29.3.2016

Sinun vuorosi loistaa



Erityisen palkitseva tunnetila, kun pääsee viimein palkintojenjakoon aika lailla vuoden kisaamisen jälkeen sellaisen koiran kanssa, joka on äärimmäisen tarkka ohjauksesta, hieman vilkas ja vieläpä malttamaton. Viidet kisat kerettiin käydä, ja nyt avattiin nollatili Cicarollekin. Juuri tämän koiran kohdalla tällainen onnistuminen tuntuu aivan erityisen hyvältä.

Kisoissa apukätenä ja ratoja kuvaamassa oli siskoni, joten Aurora oli myös turistina paikalla. Sisko kävelytti välissä koiria, haki kenkää, numerolappua, vettä ja millon mitäki, piti koiraa, kuvasi, pohti kanssani ratoja, tsemppasi... Olisipa useemminki joku auttelemassa kisoissa.

Meille jäi jo torstain treeneistä tosi hyvä fiilis kisoja ajatellen - ei suurempia ongelmia missään, koirat kulkivat niin kuin pitikin. Likat joutuivat nyt venaamaan vähän pidemmän aikaa ensimmäisiä ratojansa (Cara varsinkin) ja ne olivat liikkuneet normaalia enemmän kisoja edeltävinä päivinä. Tämän vuoksi Cicaro oli päässyt purkamaan ylimääräiset sähläenergiansa pois ja teimme hienosti yhteistyötä radalla ja koira keskittyi ihailtavan hyvin siihen mitä tehtiin. Tähän saakka olen ehkä hieman säästellyt koiria parina päivänä ennen kisoja. Caramelille taas monen tunnin odottelu lähinnä autossa oleillen ja välillä ulkona käppäillen oli liikaa, ja se nuuski lähdössä maata eikä se oikein tuntunut kulkevan. Kepeillä se hidasteli ja siitä melkein näki ettei sitä nyt vaan jaksa kiinnostaa. Koirat malttoivat oikein hienosti lähdöissä, eikä minun kinttunikaan sanonut pahaa sanaa nopeista väännöistä, tömähdyksistä ja sprinteistä, yuhuu!

Tuomarina kisoissa oli J. Suomalainen. Radat olivat juuri sen tasoisia kuin pitikin olla. Ehkä 1A-radalla A-ansaeste oli aika hasardi ykkösluokan koirille heti putken vieressä ollessaan, mutta yllättävästi ainakin jokainen katsomani koirakko läpäisi puhtaasti ketkun ansan.

1B-agirata oli mukava rata, ei mitään kikkailua. Sieltäpä pamahti Cicarolle ensimmäinen nolla ja LUVA sekä ykkössija. Päätin että koska kepit olivat alkaneet parina viime treenikertana sujua vasta treeniolosuhteissa, ottaisin nyt kisoissa kepit ns. "omana esteenään". Pysäytin siis Cicaron hieman ennen keppejä ja otimme kepit kaikessa rauhassa omana esteenään. Molemmilla radoilla se läpäisi ne puhtaasti, mikä jo itsessään on hurja voitto ja iso askel eteenpäin. Noin kuukausi sitten ACE:n kisoissa kun se ei tehnyt keppejä lainkaan. 1C-hyppäri oli myös messevä rata ja sieltäki pamahti nolla, kakkossija ja LUVA. Kohta on molemmat koirat kakkosluokassa, yuhuu! Se tietäisi lyhyempiä kisapäiviä mutta nopeampia koiranvaihtoja ratojen välissä.

Cara kisaili 2C-hyppärillä ja 2B-agiradalla. Hyppärillä otti kiinni kepeiltä ja yhdeltä hyppyesteeltä jonka ohjauskuvion olin suunnitellut aika köykäisesti ja agiradalla otti kiinni vain kepeiltä. Koira ei ollut oikein vireessä, mutta hyvillä fiiliksillä silti kisailtiin ja se on tärkeintä. Yliaikaa tuli tietenkin keppien hankaamisen takia molemmilta radoilta. Kontaktit sujuivat erihyvin, ja minä muistin jopa juosta suurimmassa osaa ratoja ja varmistelin aikalailla vain tarpeellisissa kohdissa.

Palkintoporsas Cicaro siskoinensa lähti kisojen jälkeen äidilleni hoitoon kun lähettiin itte kihlajuhliin. Cicaro tarjosikin koko laumalle voittamansa possunkorvat. Minulla ei vissiin kumpikaan koira osaa muuten tehdä tuloksia ku tuplaten. Joko on hyvä päivä kisata tai sitten ei. Cara on tuplannut kahdesti ja Cicaro yhdesti. Yksittäisiä tuloksia ei oo kumpikaan tehnyt koskaan.

Tässä videot radoilta:

Pitäähän se vielä analysoida radat...

Cican eka rata: Hiinä ja hiinä etteikö ois tullu viitonen puomin alastulolta (palattu vasta hiljattain takaisin 2o2o-kontakteihin), erikiva keinu ilman mtn hiipimisiä, kepeille pysäytin (syy edellä), vikalle putkelle kerkesin vaihtaa puolen vaikka en suunnitellut sitä rataan tutustuessa, A:lla varmisteltiin että varmasti ottaa kontaktin, pussi ok.

Cican toka rata: Aivan mielettömät kepit!! Keppien jälkeen renkaalla sähläsin, jotenkin kadotin koiran keppien jälkeisellä kömpelöllä puolenvaihdolla ja koira otti renkaan omatoimisesti (onneksi!!). Kun tajusin koiran menneen renkaan, aloin samantien käskyttää sitä reippaasti eteenpäin ettei se vaan palaisi rengasta takaisin. Etenin itse varsinkin loppusuoralla tosi nopsasti.

Caran eka rata: Kepeille saakka ihan jees nopeus, kepeille EI olisi kannattanut pysäyttää koska koiran mielenkiinto laski ku lehmän häntä ja kepit menivät heti uusiksi. Kolmannella yrityksellä sitten viimein onnistuivat. Hyppyhässäkällä olisi pitänyt vaihtaa ohjauspuoli. En kerennyt koiran edelle ja koira ajautui väärälle puolelleni ja ohitti hypyn. Katsomon aivan reunalla seisoi joku katsoja koira sylissään jota Cara meni moikkaamaan. Tästä viimestään huomasin että koiran ajatus oli aivan muualla ku radalla. Loppusuoralla jälleen huikee vauhti.

Caran toka rata: A-este ok, kepeille heti kielto, tokayrityksellä lupaava kepitys mutta keskeytti, kolmannella yrityksellä käskytin normaaliakin painokkaammin joten kepit mentiin loppuun saakka. Puomilla tosi kivat kontaktit!



Ja mitäs sitä sitten treenataan ennen seuraavia oman seuran kisoja jotka siintävät kolmen viikon päässä:
  • keppitreeniä niin että yksi este sekä ennen että jälkeen keppien, palkkaus (namirasian heitto maahan) välittömästi kun koira ottaa viimeisen keppivälin. Jopa palkkaaminen viimeiseen keppiväliin targetilla? Keppejä itsenäisesti lähikentällä yksittäisenä esteenä jos sula maa.
  • 2o2o kontakteja ainakin puomilla, jopa A:lla. Pahiten loikkivat puomin kontaktipinnoilta, A:lta eivät niinkään.
Me on treenattu viimeisen vuoden aikana noin 3kk välein. Meillä ei siis toteutunut se ajatus että jakaisin vuoden kuntokauteen, tekniikkakauteen ja kisakauteen. Meillä tuli kyllä totaalitaukoa agilitystä montakin kertaa parin-kolmen viikon pätkissä ja joku vielä pidempi, olisiko ollut noin 5 viikon tauko. Toki jos ajattelee niin koirahan ei voi olla läpi vuoden ns. kisakunnossa. Me kisailtiin aina silloin kun tuntui hyvältä lähteä kisoihin eli kun ei ollut ilmaantunut suurempia ongelmia lähiviikkojen treeneissä ja tietysti jos sattui olemaan mukavan oloiset kisat lähiseudulla. Jos lähdin talkoilemaan agikisoihin, tuntui ahdistavalta ajatukselta etteikö samalla olisi päässyt parit radat kisailemaan.

En ole huomannut että koirat olisivat jotenkin väsyneet tähän sykliin, kisoja kun kertyi viimeisen vuoden aikana vain 4kpl. Tälle vuodelle kisoja on kertynyt jo alkuvuodelle 2kpl, joten uskoisin että tulemme kisaamaan enemmän tänä vuonna. Siksi tällainen agivuoden jakaminen osiin alkaa nyt tuntua ajankohtaiselta. Myös omien kisahermojen ja -rutiinien hallinnan kasvattamiseksi halusin kisata melko säännöllisesti, ettei tulisi liian pitkiä taukoja kisaamisesta joka kasvattaisi entisestään liiallista kisajännitystä. Jos koirien tuloksia katselee, LUVAT ja SERTI on haettu tähän mennessä aina kotihallista... Johtunee ehkä siitä että olen kotihallissa parhaimmassa mielentilassa?

4 kommenttia:

  1. Paljon onnea menestyksestä! Hyvän näköistä menoa! ^^

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1.4.16

    Pidä toista koiraa kisakaudella ja toista treenikaudella/levossa, niin vlit itse koko ajan kisata :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua etten oo koskaan tullu ees ajatelleeksi että koirat harrastaisivat eri sykleissä! :D Mitenköhän se käytännössä onnistuisi. Ainakin kisapäivät olisivat lyhyempiä ja helpompia kun ei tarvitsisi keskittyä kerrallaan kuin yhteen koiraan. Pitää mietiskellä ja kysellä kouluttajan mielipidettä. Kiitos!

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.