten herääminen sujui lähes normaalisti "jo" 1 aikaan iltapäivästä. Seuraavana tiivistelmä meijjän uv:n mökkireissusta, koska laiskottaa...

Kyllä, elämänsä maalla asuneet mökkihöperöt, jotka eivät normaalisti kesämökkeile keskellä talvea :'D

Tähän vähän kuvasia uusivuosirakeista ettei mene postaus ihan ihmisiks sentäs.

Aaaniiii.

Rakkiloset saunalla valmiina uusivuosisaunaan.

Kaiplu, Kaipru, Kaipsu, Kaipsuttaja-Kuopsuttaja.

Wss-Koda kirmaa (Animals from animation)

Ani tunnelmoi mökiltä lähdön hetkellä.

Koodari.

Kotona koirat sai syödä hirvenluita ja roippeita, ku unohtu möksällä syöttää...

Nassun nassun mums mums raast narsk nirsk.

Natustelua.

Huomenna lähtee sitte Aurora taas Lahteen siskolle. 3kk se oli minulla, joten elo kahden koiran kans on varmaan taas erilaista. Toiv. Aurora sopeutuu jälleen Lahden koiraksi.

Laumamme vuosi 2012

Blogi ollut pystyssä kohta 2 vuotta, ja tästähän sitä taas jatketaan. Lukijoita 113, kävijöitä 30.000. Kiitos!

Tammikuu

• Cicaro söi rotanmyrkkyä uudenvuoden mökkireissulla  
• Aloin tekemään pantoja koirille
• Mätsärit, C&C pelkäsivät tuomaria
• 13.1 Cicaron ekat juoksut
• Tokon alkeiden opettelemista

Helmikuu

• Muutto uuteen kämppään citykoiriksi 8.2 ja opettelu kerrostaloelämään
• Paljon koirapuistoilua kaupungissa
• Aurora tippui 13.2. kolmannesta kerroksesta ja jännitimme, selviääkö se
• 18.2. Aurora liittyi laumaan
• 21.2. Aurora ekaa kertaa hallissa Kajaanissa

Maaliskuu

• Koirapuistoilua 
• Junailua Kuopio-Kajaani välillä koiria vaihdellen
• 12.3 Sani ja Aurora mukanani Kajaanissa
• 25.3. Auroran eka sisäsiisti yö
• 26.3. Aurora rokotuksilla

Huhtikuu

• Sani dieetillä
• Mätsärit, C&C rohkeana tuomaria kohtaan
• 24.4. Auroran tehosterokotus

Toukokuu

• 9.5. Auroran ekat mätsärit, SIN-
• 25.5. Betty's-pennut 1 vuotta

Kesäkuu

• Mätsärit Kuopiossa, Aurora MON2
• Mökkeilyä ja rentoa kesän viettämistä rannoilla

Heinäkuu

• 3.7. Cicaro ja Caramel aloittivat agilityn kotona
• 17.7. pentutapaaminen Korpilahdessa
• Mätsäreitä Vesannolla ja Tervossa, PUN3, SIN1

Elokuu

• Agilityä kotona
•  26.8. Aurora muutti siskolleni Lahteen

Syyskuu

• Mätsärit
• Paljon lenkkeilyä Moonan ja Sissin sekä Unnan kanssa
• 25.9. Cicaro ja Caramel tehosterokotuksessa

Lokakuu

• Keskittymistä tokoliikkeisiin
• Mätsärit MON1
• Monta kertaa viikossa Vimpelissä irti riehumista Moonan ja Sissin kanssa

Marraskuu

• Vimpelissä, Vimpelissä, Vimpelissä...

Joulukuu

• Paimenvaljakkoharrastus alkoi
• Alkaa V loppuu I arvaa ja saat tikkarin värikkään maistuvan
• Aurora täytti 20.12. 1 vuotta
• Joululomille kotiin 20.12.
• Cicaron ja Caramelin toinen ja Auroran ensimmäinen joulu

Ja vielä loppuun Uuden Vuoden 2013 lupauksemme!

1. Treenaamme tokoa tavoitteellisemmin mm."ratana" ja osallistumme möllitokoihin. 
2. Aloitamme agilityn.
3. Opiskelen enemmän eläinten koulutustekniikoista, genetiikasta sekä treenaamme lisää hihnakäytöstä.
4. Lupaan opetella olemaan koirilleni parempi ja johdonmukaisempi johtaja.
5. Opettelemme uusia temppuja, kuten käsirengas, ryömiminen, tanssiminen, pam, kasi, läpi, ja tokoliikkeistä nouda, kaukkarit, liikkeestä istu, ehkä jopa ruutu.
6. Paimenvaljakko jatkaa harjoitteluaan!

Linkkivinkkejä

Mielestäni luettavan arvoisia linkkejä liittyen - tsädäm - koiriin. 

Päivittyy aina kun päivitettävää löytyy.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Jalostus, terveys ja genetiikka

• Genetiikan perusteet
• Värien periytymisestä
• Sukusiitosastelaskuri
• Hyvä hermorakenne
• Chic Choix: Jalostus
• Jalostus
• Terve rakenne
• Seropikasvatus
• SKL-tutkimus
• Silmäsairaudet
• Virallinen silmätarkastus
• Sairaaksi jalostaminen
• Koirarodut

---

Koulutus

• Koirakoulu Kompassi
• 4 seurausta ympäristön ärsykkeitä kohtaan
• SKL: Toko
• Koirasi on pentususi
• Bacteroides-teoria
• Koiran koulutuksesta ja rankaisemisesta
• Koiraseminaarit
• Kun koira erosi sudesta
• Johtajuusteoria

---

Ruokinta

• Yleistä ruokinnasta
• Sulamisajat
• Jatkoa sulamisajoista
• Barf
• Musch-bloggaajan ruokafaktat

---

Muuta

• Katiska
• Tunturisuden koiralinkit
• Oudon rannan hiekka

• Oudon rannan hiekka: Pennunostajista ja kuluttajan vastuusta
• Oudon rannan hiekka: Virtuaalikasvatusta ja moraalisäteilyä

• Chicchoix

• Ovatko sekarotuiset terveempiä kuin rotukoirat
• GMN-valjaat
• Nallenpolku-valjaat
• Koiran ensiapu
• Goldendogleague
• Kennelrehu
• Vauhti-raksu