6.3.2014

Saiskos olla hiiriagilityä

Odottamaton agiliitelijä odotti meitä tänään hallilla - jonkin sortin metsämyyrä tai päästäinen. Se seurasi meitä koko ajan kun rakensimme rataa. Sanoin jo valmiiksi, että kun tuon halliin toisen koiristani niin se hiiri lähtee - tuskin hengissä. Kiksu äkkäsi sen samantien halliin tultuaan, hiiri kun juoksi melkein Kiksun syliin. Kips reagoi hiireen vielä siinä vaiheessa yllättävän rauhallisesti, mutta kun yritin istuttaa Kipan lähtöalueelle, hiirulainen kinosti enemmän ku äiskä. Pidin siinä Kiksua kiinni, kun hiirulainen mellasti jossakin seinälautojen luona. Päätin päästää Kiksun irti ettei koko liitoaika mene hiirulaisen jahtaamiseen ja... tämä tarina ei kuitenkaan kerro, kuinka hiirelle kävi. Vaan enää se ei treenejämme sotkenut.

Oikein näppärä vauhtirata muutamalla puolenvaihdolla ja yhdellä kinkkisellä kohdalla eli viimeinen putki- hyppy -väli. Nollat molemmille neideille, Caralle peräti nollatrio. No, tämä oliki ihan perussettiä. Siitä messevä rata, että sisälsi kaikki kontaktiesteet, hyppyesteistä rrrenkaan ja lisäksi kepit. Viimeisen hyppy-muuri välin ohjasin ensin tuplasylkkärillä ja myöhemmin kokeilin saman välin pakkovalssilla. Siitä sekava piirtojälki loppuradalla.


Kiksu kepitti 4-5 ohjurin kanssa oikein mallikkaasti, tänään ei keppeihin paneuduttu radan ohessa sen kummemmin. Nopeutta löytyi mukavasti, eivätkä hiirulaisen jäljet maassa herpaannuttaneet Hampuusin huomiota kuin pari kertaa. Edelleen Kips komensi minua pariin otteeseen. Treenasin jo aiemmin itsenäisesti hallilla näitä tilanteita niin, että kutsuin komentavan Kiksun luokseni ja palkkasin iloisesti. Eli siirsin huomion toisaalle louskuttamisesta positiivisen vahvistamisen avulla.

Kara oli hyvässä vireessä, ja heti radan alussa ohjautui kuin ohjus hypyltä putkeen. Keinulla harmillisesti taas katseli sivulle kuin aikoisi hypätä kesken kaiken pois, mutta huomasin tilanteet aina ajoissa ja kehuskelin vain koiran loppuun saakka. Keinulla ei ole ongelmia ollut, joten tämä epävarmuus on nyt vähän uutta Caran kohdalla. Cara ei ole mikään pehmis, eikä kehittele estekammoa jonkun kolahduksen tmv. takia, joten syytä tähän nynnyilyyn en nyt keksi. Koipi kyllä tuli joku kerta aiemmin keinulle hirmuisella ryminällä, ja keinu tietysti rämähti alas melko lujaa. Voihan olla, että sille jäi siitä kuitenkin vähän inhottava fiilis keinulle. Pitänee tehdä nyt keinutreeniä vähän takaisin päin eli supernamitella ja hidastella keinulla niin että se on taas se ylimukava este mikä se on aina ollutkin Caralle. En aio odotella siihen saakka, että koira alkaa hyppäämään alas keinulta jonain päivänä.

Kotikotona helmikuussa.
Kepeillä kerettiin tehdä Caran kanssa useita toistoja. Kokeiltiin, kuinka minun oma askellukseni vaikuttaa Caran kepittelyyn. Askelpituudella tmv. ei ollut oikein vaikutusta, mutta heti kun tömistelin tai muuten sain aikaan ääntä kengistä, koira innostui ja lisäsi vauhtia. 10. kepillä Cara meinasi herpaantua monena kertana, ja tuo ku ei etene kepeillä vielä oikein mitään vauhtia, niin kerkesin aina pysäyttää koiran ennen kuin kepittely meni väärin. Annoin koiran ratkaista itse, mitä sen tulisi tehdä ja neiti älykäs tajusi aina korjata itse kepittelynsä, mikä on koiralle tosi opettavaista. En siis lähtenyt mitenkään neuvomaan sitä, vaan annoin sen itse tarjota oikeaa ratkaisua oikean keppivälin suhteen - ja kepit menivät loppuun saakka oikein muutaman sekunnin mietiskelyn jälkeen.

Huomenna on viimonen ohjaustekniikkakurssin kerta, jolla kerrataan kurssilla opittuja tekniikoita kokonaisvaltaisesti. Pitänee kertailla tänä iltana, miten ne viskit ja saksalaiset menivätkään. Meillä saattaa olla mahdollisuus päästä ohjaustekniikkakurssin loputtua toisiin ohjattuihin treeneihin nykyisten ohjattujen lisäksi, jipii, saatiin treenipaikka huhtikuun alusta alkaen!! Tekee meille tosi hyvää tänä keväänä. Varsinkin, kun en tiedä mistä päin maailmaa löydän itseni ja laumani kesällä ja syksyllä, joten nyt olisi vielä hyvä mahdollisuus treenata valvovan silmän alla. Muutamme pysyvästi pois Kajaanista viimeistään ensi tammikuussa-helmikuussa, ja siihen saakka kaikki onkin isoa kysymysmerkkiä sijaintimme ja tätä kautta agilityn suhteen. Toivottavasti saamme jatkaa tätä lajia, minne tahansa päädymmekään - ja eiköhän se tulevaisuudessa häämöttävä kotikaupunki määräydy aika paljolti koiraharrastusmahdollisuuksien mukaan...

PSSST. Koirien infosivut päivitetty uuteen uskoon, lähinnä asetteluiltaan. Huonompiparempi ku ennen? Vanhimmat lukijat ainakin muistanevat, miltä entiset sivut näyttivät...

Kotikotona helmikuussa.

Kotikotona helmikuussa.

PS. Maaginen 200 lukijan raja ei ole enää kaukana. Pitää keksiä jotakin jännittävää jos 200 joskus täyttyy. Silloin tällöin joku lukija tippuu pois kyydistä, vaan toivotaan että jatkossakin tilalle tulee kaksi lisää.



2 kommenttia:

  1. Ihana ploki ja komeita hauvoja sinulla! Liityin lukijaksi :)

    VastaaPoista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.