3.1.2016

Joulu on aikaa

... joka vietetään rakkaimpien parissa. Ei blogin parissa, vaikka kuinka mieli teki julkaista kilpaa jouluntoivotuksia ja toinen toistaan suloisempia joulukuvia. Meillä oli hyvä Joulu kotikotona. Olin aaton vapaalla ja joulupäivän ja tapaninpäivän töissä, mutta ajelin työpaikan ja kodin väliä siinä töiden lomassa. Talvi ei taaskaan pettänyt vaikka huonoltahan se jo näytti. Runsaat lumet satoivat niin kuin monena aiempanakin vuonna, aatonaattona.

Joulun seutuun oli hurjasti kivoja tapahtumia. Siskoni valmistui. Täditettäväni sai nimen. Kävin työhaastattelussa ja sain uuden työpaikan. Unelmatyöpaikan jonne olen aina halunnut. Kiirettä ja vilskettä, nopeita tilanteita, nopeita päätöksiä. Tyyntä myrskyn edellä, sanotaan. Ikinä ei sanota että ompas hiljaista. Ei, se on kirosana. Odotan siis innon ja kauhun sekaisin tuntein torstaita, ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa.

Uuden alku on aina vanhan loppu. Jätin tänään jäähyväiset ihanalle työpaikalleni, jossa sain viettää aikaa mahtavien, taitavien ihmisten kannustuksessa ja opastuksessa 10 kuukautta. Vaan ei saa juurtua, pitää suunnata nokka kohti uusia haasteita ja tavoitella unelmiaan.

Kotikotona otettiin joulukuvia elikoista siskon kanssa, se on niin ikään jo perinteeksi muodostunut tapa meillä. Kymmenet paikka-käskyt raikuivat, ja mietimme ovatkohan nämä viimeiset joulukuvat kunniaperheenjäsenestämme, ruunasta. Ruunalla on ikää jo kunnioitettavat 27,5 vuotta, ja vanhuus alkaa tuoda alati uusia haasteita ruunan tasaiseen arkeen. Otettiin siis oikein roimasti kuvia vanhuksesta tänä jouluna, koirat tietysti mukana.

Kuviin liittyykin ikävä tilanne joulua edeltävästi. Kovalevyni hajosi. Sain tiedostot palautettua, mutta ne ovat kaikki aivan sekaisin keskenään. Voi olla että menee tovi järjestää yli 70Gt ruutuja takaisin omiin kansioihinsa. En kestä epäjärjestystä, joten yksi suuri 70Gt:n kuvakansio täynnä kuvia kaikesta mahdollisesta ei oikein käy järkeen. Mutta pääasia että tiedostot ovat nyt tallessa ja voin ehkä ennen kesää teettää taas paperikuvia järjestyneistä kansioista. Olin kyllä suunnitellut ostavani toisen kovon kaiken varalta, mutta olin hieman myöhässä. Entinen tilttasi ennen kuin kerkesin siirtää tiedostot talteen uudelle kovolle.

Joulun jälkeen kävimme oman seuran kinkunsulattelu-agimölleissä. Talkoiltiin ja rälläiltiin yhdet radat per kirsu. Molemmille vitonen. Caralle keppien aloituksesta koska valssasin kepeille mitä ei olisi pitänyt tehdä. Cicarolle harvinainen vitonen puomin alastulolta ja loissstavat virheettömät kepit.

Uusi Vuosi vaihtui somasti mökillä, jonne suuntasimme asap töistä päästyäni. Kun rakettien laillinen ampumisaika alkoi klo 18, suuntasimme juuri sopivasti pihalle. Viereisessä satamassa alkoi melkoinen rakettimekkala. Cicaro reagoi raketeille, Caramel ei. Laitoin koirat autoon ja starttasimme mökkimatkalle radion pauhatessa ja rakettien välkkyessä ikkunoissa.

Mökillä saunottiin ensimmäisenä iltana 5 tuntia, seuraavana 3 tuntia. Neljä ihmistä ja neljä koiraa saivat aikaan melkoista mekkalaa ja hauskuutta. Koirat saivat rällätä irti niin paljon kuin jaksoivat, onhan mökki niin syrjässä. Kävimme reissuja jäällä ja autiotalolla. Kyllä mökillä sielu leppää. Raketit jysähtelivät vain kaukaisesti. Sen sijaan aavemainen railojen laulu pakkasessa tuuditti mökkikansan uneen.
Mökkireissun jälkeen heitimme heipat etelänvieraille kotikotona, ja nohevana tyttönä Aurora kerkesi jo saada tassuhaavan autonrämällä käydessämme. Tassuhaavan syy on tuntematon, mutta paketoimme tassun hetkeksi pumpulisukkaan ja vuoto tyrehtyi.

Arki ei taida ikinä tästä rauhoittua, mutta ainakaan ei tarvitse kärsiä tylsyydestä. Joka päivä on valtavasti tekemistä. Pitäisi varmaan poistaa reilulla kädellä blogeja lukulistoilta, koska en mitenkään ennätä ikinä lukea postauksia ennen kuin ne jo katoavat etusivulta. Vaan aina välillä ennättää hieman päivitellä blogia, ja seuraavaksi alan suunnittelemaan Caran kosiomatkaa pohjoiseen. Tammikuun 14. - 17. suuntaamme porukalla pohjoiseen lomailemaan ja tapaamme samalla Caran sulhasehdokkaan. Odotellaan sitäkin jännityksellä!

Aurora oppi tänä jouluna pitämään esineitä suussaan vaikka siltä ei näytä... 
Opin uuden taidon terveisin Aurora. Joululauma <3

1 kommentti:

  1. Ihan sika mageita kuvia! Pitänee hankkia hepo ihan vaan kivoja kuvia varten >:D

    VastaaPoista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.