Jälleen pohditaan palkkausta

Tovin se toimi, nimittäin namirasia. Nyt koirat kytistävät namirasiaa jo niin hysteerisesti että kokeilimme hetken aikaa niin että rasia tulisi kouluttajalta - no koirat alkoivat kytistää, *thadaaaa*, kouluttajaa. Parasta olisi jos ei olisi koko namirasiaa, niin kuin kisoissa. Ei palkkaa missään, ei palkkaa ollenkaan. Vaan kuka hurja jaksaisi tehdä töitä ollenkaan palkatta? Tuskin kukaan.

Vaikka koirat eivät suoranaisesti juokse namirasialle kuin satunnaisesti, niin niiden ajatus on niin paljon maassa odottavassa namirasiassa että ne eivät keskity kunnolla meneillään olevaan tehtävään. Meillä on nyt vissiin tällaiset vaihtoehdot:

• Namirasia ohjaajalta
• Namirasia kouluttajalta
• Namirasia maassa

• Lelu ohjaajalta
• Lelu kouluttajalta
• Lelu maassa

Nooo, Cicaro ei kiinnostu lelusta, Caramel kiinnostuu lelusta vaihtelevasti. Nami tuntuu helpommalta palkalta, koska leikki tuntuu väkinäiseltä etenkin jos joutuu palkkaamaan 10 sekunnin välein esimerkiksi tietyn tehtävän osan toiston jälkeen. Etenkin nyt kun treenaamme talvikauden ajan tekniikkaa, joutuu koiria palkkaamaan usein. Targettia en mielelläni enää käyttäisi. Ehkäpä vaihtelen namin saantitapaa, jotta älymystöt eivät liiaksi opi ennakoimaan palkkaa.

Tässä haasteena oli ansaputki, jonka mahdollisuus mitätöitiin ohjaamalla koiraa vain ei-putken-puolelta pystyhypyllä ja sylkkärillä. Tekniikat: 2 niisto, 3-4 persjättö, 4 pystyhyppy, 5 sylikäännös

Tässä koeteltiin putkeen irtoamista ja peruskuntoa. Koiran piti irrota hyvin putkeen jotta ohjaaja kerkesi ohjaamaan 7 hypylle. Tekniikat: 2 pakkovalssi, 6 eteenlähetys, 
7-8 valssi(?), 8 takaakierto, 8-9 persjättö, 6-7 persjättö, 7-8 backflap

Koirissa oli kyllä riittävästi kierroksia viime treeneissä joten oli hyvä treenata. Pidin namirasiaa treenitaskussani ja tämä tuntui pitkästä aikaa toimivan. Juurrun niin sitkeästi tiettyyn monotoniseen palkkatapaan että en tajua vaihtaa sitä ennen kuin jo tajuan sen toimimattomaksi. Eli seuraavissa treeneissä palkka vuorostaan maahan? Ehkä, ehkä ei.

Viime treeneissä harjoiteltiin meille täysin uutta tekniikkaa, pystyhyppyä. Pystyhyppy sujui hienosti ja minulle oli luontaisempaa ohjata yhdellä kuin kahdella kädellä. Sylkkäri ja backflap tulivat myös vanhasta muistista. Onhan me tehoharjoiteltu tekniikoita tekniikkakurssilla kun aloittelimme agilityä, mutta siitä on jo aikaa joten tietyt meille vakioituneet tekniikat ovat jyränneet ei-niin-vakioituneet tekniikat unohduksiin. Varsinkin nyt kisakauden aikana, kun harjoitukset ovat koostuneet kokonaisista radoista, on hyöyntänyt vain niitä tekniikoita jotka kokee varmaksi ja toimivimmaksi omalla kohdalla. Niin kauan kuin jokin tekniikka ei tule selkäytimestä, sitä ei tule käytettyä ainakaan kisatilanteessa. Mitä enemmän varmoja, toimivia tekniikoita taskusta löytyy, sitä enemmän on vaihtoehtoja radalla.

Koirien tulee siis oppia ensi vuoden puolella tekniikka- ja peruskuntokautena kääntymään siivekkeeltä suuntaan jos toiseenkin. Ainakin backflap pitää saada kuviona sujuvaksi, samoin ne takaaleikkaus + viski, eli koira ei saa jäädä jalkoihin pyörimään vaan sen tulee tajuta edetä näissä kaikissa riittävästi. Nakkelen namia ja lelua ja kouluttajakin on apuna opettamassa koirille näitä liikeratoja. Sokkaria joudumme myös edelleen harjoittelemaan ajoituksen suhteen.