Agilityn välitavoitteet

Koska olen ollut ajatuksissani hukassa agilityn suhteen ollessamme tauolla taas näin kesäaikaan, päätin poistaa ahdistusta suunnittelemalla agilityharrastustamme eteenpäin. Välillä tuntuu, että junnaamme. Muut ravaavat joka viikonloppu kisoissa ja nousevat luokkia ylöspäin. Ja me vaan lomaillaan eikä tehdä muuta kuin naksutellaan kontakteja kerran viikossa viiden minuutin ajan.

Sitten melko megakokoinen unohdus tälle kesälle, joka tosin on lukenut kilometrin mittaisella To Do -listallani jo tämän kesän ajan; ilmoittaudu agilitykurssille. Kattelin tässä kahden eri seuran agilitykurssien ilmoittautumisia, ja olen jo kumpaankin pahasti myöhässä. Kurssilaiset on valittu ja ilmoittautumiset umpeutuneet jo heinäkuussa. Kuinkas tässä näin kävikään?

Aiemmin jo valittelin, että tämä kesä on ollut yhtä hullunmyllyä. Kun jostakin repisi sitä kirottua aikaa ja jaksamista kaikkeen mahdolliseen. Ehkä on tulevan, ehkä elämäni rankimman syksyn kannalta kuitenkin parempi, että agility jää vähäksi aikaa unholaan. Tulee jälleen sellanen vuoden aktiivitauko, mutta ei se mitään. Lueskelen katkerana kun muut käyvät kisoissa (jonne me ei taukoilun jälkeen todella olla menossa kylmiltään), ja treenailevat viikkotreeneissään. Näin tällä kertaa. Ehkä kun koirat ovat kymmenvuotiaita, päästään starttaamaan virallisissa ja keräilemään niitä kaikenkansan maanisia serttejä. Yksi vaihtoehto tietysti on, että varailemme taas toverikoirakkomme kanssa hallia ja treenaamme kerran viikossa itsenäisesti. Kehittyyhän siinäkin - vaan ohjatut on aina silti ohjatut.

Kerkesin jo pläänäillä muutamia virallisia jonne ehkä voitais jopa töiltäni päästä tänä syksynä, mutta saas nyt nähdä. Virallisissakin on niin paljon käytännön tasolla uutta ihmeellistä opeteltavaa, että sinne pitäis kerätä henkistä voimavaraa ihan hirveästi. Kisakirja, säkäkorkeusmittaus jne. ovat minulle aivan uusia juttuja agimaailmassa, enkä tiedä niistä ku sen mitä olen udellut kavereiltani. Pitäisi olla joku kokenut kisakaveri mukana, niin olisihan se helppoa astua agilitykilpailuiden maailmaan. Toisaalta on kamala palo jo kisata, mutta samaan aikaan nousee pala kurkkuun ja perhoset lentelevät vatsassa, kun luenkin mitään kilpailuihin liittyvää netistä. Huh nyt...

Tavoitteemme 2014 agilityn suhteen näyttävät tältä:

1. Kepit, keinu ja rengas kisavarmoiksi - Kepit ovat edelleen epävarmat, keinu ja rengas sujuvat yleensä ottaen ilman yllätyksiä.
2. Agitreenit 2-3 kertaa viikossa - Tämä on tähän saakka toteutunut hyvin, agilityä treenasimme ahkerasti koko alkuvuoden.
3. Agiepiksiä niin paljon kuin mahdollista - Tähän mennessä käyty kahdet epikset lähinnä kisakokemusta hankkimassa.
4. Muutama uusi ohjaustekniikka - Ohjaustekniikoita on ainakin harjoiteltu paljon, koska kävimme erittäin hyödylliseksi kokemallani ohjaustekniikkakurssilla.
5. Nollaratoja treeneissä - Nollapeikko aijjaij, mutta nollaratojakin on tehty. Tosin eipä se mitään opeta jos ei tee treeneissä niitä virheitä. Tämä tavoite on siis vähän unohdettu tavoite nyt.
6. Oman ohjauksen kehittäminen; mm. liiat äänikomennot ja esteille jarruttelut sekä kumartelut pois, joiden lisäksi oman kehon hallinta ohjaussuuntiin nähden (jalat, rintamasuunta), lisäksi käteenottokäskyn käytön hallinta - Liiat äänikomennot, esteille jarruttelu ja etenkin kumartelu on jäänyt pitkälti pois. Jalat ja rintamasuuntakaan eivät saaneet enää juuri huomautuksia loppukevään treeneissä. Käteenottokäskyn periaatteen ymmärrän, mutta ns. tositilanteita sen käyttämiselle en vielä ehkä havaitse tarpeeksi ajoissa, vaan käytän sitä pikemminkin kuin varmistellen, hieman turhaan monissa tilanteissa.
7. Irtoamisharjoituksia agissa - Aina vois tehä enemmän, vaikka tässäkin on menty eteenpäin!
8. Virallisten korkkaus agissa - Noku ne kepit ei ihan vielä oo kisavarmat...
9. Kontaktien vahvistelua agissa - Kivaa kevyttä kesäpuuhaa ja treeneissä tietysti paljon tätäkin tehty.
10. LISÄTTY: Viretilan ja motivaation hallinta - Yritetään säilyttää joka treeneissä superhauska fiilis, motivaatio ja viretila!

Tämä oli nyt tällainen jee-kyllä-meki-on-edistytty -nostatus itselleni. Olen järjestelmällinen ihmiseliö, joten tykkään asettaa ja tarkkailla tavoitteiden toteutumista ja ahdistun, ellemme saavuta mitään vähään aikaan.

Tokoon liittyen sitten. Liityin tottiksen omatoimiryhmään, ja pääsemme toivottavasti treenailemaan tottista koiraporukalla syksyllä. Tokossakin olisi joskus kiva edetä johonkin suuntaan. Kolmivuorotyön kannalta on haastavaa, että treeneissä pitäisi olla juuri tiettyyn aikaan tai muuten menettää vuoron kokonaan, ellei myy sitä jollekin toiselle. Siksi tällaiset vapaamuotoisemmat, sen kummemmin sitomattomat ryhmät sopivat meille paremin. Että jos ei agilityä, niin ainakin tokoa.