Kuiteski tahot kysyä

Universumin viisaimmat ja tajunnanräjäyttävät kuvankäsittelyskillsit. Kysymyspostausta tekeillä - jos kysymyksiä tulee riittämiin - it's up to u! KYSY!

Kirsut makiaks

Yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy

Esittelyvuoroon kirmailevat tällä kertaa Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n uudet Oscar-tuotteet mahaherkku (lihapitoisuus 91%), possuherkku (lihapitoisuus 92%), nautaherkku (lihapitoisuus 94%). Kaikki namit ovat 90g pusseissa, ja yhdestä pussillisesta riittää hyvin kahden koiran treeneihin varsinkin jos namit puolittaa.

Tässäpä maistuva kolmikko!

Aiemmat namipostaukset viimeksi esitellyistä nameista (kylmäkuivatut lihapullat ja kalkkunaherkut) löydät täältä ja täältä.



Voi sitä riemunpäivää, kun äiskä roudaa kotiin kassillisen uutuusnameja! Kaksi paimenkärsäkästä ovat välittömästi nuuskimassa päät pussissa uutuustuoksuja. Eihän tässä auta kun alkaa testailemaan, ja sekös pienille paimenkoirille passaa. Vaan kuinkas ronskisti uusia nameja kehtaa testata, ettei vaan taas kertyisi ylimääräistä vyötärölle? Hyvin kehtaa. Nämä namut eivät niin merkittävästi rasvaisempia ole kuin tuoreversiot raakaruokamuodossa. Ja taatusti tietää mitä syöttää. Namit ovat täysin viljattomia eikä niissä ole mitään turhia täyteaineita, joten namit sopivat mukavasti meille raakaruokkijoille ja tottakai kaikille muillekin.

Nyt tarjolla on jälleen lisää ihania uutuuksia, entistä kätevämmin treeneihin sopivan kokoisina. Samassa treeniporukassa jokunen muukin on löytänyt nämä kelpoherkut treeniliivien pohjalle ja namirasioihin - tuote koetaan siistiksi ja maistuvaksi, ja sitä saa nyt hyvin varustelluista marketeista kautta maan, ja tietenkin tehtaanmyymälästä joka on oikea raakaruokkijan aarreaitta Kuopiossa.

Raati on arvostellut (maistellut) tuotteet seuraavan listan mukaisiksi:

+ pienikokoinen, soveltuu hyvin treeninamiksi (koira ei kylläänny liian nopeasti)
+ erittäin helppo ja nopea pilkkoa käsin
+ maistuva
+ mietotuoksuinen, mahapulla tuoksuu voimakkaiten
+ tahraamaton, joten ei hätää vaikka nami unohtuisi treeniliivin taskuun seuraaviin treeneihin saakka
+ helppo välttää allergeeneja koska sisältää vain eläinproteiinia ja kukin nami vain yhtä lihaa
+ ei tarvitse hätäillä että kuivuu, koska on jo valmiiksi kuiva, ja lisäksi pakkaukset ovat uudelleensuljettavia joten maku säilyy
- kesätreeneissä kostea nami toimii paremmin
- hieman murustuva

Jos halajat saada näitä uutuusnameja testiin, niin käypä osallistumassa kilpailuun Lemmikin fb-sivuilla.

Kuvakisa

Kukapa voisi vastustaa... tykkäämästä puppiduu-kakkavarvas-pesukarhun kisakuvasta. Käy tyksimässä ipanan kuvasta TÄÄLLÄ

Neliskanttiset tassut

Ensinnäkin, ihan superisti onnea Jemma-kasvatille 2lk nousun johdosta 25.9. Kasviäiskä on tosi ylpee! Video radasta oli huikea, Jemmu on sutjakka etenemään ja voi mitkä kepit sillä on. Hieno likka kertakaikkiaan.

Kotikotona kävästiin muorin kanssa hiekkamontuilla miun ollessa vapailla Tervossa, postauksen kuvat siitä reissusta. Cismet on nyt ollut äidilläni. Sain sen yhdeksi yöksi mökille mukaani, jossa se oli "apuna" nurmikon leikkuussa. Sieltä tullessa kävästiin vanhainkodissa moikkaamassa vanhoja työkavereita ja samalla Cismet sai tutustua uusiin ihmisiin ja ympäristöön. Se oli tosi reipsu, mutta uusi ympäristö verotti niin että neiti nukahti vierailun päätyttyä keskelle pääkäytävää. Cismet toivotettiin jatkossakin tervetulleeksi vierailemaan vanhainkotiin. Oman lauman kaikki muut osakkaat Auroraa lukuunottamatta ovat vierailleet vanhainkodissa vanhuksia piristämässä.

To 29.9. Cismet kävi hakemassa ensimmäisen rokotuksensa. Neiti oli tapansa mukaan liikkeellä erireippaalla moikaikki-asenteellaan. Likka käväisi samalla ellän vaa'alla ja painoa oli 7,7kg. Melko jössikkä!



Agsajuttujakin kai pitäs naputella ylös. Me on saatu tosi kivoja harjotusvinkkejä meidän etenemisen edistämiseksi. Kontaktit pitäs saada toimimaan kovemmassa vireessä. Eli pitäs opettaa likoille hieman uudenlaista, pitkäkestosempaa ja voimakasvireisempää target-työskentelyä. Kyllä, ja just ku kirosin joku aika sitten että targettiin ei enää kosketa. Mut tää toteutettaski ny vähä eri ajatuksella.

Idiksenä ois opettaa elukat pysymään tiukasti etuset kiinni silikonisella patalapulla, niin että palkkaa ei tipu jos tassut lähtee pois targetilta. Jossain vaiheessa koirat eivät enää hievahda mistään hetsauksesta, ärsykkeestä tai vihjeestä pois targetilta ennen vapautussanaa, koska ne tietävät että palkka tulee vain jos malttaa pysyä targetilla kaikesta ympärillä tapahtuvasta kivasta huolimatta.



Tuloksena olis parempi häiriönsieto ja se että korkeassakin vireessä koirat muistas osua ja pysyä targetilla. Likat loikkii varsinkin puomin alastulolta alas eivätkä pysähdy siihen, joten jospa tämä tois niille selkeyttä alastulon kriteeriin. Target asetetaan vasta ajan x päästä kontaktien alastuloille maahan, kun koirien targetille pyrkiminen ja siinä pysyminen on varmaa.



Aloin tietysti heti miettiä, että eikö samaa tulosta sais aikaan kun vaan opettas että palkkaa ei tule jos ei pysy kontaktialueella vaadittua aikaa. Että onko target pakko sotkea mukaan. No oikeestaan se on. Ongelma kun tulee siinä että en pääse hallille riittävän usein eikä minulla ole puomia kotona. Harjoitus tulee opettaa ensin kotioloissa ja siirtää vasta sitten hallille. Eli siksi tällanen silikoninen patalappu-targetti on apuvälineenä tässä. Keinun kriteeri on edelleen se että poistua saa kun keinu pamahtaa maahan. Puomilla ja A:lla kokeillaan patalappu-kriteeriä eli 2o2o:ta.

A:lla ja puomilla käskysana on "kiikii" ja keinulla "keiiinu" erilaisella äänenpainolla sanottuna, jotta koirat eivät sekottais sitä kiikii-käskysanaan. Eli jokaisella kontaktilla on ainakin jarrutettava, jopa pysähdyttävä kontaktin lopussa. Erillistä ota-käskyä ei toivottavasti enää tulevaisuudessa tarvitse yrittää ajoittaa oikein, sillä koiran tulisi tietää että puomilla ja A:lla pysähdytään aina. Se kuuluu esteosaamiseen. Keinulla on erilainen käskysana siksi että koira erottaisi keinun puomista ja ymmärtäisi jarruttaa ajoissa. A:ta mietin kyllä vielä, että pitääkö siinä pysähtyä vai ei. Siihen osumat kyllä tulevat yleensä hyvin ilman jarruttelujakin, vaan tulevatko jatkossakin? Pysähtymiset hidastavat aina, joten sekin on huomioitava.

Uusi hallimme.

Kriteerit patalapulla työskentelyyn olis jotakuinkin tällaset:

1. Patalapun katsominen
2. Patalapun koskeminen etutassulla
3. Patalapun koskeminen kahdella etutassulla
4. Patalapulla pysyminen 5s ja siitä vapautus käskyllä "tule" (omatoimisista poistumisista ei tule palkkaa)
5. Patalapulla pysyminen leluärsykkeestä... namiärsykkeestä... toisen koiran riehuessa... ohjaajan juostessa kauemmas
6. Patalapun koskeminen kahdella etutassulla kun patalappu on asetettu puomin päähän.

Namirasia liikkui nuolen suuntaan tehtävän vaikeutuessa.

Uuteen halliin siirtyminen toi vastaan rengasongelman jollaista ei aiemmin ollut. Molemmat koirat ohittelivat renkaan aivan suruitta. Vietiin namirasiaa aina vain lähemmäs ja lähemmäs renkaalle, ja koira tajusi aika pian että palkkaa ei tule jos ryntää suoraan namille suorittamatta ensin rengasta. Seuraavissa treeneissä koira suoritti renkaan aivan normaalisti, joten joku omituinen black out tuo ohittelu vissiin oli.

Vanhoilla seutuvilla

Toverukset onnellisina toistensa seurassa.

Missä saa jännittää saako tällä kertaa hiihtäjän sauvasta, monosta vai suksesta, vai peräti marjastajan sankosta?

No Vimpelissä, hemmetti.

Vanhimmat lukijamme muistanevat ainaiset Vimpeli-postaukset parinkolmen vuoden takaa. Vimpelissä eilen, tänään, nyt, huomenna, aina, ens vuonna, huhtikuussa, sekunninneljännes sitten... Vaan nytpä oltiin Vimpelissä pari päivää sitten. Uudemmille lukijoille, Kajaanissa asuessamme kävimme Vimpeli-nimisellä ulkoilualueella lenkkeilyttämässä koiria harva se päivä eli oikeestaan kertakaks viikossa, ja siellä vierähti aina parikolmetuntinen.

Mel, Kips, Cara, Moona, Sissi

Tällä kertaa siis roadtrippasimme Kajaaniin, takaisin vanhoille hoodseille jossa vietin 3 vuotta villiä opiskelijaelämää, tai ainakin juuri niin villiä kuin kahden teinikoiran äiskä pystyy viettämään. "Emmä pysty ku koirat." muodostui vakiovirkkeeks kun mietittiin viikonlopun viettoja. Siellä me kasvettiin Cicaron ja Caramelin kanssa ja mesta oli oikein kiva, mutta juuret kun on niin pirskutan syvällä savon pottumailla, niin savolaisuuden ote se ei vaan hellittänyt kolmessakaan vuodessa. Oli pakko palata. Koti on siellä missä tuntee olevansa kotona. Sou simppelisti näin.

Sollievaara! Juokse!

Kajaanissa on kuitenkin aina kiva käväistä. Nappasin lähilauman (Cica & Mel) mukaan ja köröttelimme perille jo tutuiks muodostuneita teitä. Tapasimme vanhoja ystäviä ja söimme hyvin. Lähtöaamuna tavattiin Cican ja Melin bestikset - Sissi ja Moona ja uusi tuttavuus Cara, kaikki collieneitejä. Jo ennen miittipaikalle saapumista muistuttelin likoille tuttuja koirannimiä. Eivät tuntuneet reagoivan, lienevätkö kahessa vuodessa jo unohtaneet vanhat bestikset joiden kanssa leikit sujuivat aina niin hyvin ja samalla aaltopituudella. Kun toverukset näkivät toisensa, ne muistivat samantien toisensa ja leikit jatkuivat kuin kahden vuoden taukoa näkemisestä ei edes olisi ollut. Jospa ne nyt muistaa taas kaks vuotta "Sissin ja Moonan" ja höristävät aina korviaan valokuviin näillä taikasanoilla, höhö.

Mikäs tulokas se sinä luulet olevas? Annas ku me otetaa vähä selvää susta.

Kylläpä oli suippokärsät saaneet karvareuhkaa sitten viime näkemän, huhu. Oli nastelia seurata puikkonokkajengin leikkejä. Muutaman kuvan nappailin suipponokkien äiskän kameralla, niitä tässä postauksessa. Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei sentään aivan kolmatta vuotta vierähdä.

On ihan höpsöä miten toisilla koirilla vaan kemiat pelaa yhteen. Tämäki joukkio on aina ollu yhtä isoa kaverikööriä ilman mitään eripuraa. Kaipa se, että tyypit on vähä samaa rotukaliiberia, vaikuttaa asiaan. Niihä ne sanoo että samanrotuset tulee parhaiten toimeen keskenään.

Mamma karvaharva 3kk pentujen syntymän jälkeen.

Roadtrip goes doggy

Dogs life!

Kesäloman toinen reisselöinen, Suomi-Roadtrip josta muodostui (yllättävää sinänsä) vähän koirapainotteinen. Sanoinko vähän? Korjaan, täysin koirapainotteinen. Jenny postaili tästä jo viikkokausia takaperin, mutta minä kun oon tällane nii minä postaan vasta nyt.

Lepakkokorva ja taittokorva

Kirmasimme siis Kuopiosta siskoni ja Auroran kanssa Hollolaan sunnuntaina. Olin lupautunut paluukuljettamaan heijät takas kämpille, joten roadtrip alkoi tietenkin sieltä. Nelisen tuntia ajelimme taukoinensa kaikkinensa. Matkanteko sujui pennulta hienosti, olihan kyseessä kakkavarpaan ensimmäinen pitkä automatka. Hollolassa uinuimme yhden yön, ja sieltä suuntasimme seuraavana päivänä eli maanantaina kello viiteen pentupaineihin Jennyn ja Savun sekä Janikan kanssa Ylöjärvelle.

Nappisilmät hetkellisesti tavoitettavissa.

Lisäjännitystä reissuun toi ikivanha Samsungini, jonka gps vetelee viimeisiään. Sen ei voi oikeastaan sanoa edes toimivan, joten soitin Jennylle Tampereen perkeleellisiin kiemuroihin eksyttyäni että en kyllä löydä ajoissa perille. Kello oli jo 20 vailla 5, ja vaikka ajomatkaa oli enää noin 10km, ei minulla ollut minkäänlaista tietoa mihin suuntaan täytyy ajella. Aivan opasteeton sumppu koko Tampere, huh! Onneksi Jenny ja Janika supernavigoivat minut kuin ihmeen kaupalla perille pentupaineihin ja myöhästyimme lopulta paikalta vain viisi minuuttia.

Revontuletkin käväisivät näyttäytymässä! (Ei ollu oikeet optiikat matkassa että ois kunnon
kuvan saanut, tällane nopee räpsy.)

Tyypit tapasivat toisensa pentupaineissa.

"THIS IS SO EXCITING!11!"

Eikös se velikulta näin jäänyt puhe että minä oon päsmäri?

Punaisen talon herra vierainensa.

Parkkiksella Savu tapasi ennen pentupaineja äitinsä, tätinsä ja siskonsa, ja ensin vaikutti siltä kuin se ei olisi heti tunnistanut niitä. Hetken kuluttua se kuitenkin selvästi tajusi ketkä olivat tulleet sitä moikkaamaan. Pikaisen pissatuksen jälkeen suuntasimme pentupaineihin, jossa vierähti 20 minuuttia. Paikalla oli melko aktiivista ja jopa aika itsevarmasti toisia pentuja lähestyvää molossirotua, joten Cismet lämpeni porukkaan aika hitaasti. Se piilotteli ihmisten selkien takana ja leikki lähinnä Savun kanssa ja komensi välillä toisia koiria. Sinänsä kehnoa että juuri kun Cisme oli lämmennyt toisille pennuille, oli tuokio jo ohitse. No, uudenlainen ja hauska kokemus.

Äiskä leikittää lapsiaan.

Ajelimme pentupaineista Jennyn luokse ihastelemaan Savun tiluksia. Savulla on mielettömän kiva kotitalo, jota kelpaa kyllä puolustaa sitten isompana. Ihana, kodikas, punainen koti. Kylläpä taas talokuume nosti ittelläkin päätään, vaikka olin jo hetken ollut kuumeettoman puolella. Pennut saivat riehua pihanurtsilla, ja yönsä ne viettivät erillään koska ne eivät olisi muuten rauhoittuneet nukkuman mitenkään päin. Minä yövyin yläkerrassa ihan omassa sviitissä oman lauman kanssa. Cismet herätti minut seuraavana päivänä eli tiistaina ihan ennen aikojaan, joten eihän se auttanut kun lompsia pihalle kera kaikkien kakkavarpaiden...

Tämän kauemmas ei tämä kuvaaja päässyt, kun ensimmäinen pynny nousi ylös.

Jennyn ollessa töissä kuvasin koiria pitkin päivää ja kävin isojen koirien kanssa sienimetsässä löytäen ihan ensimmäiset suppilovahveroni ikuna. Pennut saivat oleilla ulkona oikeastaan koko päivän, eivätkä ne malttaneet nukkua kuin pari tunnin pätkää tuona aikana.

Klo 18 olimme varanneet ajan pentu-uintiin, johon myös mammakoira sai osallistua. Cara nouteli lelua kymmeniä kertoja altaasta, kun pentupennut tekivät ihan ensimmäiset uintirundinsa. Cismet pääsi ensimmäiseen pesuunkin, eikä oikein pitänyt hommasta itkusta päätellen. Pennut kävivät molemmat pyörähtämässä neljä hyvin lyhyttä rinkiä. Savu ui rauhallisesti, Cismet kauhoi sitä hätäisemmin. Cismet tipahti reunalta veteen melkein heti alussa, joten se aloitti uintiuransa ihan omatoimisesti. Reippaita pentuja, ja niin väsyneitä että Cismetiltä meni kirjaimellisesti jalat alta kun sitä väsytti loppupelissä niin paljon. Se alkoikin kassalla ollessamme nukkumaan kiepille eteismatolle, kunhan oli ensin pissannut pesupaikan matolle. Raasu. Aineenvaihdunta kuulema vilkastuu uidessa aikalailla, ja olipa siinä jo oltukin pissimättä pitkä aika.

Suosikkivesileluks valikoitui korista tällanen iso pehmeä luu.

Riäpäle ekaa kertaa uimasillaan.

Tassut haralla potkiskellaan vauhtia.

Minä poika menin ja kasvatin koipia!

Anna olla viimenen kerta... kun heität tämän veteen.

Väsymys iski kesken kaiken hauskanpidon.

Kaks termiittiä kellukkeineen.

Lähetääs vielä viimeselle rundille ihan yhteistuumin...

Polskis.

Mamma kyllä uiskenteli penskojenkin edestä.

Hetipian pois päästäkää! 

Todella mukava uintipaikka, kyseessä Tampereen koirauinti. Ei voi kuin kehua. Hyvä asiakaspalvelu ja asialliset tilat ja opastus. Tuonne voisi vaikka mennä uudelleen jos joskus siellä päin satuttas liikkumaan (ja tietystihän me liikutaan koska siellä on Savu perheineen!) Saimme ohjeeksi käyttää pentuja vielä rauhallisella verkkalenkillä uinnin jälkeen, joten vain lyhyen ajomatkan jälkeen kävimme teletappimaahan. En siitä rauhallisesta verkasta tiedä, mutta ainakin saivat verrytellä ihan runsaissa määrin.

Automatkalla takaisin Savun kotiin oli hyvin rauhallista jengiä takakontissa.

Vietimme vielä yhden yön Jennyllä ja Savulla, ja seuraavana päivänä suuntasimme läheisen koulun kentälle tekemään tottistreeniä koko koiralaumalla, idiksenä napata samalla kymppiviikkoiskuvat pentujen rakenteesta. Kyseessä oli Cismetin toiset oikeet treenit, ja harjoittelimme luoksetuloa ja targetin koskettamista. Sivussa välillä vuoroaan odottavasta merleporosta lähti melkoisesti ääntä, joten palkkailin sitä aina kun se oli edes tovin hiljaa. Kuka nyt sivusta tahtos katsoa kun äiskä tai täti treenaa. No ei ainakaan pieni poropuoli porshe. Isot tytöt teki vähän sitä ja tätä, ja kumpikaan ei ehkä ollut täysin optimaalisessa vireessä.

Jätimme heipat Savulle ja Jennylle ja suuntasimme kotia kohti, ajatuksena pysähtyä vielä Muuramessa tapaamaan Cican ja Caran isän omistajaa. Isä-Roksua emme ikävä kyllä nähneet koska se asustaa toistaiseksi muussa taloudessa. Oli kuiteski kiva nähä pitkästä aikaa Roksun äiskää. Muuramessa käväisimme pienellä lenkillä ja lähdimme sitten ajelemaan kotikotia kohti iltahämärissä hirviä pusikoista odotellen. Onneks ei tullu yhtään liian likelle kotimatkalla. Oikein messevä reissu kokonaisuudessaan, kiitos vielä Jennylle kun saatiin majoittua. Oon ehkä joskus tainnu mainita, mutta kasvattipojalla on kyllä mitä parhain koti jossa varttua. <3

Ja alla reissukuvien satoa. Usko pois, olen karsinut näistä jo leijonanosan. Kuvat näet klikkailemalla Lisätietoja.......