21.9.2016

Roadtrip goes doggy

Dogs life!
Kesäloman toinen reisselöinen, Suomi-Roadtrip josta muodostui (yllättävää sinänsä) vähän koirapainotteinen. Sanoinko vähän? Korjaan, täysin koirapainotteinen. Jenny postaili tästä jo viikkokausia takaperin, mutta minä kun oon tällane nii minä postaan vasta nyt.

Lepakkokorva ja taittokorva
Kirmasimme siis Kuopiosta siskoni ja Auroran kanssa Hollolaan sunnuntaina. Olin lupautunut paluukuljettamaan heijät takas kämpille, joten roadtrip alkoi tietenkin sieltä. Nelisen tuntia ajelimme taukoinensa kaikkinensa. Matkanteko sujui pennulta hienosti, olihan kyseessä kakkavarpaan ensimmäinen pitkä automatka. Hollolassa uinuimme yhden yön, ja sieltä suuntasimme seuraavana päivänä eli maanantaina kello viiteen pentupaineihin Jennyn ja Savun sekä Janikan kanssa Ylöjärvelle.

Nappisilmät hetkellisesti tavoitettavissa.
Lisäjännitystä reissuun toi ikivanha Samsungini, jonka gps vetelee viimeisiään. Sen ei voi oikeastaan sanoa edes toimivan, joten soitin Jennylle Tampereen perkeleellisiin kiemuroihin eksyttyäni että en kyllä löydä ajoissa perille. Kello oli jo 20 vailla 5, ja vaikka ajomatkaa oli enää noin 10km, ei minulla ollut minkäänlaista tietoa mihin suuntaan täytyy ajella. Aivan opasteeton sumppu koko Tampere, huh! Onneksi Jenny ja Janika supernavigoivat minut kuin ihmeen kaupalla perille pentupaineihin ja myöhästyimme lopulta paikalta vain viisi minuuttia.


Revontuletkin käväisivät näyttäytymässä! (Ei ollu oikeet optiikat matkassa että ois kunnon
kuvan saanut, tällane nopee räpsy.)
Tyypit tapasivat toisensa pentupaineissa.
"THIS IS SO EXCITING!11!"
Eikös se velikulta näin jäänyt puhe että minä oon päsmäri?

Punaisen talon herra vierainensa.
Parkkiksella Savu tapasi ennen pentupaineja äitinsä, tätinsä ja siskonsa, ja ensin vaikutti siltä kuin se ei olisi heti tunnistanut niitä. Hetken kuluttua se kuitenkin selvästi tajusi ketkä olivat tulleet sitä moikkaamaan. Pikaisen pissatuksen jälkeen suuntasimme pentupaineihin, jossa vierähti 20 minuuttia. Paikalla oli melko aktiivista ja jopa aika itsevarmasti toisia pentuja lähestyvää molossirotua, joten Cismet lämpeni porukkaan aika hitaasti. Se piilotteli ihmisten selkien takana ja leikki lähinnä Savun kanssa ja komensi välillä toisia koiria. Sinänsä kehnoa että juuri kun Cisme oli lämmennyt toisille pennuille, oli tuokio jo ohitse. No, uudenlainen ja hauska kokemus.


Äiskä leikittää lapsiaan.
Ajelimme pentupaineista Jennyn luokse ihastelemaan Savun tiluksia. Savulla on mielettömän kiva kotitalo, jota kelpaa kyllä puolustaa sitten isompana. Ihana, kodikas, punainen koti. Kylläpä taas talokuume nosti ittelläkin päätään, vaikka olin jo hetken ollut kuumeettoman puolella. Pennut saivat riehua pihanurtsilla, ja yönsä ne viettivät erillään koska ne eivät olisi muuten rauhoittuneet nukkuman mitenkään päin. Minä yövyin yläkerrassa ihan omassa sviitissä oman lauman kanssa. Cismet herätti minut seuraavana päivänä eli tiistaina ihan ennen aikojaan, joten eihän se auttanut kun lompsia pihalle kera kaikkien kakkavarpaiden...

Tämän kauemmas ei tämä kuvaaja päässyt, kun ensimmäinen pynny nousi ylös.
Jennyn ollessa töissä kuvasin koiria pitkin päivää ja kävin isojen koirien kanssa sienimetsässä löytäen ihan ensimmäiset suppilovahveroni ikuna. Pennut saivat oleilla ulkona oikeastaan koko päivän, eivätkä ne malttaneet nukkua kuin pari tunnin pätkää tuona aikana.

Klo 18 olimme varanneet ajan pentu-uintiin, johon myös mammakoira sai osallistua. Cara nouteli lelua kymmeniä kertoja altaasta, kun pentupennut tekivät ihan ensimmäiset uintirundinsa. Cismet pääsi ensimmäiseen pesuunkin, eikä oikein pitänyt hommasta itkusta päätellen. Pennut kävivät molemmat pyörähtämässä neljä hyvin lyhyttä rinkiä. Savu ui rauhallisesti, Cismet kauhoi sitä hätäisemmin. Cismet tipahti reunalta veteen melkein heti alussa, joten se aloitti uintiuransa ihan omatoimisesti. Reippaita pentuja, ja niin väsyneitä että Cismetiltä meni kirjaimellisesti jalat alta kun sitä väsytti loppupelissä niin paljon. Se alkoikin kassalla ollessamme nukkumaan kiepille eteismatolle, kunhan oli ensin pissannut pesupaikan matolle. Raasu. Aineenvaihdunta kuulema vilkastuu uidessa aikalailla, ja olipa siinä jo oltukin pissimättä pitkä aika.

Suosikkivesileluks valikoitui korista tällanen iso pehmeä luu.
Riäpäle ekaa kertaa uimasillaan.
Tassut haralla potkiskellaan vauhtia.
Minä poika menin ja kasvatin koipia!
Anna olla viimenen kerta... kun heität tämän veteen.
Väsymys iski kesken kaiken hauskanpidon.
Kaks termiittiä kellukkeineen.

Lähetääs vielä viimeselle rundille ihan yhteistuumin...
Polskis.
Mamma kyllä uiskenteli penskojenkin edestä.
Hetipian pois päästäkää! 


Todella mukava uintipaikka, kyseessä Tampereen koirauinti. Ei voi kuin kehua. Hyvä asiakaspalvelu ja asialliset tilat ja opastus. Tuonne voisi vaikka mennä uudelleen jos joskus siellä päin satuttas liikkumaan (ja tietystihän me liikutaan koska siellä on Savu perheineen!) Saimme ohjeeksi käyttää pentuja vielä rauhallisella verkkalenkillä uinnin jälkeen, joten vain lyhyen ajomatkan jälkeen kävimme teletappimaahan. En siitä rauhallisesta verkasta tiedä, mutta ainakin saivat verrytellä ihan runsaissa määrin.

Automatkalla takaisin Savun kotiin oli hyvin rauhallista jengiä takakontissa.

Vietimme vielä yhden yön Jennyllä ja Savulla, ja seuraavana päivänä suuntasimme läheisen koulun kentälle tekemään tottistreeniä koko koiralaumalla, idiksenä napata samalla kymppiviikkoiskuvat pentujen rakenteesta. Kyseessä oli Cismetin toiset oikeet treenit, ja harjoittelimme luoksetuloa ja targetin koskettamista. Sivussa välillä vuoroaan odottavasta merleporosta lähti melkoisesti ääntä, joten palkkailin sitä aina kun se oli edes tovin hiljaa. Kuka nyt sivusta tahtos katsoa kun äiskä tai täti treenaa. No ei ainakaan pieni poropuoli porshe. Isot tytöt teki vähän sitä ja tätä, ja kumpikaan ei ehkä ollut täysin optimaalisessa vireessä.


Jätimme heipat Savulle ja Jennylle ja suuntasimme kotia kohti, ajatuksena pysähtyä vielä Muuramessa tapaamaan Cican ja Caran isän omistajaa. Isä-Roksua emme ikävä kyllä nähneet koska se asustaa toistaiseksi muussa taloudessa. Oli kuiteski kiva nähä pitkästä aikaa Roksun äiskää. Muuramessa käväisimme pienellä lenkillä ja lähdimme sitten ajelemaan kotikotia kohti iltahämärissä hirviä pusikoista odotellen. Onneks ei tullu yhtään liian likelle kotimatkalla. Oikein messevä reissu kokonaisuudessaan, kiitos vielä Jennylle kun saatiin majoittua. Oon ehkä joskus tainnu mainita, mutta kasvattipojalla on kyllä mitä parhain koti jossa varttua. <3

Ja alla reissukuvien satoa. Usko pois, olen karsinut näistä jo leijonanosan. Kuvat näet klikkailemalla Lisätietoja.......


Mihin suuntaan se mustavalkee salama suuntas? Okei kiitos.
Kreppihamppari.
Cara ja Theo vetää keppiä.
Nouda ite majakkas. Mä mikää majakannoutaja ole. Korkeintaan ruuannoutaja.

Cara ei meinannu pysyä pitkäjalkaisen bortsupojan perässä.
TELVE!!1


Mamma pitää selkeesti vahtia.
Viis koiraa. Tajuut kyllä kohta.

Vanhukset keinuu.
Äiskän poseeraustaidot.
Kaikki kakkavalpaat, hyökkäykteeeen!1!
Yrittää kasvattaa häntäkarvoja *TRSKHHH* vaan komia on liike lapsella. Isukin ja äiskän liikkeet.



Kauheesti paljon ruokaa maassa, hetipian kaikki syötävä.
Shetlanninporokoira eiku lapinlammaskoira on hyvin älykäs koira.
Tu tum...
Swiiiish...
Mutta kummää tykkään juosta!
Normisettiä nuita kahta kuvatessa. Äiskää kauhistuttaa ja kersat kirmaa.
ITE LÖYSIN!
Voisko olla ylpeempi.
Kutsuitko?
Et kutsunu mut tuun silti!
Yritäppä vastustaa tätä katsetta.
Voi tujakka.
Kaikki kehuu minun naamaa! Miksei ne vois aina antaa namia kun ne kehuu. Oisin tosi kylläinen.
"Pentu pliis."
TEEELVEEEE!
Kaunis Karski mammaturkissaan <3
Mamma löytää lelun.

Perhekiista.
On kivaa kiipeillä korkealle ja säikäyttää ihmisäiti!
TRSK. Ota kii jos saat.
Noni entäs jos käännyn näin päin? Vieläkö näyn? Ai tanit paljastaa. No höh.
Yks yksilökuva komeasta Theo-pojasta kans.
Melihilviö, auta, pianheti!
Taisit jäädä shetlanninpuolikas toiseks tässä.
Rannalla saa myös mm. luontaisia typistyksiä pennulle. "Tohon suuntaan ne meni, annas ku mää
osotan meille reitin."

Muutama koira, usko jo!
Intensiivinen pieni tuijotus.
Aina skarppina, kerro mitä!
Kiki yrittää saada Caraa leikkimään.
Vetelä kala.

8 kommenttia:

  1. Tosi hyviä kuvia, osaat kyllä kuvata hyvin vauhdin ja vaaralliset tilanteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti taas! Ihana ku oot näin aktiivinen näitten kommenttien kanssa :D

      Poista
  2. Tosi ihania kuvia, molemmista pennuista tulee kyllä hienoja yksilöitä! Molemmat on kasvaneet ihan hirveästi :D

    VastaaPoista
  3. Anonyymi25.9.16

    Voitko tehä kysymykspostaksen? Semmoinen että lähettäisimme sinulle kysymyksiä ja vastaisin niihin sitte erillisessä postauksessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksipä ei, en ole aiemmin tainnut sellasta tehdä. Kiitos vinkistä :)

      Poista
  4. Ei vitsi miten ihania kuvia! :')

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.