Hyvää, kiitos

Ja kiirettäki vähäse, kiitos. Tai kiire on vähä negatiivine termilöinen. Meillon ollu riittävästi aktiviteettia. Siskolikka oli täällä majailemassa melkein viikon verran, hoiteli koiria töideni ajan ja tsillee. Etelänbae Aurora oli tietysti messissä, eivätkä savolaistassut ja eteläntassu edes jäykistelleet toisilleen pahasti tai jos ne alkoivat jäykistelemään, touhu keskeytettiin samantien. Muutama päivä saman katon alla ja jopa pikkumusta lämpesi leikkimään Roon kanssa. Siskolikka ja Roo vietiinkin oikein mukavan viikon jälkeen takaisin etelään. Tulipa hiljasta kertaheitolla.

Siskolikka kuvasi aksatreenitkin täällä ollessaan. Vaan kaks vuotta kerkesin haaveilla ulkoagilitykuvista? Pienet on haaveet. Ah jestas. Nyt kelepoo. Vähän jänskätti pitkästä aikaa agitreenit ku piti periaatteessa opetella kävelemään uudelleen eli palkkaamaan koira ihan eri tavoin ku mihin oon tottunu. Olin kerenny koko viikon miettiä koirieni palkkaamista tulevaisuuden treeneissä, ja nyt piti testata asioita irl. Yllättävän sujuvasti se siitä lähti sujumaan ja oli jännä kattella kuinka koirat ihan selevästi miettivät pienet päänsä puhki, kun mammalta ei nameja tahi leikittimiä enää tippunutkaan. Ja sitten syttyivät lamput ja uuden palkkaustekniikan hyödyt huomasi samantien. Kuinka selkeesti voi koiran ilmeestä nähdä että se miettii, kuinka.

Viimeisin rata

Rata parinkolmen viikon takaa

Aksatreeneissä testattiin siis ihan uutta palkkaustekniikkaa josta on tulossa erillinen palkkateknillinen postaus. Kirjotin sen sormet liekeissä mut en vielä uskaltana julukasta. Pittää vielä vähä makustella sitä. Enikeis, en ennee ikimaailmassa saa palakata kirsuelläimiäni suoraan käjestä. Niiden focus täytyy siirtää minusta rataan. Siitä lisää siis.

Het siskolikan vierailun jälestä jätin omat savotassut hoitoon kotkonnuille muorille ku johdon oli määrä toimia vi(r)allisena valokuvaajana hyvän ystävän häissä. Melkein 1K kuvia, että tässä saattaa hetki vierähtääkki konneen iärellä.

Kotikotona Sampura oli joutunut käväsemmään elukkatohtorilla. Sampura oli jäytänyt tassujaan ja raaputellut kylkiään ihan hysteerisenä, joten eipä sitä auttanu kattella. Sampuran tassusta otettiin näytteet - ei pieneläimiä, ei hiivaa. Ellä totesi tassuissa jylläävän bakteeritulehduksen joka on hyvin todennäköisesti saatu järvestä, jossa Sani kahlailee lähes päivittäin. Ell kuunteli samalla sydämen joka oli ok ja määräsi Sanille Advocatea ja Cortavancea.

Koirahan ei kiitollisuutta potenut kun sen tassuja alettiin suihkutella... Mammakoira ampas äkkiä karkuun kun muori yritti hoitaa sen tassuja, vaan mammakoiran ei oo auttanu ku alistua vähitellen kohtaloonsa. Kutina on jo vähentynyt huomattavasti, joten jospa se siitä. Ihmismuori myös päätti vähentää radikaalisti mammakoiran ruokamäärää. Vinkkasin, että Sani jättää siksi toisinaan ruoan syömättä koska sitä on liikaa. Mieluummin pieni nälkä kuin nenän nyrpistys - ja alkaa mammakoira ehkä viimein laihtua.