Pennut ovat jo tuplanneet syntymäpainonsa. Tänään leikattiin kynnetkin ensimmäistä kertaa. Normaalisti pentujen kynnet leikattaisi vasta viikkokausia myöhemmin, mutta naperoilla on jo niin julmetun terävät koukkukynnet että napsaisin kaikilta hieman pois, ettei Sanilta mene lopullisesti nisät. Sanille on ilmestynyt haavaumia mahaan, yksi haava näyttää jo tulehtuneen. Desinfioin nisien ympäryksen ja rasvasin Basibactilla, jospa se siitä. Pelottaa, että pennelit saavat jonkun tulehduksen nisien kautta. Olenkohan vainoharhainen vai onko pelolleni aihetta.
Pennut kävivät tänään ensimmäistä kertaa ulkona pyyhkeen päällä, eivät tosin olleet viittä minuuttia kauempaa etteivät kylmety. Otettiin siinä vielä pikaisesti kaikista vaaveista potrettikuvat. Pennuilla on viikset, sekä korvat ja silmät alkavat näyttää jo siltä miltä pitääkin, kuonot alkavat hahmottumaan paremmin. Viikon sisällä vauvat näkevät maailman.
 |
| Kävästiin muutama minuutti ulkona kesän lämmössä. |
Voi vitsit mite ihana kuva, Sani ja vauvelit <3 !
VastaaPoistaTörmäsinpä blogiisi ja ihan ystävälliseltä kannalta muutama kysymys tuli mieleeni.
VastaaPoistaOletko käynyt kasvattajan peruskurssin? Mistä koet saaneesi tarvittavan tiedon ja taidon pentujen kasvattamiseen luovutusikäisiksi? Itse henkilökohtaisesti mieluummin ottaisin pennun hyväksi todetulta kasvattajalta, kuin itse syntymästä kasvattamani pennun. Ihan siitä syystä, että vaikka tiedän pennun historian alusta alkaen niin eikös se ole tärkeämpää kumman kasvatus on koiran kasvun kannalta parempaa?
Miten pystyit valitsemaan kotiin jäävät pennut näin pienistä pennuista? Jos valitsit värin perusteella, eikö ulkonäön perusteella ole hieman kyseenalaista valita pentua? Mites luonne/rakenne/terveys?
Onko todellakin sinun mielestäsi ok pennuttaa jokaista kotikoiraa, jonka omistaja yksinkertaisesti haluaa oman koiransa pennun? Olettaen että muut mainitsemasi "kriteerit" täyttyvät.
Viimeiseksi vielä, eikö ole tylsää harrastaa (tai oikeammin myydä eteenpäin harrastuskoiria), joiden kanssa ei voi koskaan kisata sekarotuisuuden takia?
Onnellista kasvua joka tapauksessa teidän pentusille, nyt kun kerran ovat maailmassa!
Jemima/ Hyviä kysymyksiä. En ole käynyt kasvattajan peruskurssia, vaikka olen siitä kiinnostunut. Olen itseoppinut kirjoista ja netistä, kyselemällä tutulta koirakasvattajalta ja syventymällä asioihin, ja tiedän kyllä mitä teen. Itse koen, että ottaisin pennun paikasta kuin paikasta, kunhan tietäisin tarkalleen kasvattajan päämäärän ja sen, miten pentuja hoidetaan. Mistään epämääräisestä paikasta en pentua ottaisi, mieluiten haluaisin kuulla siitä paikasta muiltakin kokemuksia. Mielipideasia.
VastaaPoistaOlenkin jossakin muualla netissä painottanut, että pentuja en edes voi vielä varata sen tähden, kun pentujen luonteet eivät vielä näy. Tällä hetkellä olen valikoinut kotiinjäävät pennut vain ulkonäön ja sukupuolten perusteella, ja se jääkin nähtäväksi, millaisiksi niiden luonteet paljastuvat. Haen aktiivista ja reipasta pentua kotiin jätettäväksi, koska haluan harrastaa sen kanssa mm. agilityä. Luulen että jokainen penneistä tulee olemaan aktiivisia, koska kummatkin vanhemmista ovat aktiivisia, sulho Sania enemmän. Eli valinnat ovat vasta suunnitelmia, jotka saattavat muuttua, minkä takia en myöskään voi varata pentuja minnekään.
Ei, en missään nimessä pennuttaisi mitä tahansa kotikoiraa. Jos koiralla on sanomista luonteessa tai sen terveys ei ole riittävä jälkeläisten terveyden turvaamiseen, eikä se itse ole kovin soveltuva mihinkään tarkoitukseen (esim. noutaja/hirvikoira-mix), niin en näkisi syytä pennuttaa sitä. Pätevä sääntö on, että jos aikoo pennuttaa koiransa, pitäisi itsekin kokea yhdistelmä niin hyväksi, että voisi jättää siitä pennun itselleen kotiin.
Itse asiassa, seropinkin kanssa voi harrastaa, vaikka ei voi kisata. Aina voi harrastaa, mahdollisuudet ovat loputtomat, jos jaksaa vaan ottaa asioista selvää. Agilityä, tokoa, jälkeä, mätsäreitä... kaikkea voi harrastaa, vaikka ei voisikaan nimenomaan kilpailla. Eikä kaikille kilpaileminen ole pääasia, jotkut eivät edes siitä pidä, ja tajuavatkin tämän rajoitteen, jos seropin ottavat.
Kiitoksia. Toivottavasti selkeytti hieman.
Selkeytti, kiitos vastauksista. Kuten sanoit, monet näistä ovat mielipideasioita :). Hauskoja pentuhetkiä!
VastaaPoistaAluksi onnea pennuista, suloisia ovat niinkuin koiranpennut aina. Sheltin näköisiä pötkylöitä tosin viimeiset kuvat osoittavat ettei niistä ihan tule sheltin näköisiä ainakaan päistään, mutta tiedä sitä ehtivät muuttua vielä moneen suuntaan. Olisi kiinnostava nähdä näistä pennuista kuvia sitten joskus tulevaisuudessakin kun ovat aikuisia.
VastaaPoistaJemiman kysymykset olivat mielenkiintoisia ja itsellänikin nousi kysymys että mahdatko tietää tarpeeksi pentujen kasvattamisesta vain luettuasi kirjoja ja kyseltyäsi kasvattajilta, sillä ainakin minulla nousi hiukset pystyyn kun luin että pennut olivat olleet ulkona jo vajaan viikon ikäisinä. Itse en missään nimessä veisi edes hetkeksi pentuja ulos ennenkuin niiden lämmönsäätely toimii kunnolla. Muutenkin pikkupennuille ts. vastasyntyneille on tärkeää tasalämpöinen tila jossa ei ole missään nimessä vetoa ja emällä rauhalliset oltavat hoitaa pentujaan, vierailla ei ole asiaa pentulaatikolle ensimmäisiin viikkoihin. Tosin tiedän että poikkeuksiakin löytyy roduissa esim. huskyt voivat synnyttää hangelle mutta sheltti on ainakin hyvin herkkä rotu. Epävakaista oloista voi olla ihan fyysisiä seuraamuksia tai psyykkisiä pennun kehityksessä. Toivotan kuitenkin hyvää jatkoa ja hauskoja hetkiä pentujen kera.
Anu/ kuvia kyllä tulee yltäkyllin, tännekin. :) Älä huoli, pennut eivät olleet ulkona kuin muutaman minuutin noiden kuvienoton ajan, ja sää oli aurinkoinen ja hellettä piti, eikä siellä edes tuullut. En missään nimessä veisi pentuja ulos muuten vielä tuossa iässä, ne asustavat vedottomassa huoneessa lattialämmityksen ollessa päällä tarvittaessa.
VastaaPoistaYmmärrän, että taitojani on helppo kyseenalaistaa ja epäillä, mutta tiedän oikeasti mitä teen. En ole mikään kokenut kasvattaja, olen tavallinen nuori opiskelija joka päätti pennuttaa koiransa, tosin hyvin perustein ja harkitusti. En voi tietää vielä aivan kaikkea kaikesta, mutta minä kyllä vietin pitkät päivät netissä lueskellen kaikkea mahdollista mikä liittyy koiran jälkeläisten saantiin. Miten sitä muuten voisi oppia, jos ei netistä ja kyselemällä tutulta koirakasvattajalta? Ei se kurssi ole ainoa vaihtoehto, muutenkin voi oppia. Ja viimeistään, kokemus opettaa pienimmätkin niksit. Mutta ennen sitä kokemusta on tottakai hankittava vankat tietopohjat, ja sitä minulla kyllä riittää, vaikka en mikään kasvattaja olekaan. :) Tähän mennessä ei ole vielä netistä tarvinnut luntata asioista, ja jos tulisi tiukka paikka jossakin yhteydessä, niin netti ja tuttu koirakasvattaja on olemassa ;) Ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle näissäkin asioissa, ei koiran pennutus ole mitään rakettitiedettä. En silti väitä, että sen voisi hoidella ihan miten sattuu ja tykkää, mutta... no, jospa se pointti meni perille. :D