23.3.2014

Vietit vie

Kotoa viikkoja sitten.
Aika nätskät ittenäiset agissa tänään. Aamulla (meidän lauman aamu alkaa viikonloppuisin vasta klo 12) tehtiin ratatreeniä kerrankin valmiiksi numeroidulla radalla. Päätin koiria autoon köyttäessäni, että tänään tehdään irtoamistreeniä ja keppitreeniä. Jos villisti veikkaan, niin rata oli 2lk-3lk, piti meinaa monta kertaa kummastella rataa, joka sisälsi monta kinkkistä paikkaa ja käyttää normaalia enemmän aikaa rataan tutustumiseen. Rata olisi ollut 17 esteen mittainen, mutta typistin sen 10 esteeseen, koska ratatreenit eivät olleet tänään ohjelmassamme.

Kepeille kumpikin haki omine lupinensa ku kävelinkin keppien lähellä - mikä sinänsä positiivista, että kepeille alkaa löytymään tuommosta suoritushinkua ja paloa. Muutama ohjuri oli tukena ja targetti muutaman metrin päässä viimeisestä keppivälistä. Kips lähti tosi näppärästi kepeille minun jäädessä ensimmäiselle välille, vaikka loppuun saakka ei malttanut keppejä viedä vaan kääntyi sitten katsomaan miksen tule matkassa tai vetäs suoraks viimeset välit. Jos kuljen vierellä, malttaa pujotella jokaisen välin. Caralla löytyi etenevässä määrin vauhtia kepeillä, se yrittää toisinaan hyppelehtiä keppivälit ujosti sen sijaan että vain tassuttelisi kepit lävitse. Palkkaan aina ihan superisti jos se menee kepit hyppelehtien.

Ihan uudella vireellä oli koirat tänään verrattaessa viime sunnuntaihin, kun oltiin käyty aikaisemmin silloisena aamuna lenkillä hiekkamontuilla uusien koirakavereiden kanssa. Ei riittänyt tuolloin enää virrat aksaan illalla, olis ollu sama viskata keitetty porkkana kentälle ja käskeä sitä hyppäämään. Mutta tänään meno oli kaikkea muuta ku keitettyä porkkanaa - magee fiilis ku koirat oikeesti etenee radalla ja huomasin, kui paljo paremmin ne irtos ku olivat tarpeeks vireessä. Hetkellisiä flow-tuntemuksia ku koira menee just sinne minne mä sen ohjaan, eikä edes tarvinnut viedä siihen esteen viereen että jotaki tapahtu, vaa näytin tänään parin kolmen metrin etäisyydeltä seukin esteen ja sitä vaa mäntiin sitte.

Rengas tuotti tänään hyperkehuja Caralle. Seisoin alla olevan kuvan mukaisesti sinisen tähden kohdalla, lähetin koiran siitä putkeen ja koiran tullessa putkesta käskytin sen rrrenkaaseen ja sinne sujahti. Jokunen viikko sitten kirjoitin, kuinka Cara ei mene rengasta ellen ole itse esteen vierellä. Ja rengas oli tänään vielä maxikorkuinen! Maxi-korkuista rengasta treenaan Caralle toisinaan siksi, että Caran säkäkorkeus on aivan medin ja maxin rajamaastossa, enkä täten ole varma kisaako se aikanaan medeissä vai maxeissa. Että mistä se nyt tuon renkaan nuin äkkäs. Meni sen vielä kettuillakseen kerran itekseen kui näyttääkseen et nyt on taitavaa neitiä ku käveltiin siitä ohite. Lähetin vielä ihan testiks Caraa renkaalle parin metrin etäisyydeltä ja näppärästi se vaa hyppäs.



Btw, osallistun Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolle huhtikuussa Alatalon motivointiluennon lisäksi. Menee pääsiäispyhät nopeesti ku on luentoa luennon perään. Toivottavasti irtoaa paljon hyviä vinkkejä ja tulee valaistumisia, Alataloa on ainakin kehuttu monesta suunnasta. Mullon ihan mieletön tiedonnälkä agilityn suhteen ja tahdon kehittää ihteeni ja koiriani tässä lajissa monipuolisesti. Tuumannu että viskais nuitte muskelit joskus hierottavaks, tiiä mitä jumeja kehittyny ku agilityä harrastettu nyt vuoden verran ihan suht säännöllisesti, välillä ittenäisesti ja välillä ohjatusti. Koira ku ei mielellään oireile. Jos joskus on tulossa hyppytekniikkaluentoa tai koirahierontakurssia, oon ihan ykkösenä osallistumassa. Kasvattajakurssi ois myös kiva käydä joskus ihan mielenkiinnon vuoksi, ja ehkäpä sieltäkin tulevaisuutta ajatellen irtoaa mietittävää.

Kotoa viikkoja sitten. Uhriäiskät.
Tää meni nyt tulevaisuuden pläänäilyks. Iltalenkiltä raportoin vielä yhen eläimellisen tilanteen. Mei vakkari pissipaikalta 5 metrin päässä liikahti jänis, ja Kiksu huomas sen (Cara hyrräs sillä aikaa jo neljättäkymmenettäkuudetta kertaa eessuntaassun täysistuntopaikkaa etsien). Kips ei sanonu mitään, mutta korvat ja häntä täpäkkänä se varmasti mietti miten maistuis hyvältä jänö. Voisiko se olla se sama maukas jänö, jota pääsin jahtaamaan syksyllä Kuopiossa? Caraki vakavoitu istuntopuuhiltansa päästyään, nuuhkas pari kertaa ilmaa ja jännittyi. Lähin viemään laumaa veks, etteivät alottas kiljukonserttia lähellä asutusta yhe paistiaineksen takia. Kips äkkäs jänön uunituoreet jälet hangesta (joo täällä on vielä hankea paikoin), ja häntä pyörien alkoi jäljestää jänön perään. Hitsi ku otti hihna vastaan, oisin muute varmasti pian löytäny sen... Nattinattiny.

2 kommenttia:

  1. Vappu Alatalon koulutus ja luento oli minusta(kin) tosi hyviä, olin syksyllä Netan kanssa Vapun motivaatiokoulutuksessa ja juurikin psyykkisen valmentautumisen luennolla, tuli kyllä uusia ajatuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo hyvä, mä en malta odottaa että pääsee nuihin iteki!

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.