4.8.2014

Uroksen omistajan vastuu

Eksyin vahingossa tylsyyttäni katselemaan erään sivuston koiratarjontaa, jossa oli myös ilmoituksia urosten lainaamisesta nartuille. Koska olen tällainen, kyselin uteliaana eräältä henkilöltä, miksi ihmeessä hän tarjoaa 9kk ikäistä, tutkimatonta seropiurostaan nartuille, ja vastaus nostatti niskavillani pystyasentoon:

"Vanhemmat ovat tutkittu ja terveitä. Eipä kasvattajien tutkitut "terveet" jalostus koiratkaan takaa terveitä pentuja. Olen itse tullut myös siihen tulokseen että useimmiten sekarotuiset ovatkin terveempiä.."

Minun yritykseni kertoa hymiöillä kuorrutettuna tämän uroksen omistajalle hänen aikeistaan ottaa valtava riski, kaikui kuuroille korville. Sain vastaukseksi, ettei asia kuulu minulle. Eihän se kuulu, mutta voisi kanssaihmisiä silti kuunnella eikä vain kääntää selkäänsä. Käyn tuon hassun lainauksen läpi lause kerrallaan lähinnä tämän sekarotuisen uroskoiran näkökulmasta. Ensin selvennän pari termiä:

Perusterve= Tutkimaton koira eli mahdollisesti sairas koira, joka on käynyt ehkä vain rokotuksilla. Koira ei ontuile, juoksee, leikkii ja syö normaalisti. Ei kuitenkaan voida väittää terveeksi.

Terve= Eläinlääkärin suorittamien kliinisten tutkimusten valossa terveeksi todettu koira, esim. luustokuvat, geenitestit, vanhempien testaamisen perusteella geneettisistä yhteyksistä perustellun terve tietyllä terveyden osa-alueella. Myös koira joka ei ole tiettyyn ikään mennessä sairastunut perinnölliseen sairauteen tai jonka lähisuvussa ei terveyskartoituksen jälkeenkään havaita esiintyvän tiettyä periytyvää sairautta, on terve. Sairauksilla kun on tapana puhjeta tiettyyn ikään mennessä jos ne ovat puhjetakseen, kuten atopiat kolmeen ikävuoteen mennessä.

Ja nyt, päästäkää minut vauhtiin. Jos koiran vanhemmat ovat terveitä, ei se missään nimessä takaa jälkeläisten terveyttä. Ja tässäkin esille nostamassani tapauksessa ei ole tietoa, ovatko uroksen vanhemmat perusterveitä vai oikeasti terveitä, allergiavapaita, testattuja ja tutkittuja. Yhden polven koirien terveyskään ei kerro paljoa, vaan pitäisi tutkia ja haastatella koko lähisuku tai hyödyntää geenitestejä. Koirien terveyden tutkiminen ei aina toteudu kunnolla rotukoirien jalostuksessa, saatika sekarotuisissa pentupuuhissa. Välttämättä ei ole tietoa siitä, millaisia riskejä piilee ääriterveiksi luultujen sekarotuisten taustoilla, kun sukua ei yleensä tunneta kuin korkeintaan isovanhempiin saakka. Vaikka oman koiran vanhemmat olisivat perusterveitä, ne voivat silti kantaa erilaisia sairauksia, joista koiramaailmassa on vara valita noin 400 sairauden joukosta. Ei siis ole mahdollista, että sekarotuisetkaan kaikilta näiltä joka suvussa välttyisivät, vaikka niiden todennäköisyys geneettisen monimuotoisuutensa ansiosta riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin onkin yleensä ottaen rotukoiria vähäisempää.

Huomattava on sekin, että koska sekarotuisten kantamien terveyttä heikentävien tekijöiden vaihtelevuus on todella laajaa, pitäisi sekarotuisia siksi tutkia jopa rotukoiria enemmän. Roduissa yleensä tiedetään rodun heikkoudet, joskin uusia yllätyksiä ilmenee niissäkin. Esimerkkinä selän kuvaaminen ei ole jalostukseen käytettävältä koiralta pakollista, ja rikkinäinen selkä osoittautuukin myöhemmin rodun riesaksi ja todetaan, että rodun matadorurosten selät olivatkin mäsänä ja ongelmaa on jo lähes mahdotonta poistaa rodusta kaventuvan geenipoolin takia. Sekarotuisen kanssa ei osata ehkä odottaa, mikä paikka siltä todennäköisesti hajoaa tai mitä oireita sen tulisi odottaa ilmentävän - erityisesti, jos ei tiedetä sekarotuisen koiran sisältämiä rotuja, joiden perusteella voisi päätellä jotakin seropinsa terveydestä.

On iso paha käyttää 9kk ikäistä urosta astutukseen, ja on vielä isompi paha, jos 9kk ikäinen uros on tutkimaton (niin nuorta koiraa harva luustokuvaa). Tämä siksi, että useat sairaudet puhkeavat vasta 3-4 ikävuoteen mennessä, joten entäs jos tämän 9 kuukauden ikäisen uroksen pari pentueellista jälkeläisiä ovatkin myöhemmin vaarassa sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan, ärhäkkään nivelrikkoon tai epilepsiaan, koska isäkoiralla todettiinkin 3-vuotiaana jokin näistä? Eikö vieläkään uroksen omistajan omatunto kolkuttaisi? Ja entäs, jos tämän uroksen jälkeläisiä edelleen käytetään piittaamatta isäkoiran todetuista sairauksista, pentupuuhiin? Usein yhteydenpito ja tiedotus sekarotuisten koirien verkostoissa on huonoa, joten tällainen olennainen terveystieto ei edes kulje, saatika saavuta korvia ja järkeä. Suvusta ei tiedetä tai ehkä olla edes kiinnostuneita tietää, joten olennaisia asioita jää huomioimatta.

Onhan uroksen omistajan rooli helppo pentupuuhia ajatellen - uroksen luona käy narttu tai uros on hoidossa nartun luona muutamia päiviä, ja homma on uroksen omistajan osalta siinä. Ei sen enempää vastuuta eikä velvollisuuksia, ja rahaa satelee mukavasti taskuun hyppymaksun ja pentumäärän sanelemana. Varmasti todella suuri kiusaus lainata urostaan, mutta järki pitäisi ujuttaa rahanahneuden edelle. Jos uros vielä sattuu olemaan erityisen komea tai suositun värinen, niin voin vain kuvitella, montako yhteydenottopyyntöä sen omistaja saa - ja sehän vaan passaa rahanahneen uroksen omistajalle. Sekarotuisissa pentueissa ei edes ole mitään ohjetta, kaavaa, suositusta tai väylää, millaisia yhdistelmien tulisi olla. Ei useinkaan ole kasvattajaa, joka koputtelisi olkapäälle että mitäs sinä nyt oletkaan puuhaamassa. Sekarotuisen kasvattajana olet yksin. Ja se on iso haaste se. Onneksi on olemassa monia yhteisöjä, joissa keskustellaan kattavasti sekarotuisten kasvatukseen liittyen. Näin tieto kulkee edes jollakin tapaa.

Huolestuttaa aina enemmän, kun selaa näitä koirailmoituksia netissä. Eikö vasta pinnalla olleeseen koira-ajokorttiin voisi lisätä edes genetiikan perusteita? Jonkinlainen ymmärrys pitää olla, jos pennuttaa narttunsa ja kyllä, myös silloin kun lainaa urostaan pentuetta varten. Vastuu se on urosten omistajillakin, millaisia pentueita he antavat maailmaan uroksestaan syntyä. Uroksen omistajankin on osattava sanoa, jos yhdistelmä ei hänen mielestään ole toteutettavan kuuloinen. Liikaa korostetaan nartun omistajan vastuuta suhteessa uroksen omistajan vastuuseen.

Mitä mieltä sinä olet?

5 kommenttia:

  1. Ihan asiaa puhut! Meikäläinenkin joskus tylsinä iltoina selailee tori.fitä ja naureskelen astutusilmotuksille. Eihän suurimassa osassa ole oikeasti mitään järkeä. Esimerkkinä yksi japanese chin mikä sielä aina pyörii tarjolle astutukseen. Ikää taisi olla viimeksi katsottuna juurikin yhdeksän kuukautta, ei tutkittu eikä edes rekattukaan (epäillyttävää kun kyseessä kuitenkin "rotukoira"). Ja pahin oli se että mainostettiin oikein sitä että oli jo pari pentuetta takana, hyvä astuja! Hei haloo. Kun katsoo tota omaa yhdeksänkuista villakakaraa niin tuntuu entistä pahemmalta, siis sehän yhdeksänkuinen vielä on. Kakara. Ei todellakaan mikään jalostusuros vaan koiranpentu! Eikä se koira kyllä muutenkaan mitään jalostusmateriaalia näyttänyt olevan, mutta näköjään sille niitä narttuja valitettavasti tarjotaan.

    Ja sekin vielä ettei nää sun ja mun tapaukset oo ainoita tapauksia. Joillain ihmisillä ei oo järkee ollenkaan päässä näissä asioissa, puistattaa. Oot yks harvosta ketä voi suositella jos haluaa sekarotuisen, ole ylpeä siitä! :) Toivonmukaan sunlaisia kasvattajia saisi tulla useampikin, niin rotu kun sekarotupiirehinkin. Semmosia järki päässä kasvattajia.

    Terveisin Pitkä kommentti muttakun vituttaa.

    VastaaPoista
  2. Teksti on mielestäni täyttä asiaa niin sekarotuisten kuin puhdasrotuisten koirien osalta. Minunkin mielestäni uroksen omistajan on syytä katsoa, millaiselle nartulle antaa uroksensa käytettäväksi. :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti! Voihan matadoriurokset.. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN39414%2F05 tuollakin uroksella ensimmäisesssä polvessa lähes 180 jälkeläistä ja toisessa polvessa 465 jälkeläistä.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi5.8.14

    Hyvä kirjotus! Mun mielestä sekä nartun että uroksen omistajalla on aika lailla samanlainen vastuu. Eihän se mitään hyödytä jos narttu on terve mutta se astutetaan läpimädällä uroksella(?). Ja tietysti myös toisin päin. Eli vastuu on kumpaisenkin koiran omistajalla sama.

    VastaaPoista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.