Riekaleina ja pirstaleina

Kaks riekaleista paimenta. Voi laumanjohto minkä taas teit. Neljä päivää riittää ihan hyvin. Kyllä siinä ajantaju katoaa pienellä koiralla. Päivät venyvät paimenen pienessä mielessä viikkokausiksi, kuukausiksi. Pieni paimen ei oikeastaan ymmärrä aikaa. Se on vain oppinut ymmärtämään että tietty ilmassa oleva määrä omistajan tuttua ja turvallista ominaistuoksua on nyt liian vähissä lukemissa. Laumanjohto on siis ollut poissa pitkään. On niin luvattoman pitkä aika siitä kun sai viimeksi käpertyä laumanjohdon turvalliseen syliin, puskea soikoturpaa käden alta ja kerjätä huomiota, vispata häntää, vispata häntää oikein onnesta soikeana.



Onnesta soikeita paimenia olikin vastassa kun laumanjohto palasi 4 päivää kestäneeltä Lapin reissulta. Koirat eivät edes 22 päivää kestäneen InterRailin jälkeen olleet noin sekaisin minut jälleen nähdessään. Cara lyöttäytyi syliin nuolemaan naamaa ja Cicaro kiehnäsi ja hyrräsi minkä kerkesi. Eivät muuten päästäneet hetkeen minua silmistään. Likat olivat kotikotona hoidossa yhteensä 6 päivää ja hoidossa oli mennyt kaikki hyvin. Cicarolla oli ollut hoidossa omituista pahoinvointia, se oksenteli melkein joka päivä mahanestettä. Vaikea sanoa mistä johtuu, koira kuitenkin on oma vilkas itsensä. Nuoriso ei tapellut hoidossa ollenkaan, Aurorakin oli toki hoidossa siellä samaan aikaan. Vasta kun minä olen läsnä, ne alkavat pöyhkeillä ja äristä toisilleen.

Käytiin siis Rovaniemellä ja Äkäslompolossa, pakkasta vain -6 ja -20 välillä niinä neljänä päivänä kun Lappia valloitimme. Käytiin mm. Joulupukin kylässä, The suomenkuulussa Jounin Kaupassa ja lumikenkäilemässä Kuer-tunturin huipulle yön pimeydessä, kaupungin valaistessa polkuja.

"Amatöörit."
terkuin puuhkatassukarva

Lappireissulla oli muukin tarkotus kuin hauskanpito. Caralle on nyt viimein pitkän haun jälkeen löytynyt sulhanen ja me aletaan odottelemaan juoksuja. Vielä on pitkä talvi edessä ennen kevättä. Pentusuunnitelmista voit lukea lisää Kasvatus-linkistä tai Kasvatus-tunnisteilla. Uros oli juuri sellainen kuin olinkin sen kuvitellut olevan, ja se sopii hienosti suunnitelmiini.

Viiden taukoviikon jälkeen aloitimme myös uudessa aksaryhmässä. Tehtiin 22 esteen hyppyrataa jossa oli vain hyppyjä ja kaksi putkea. Opittiin ihan hurjasti! Minä tein toista kertaa ikinä japanilaista ja likoille saatiin vahvistettua hienosti viskikuviota. Hirtot putkeen onnistuivat myös fiinisti. -25 asteen pakkanen tuotti haasteita, ja koiria piti lämpätä ihan koko ajan ja treeniaika pidettiin lyhyenä - vain 5 minuuttia kerrallaan per koirakko. Cicaro heittikin katsojien mukaan kiepin ympäri putkessa liukastuessaan, mutta koira ei näyttänyt olevan tapahtuneesta moksiskaan, joten jatkettiin treenejä. Onneksi on kevyt koira. Seuraavana päivänä se liikkui puhtaasti, ja seuraavassa hieronnassa kyllä kuullaan jos kiepsahduksesta aiheutui jumeja. Jos koiran liikkuminen mitenkään muuttuu tapahtuneen seurauksena, pitää se kiikuttaa hierontaan aikaisemmin kuin olin suunnitellut.

Lapin karua luontoa kynttiläkuusineen - lumikenkäilyotoksia

Kotimatkalla saatiin ihastella maisemia

Pakkasta piisasi menneellä viikolla, ja tulipa taltioitua pakkaskuvia täyspukeutuneista paimenista. Niistä tässä parahimmat.