29.8.2016

Ei nimi koiraa pahenna

Poika ja äiti viimeisiä hetkiä yhdessä.
© Jenny P.
Niin vain lähti valloittamaan suurta maailmaa pienisuurimies, Kipinä, joka tunnetaan jatkossa nimellä Savu. Pienenpojan elämää voit seurata jatkossa Koiriamaalta-blogista. Jenny ja Janika tulivat hakemaan pentua yhden maissa perjantaina 26. päivä, jolloin pennut olivat 8,5-viikkoisia.

Toisaalta odotin etelän vieraita innolla, toisaalta haikein mielin tiedostaen sen tosiasian, että Kipinän ja minun yhteinen aika vähenee minuutti minuutilta. Kahvittelujen ja virallisuuksien jälkeen päätettiin vielä käväistä pentuköörillä ihmettelemässä Elonkorjuufestejä, joissa pennut näkivät ensimmäistä kertaa vasikoita ja lampaita. Tuskin pääsimme 50 metriä etenemään kun jatkuvasti oli joku silittämässä pentusia - jälleen hyvää sosiaalistamista. Pentuset olivat torilla tapansa mukaisesti reippaita ja kulkivat hihnassa kuin vanhat tekijät. Suuri ihmis- ja äänipaljous ei haitannut taaskaan ja 1,5 tunnin hurahdettua todella nopeasti, ottivat naperot ihan unoset alueen reunamilla, supersöpön Kiki-porokoiran vahtiessa hellästi pienten unta. Theo-bordercolliekin käväisi festeillä, jolle Korennolla oli niin kovasti asiaa että aivan nenäetäisyydelle eivät päässeet toisiaan edes nuuskimaan. Korentoa vieraat koirat vielä jännittävät, joten nyt saa ilmoittautua tapaamaan meitä minun lomani aikana. Vain kiltit, varmat koirat käyvät.

© Jenny P.
Kotona palattuamme punnasimme vielä pennut, ja lukemaksi saimme Korennolle 5,4kg ja Kipinälle 5,3kg. Eli aivan himputin suuria lapsia. Savu naukkaili vielä viimeiset maitohömpsyt aina-niin-kärsivälliseltä emoltaan, ja itkuisin fiiliksin toivotin pienellesuurelle pojalle onnea uuteen kotiin ja suureen maailmaan. Savusta kaavaillaan harrastuskoiraa, jonka harrastuksiin lukeutuvat tulevaisuudessa toko ja frisbee sekä mahdollisesti veto. Uinti ja vaeltaminen kuulunevat myös "lajiluetteloon".

Pennuista luopuminen taitaa käydä kerta kerralta vaikeammaksi. Voi miten noihin pieniin kiintyy. Varsinkin kun niitä oli nyt vain kaksi, jolloin ennätin aivan eri tavalla sosiaalistaa ja opettaa niitä. Kuuden pennun kohdalla ei tällainen eri paikkoihin kuskailu, hihnakäytöksen opettaminen ym. olisi tullut kuuloonkaan. Toivottavasti varhaiskasvatuksesta on paljon iloa uudessa kodissa.

Repivä tuska ja haikeus jäivät jälkeen, mutta onneksi jalkoihin jäi vielä pyörimään uuttera pieni merleneiti joka hammasteli äitiään ja tätiään hetken ovella veljensä perään itkettyään. Paluu todellisuuteen tapahtuikin heti seuraavan lammikon ilmestyttyä lattialle - ei hätää, ei tämä vielä ohi ole. Pitkään aikaan.

Savu oli matkustanut pitkähkön kotimatkansa kiitettävästi, ja sain jo samana iltana paljon kuvia pahimpaan ikävään. Savulla on ollut taipumusta kuolata ja joskus oksentaakin automatkoilla, mutta uuteen kotiin siirryttäessä isomies otti selvästi uuden asenteen - autossa nukuttiin melkein koko 5h ajomatka, eikä kuolailusta saatika oksentelusta ollut tietoakaan. Uudessa kodissa ensimmäinen yö oli mennyt hienosti, Savu on ollut leikkisä, reipas ja ahne koiranalku. Jään erittäin innolla odottamaan, miten hieno poika Savusta kasvaakaan. Näen sen Suomitourillani vielä tänä syksynä, kun reissailen ympäri Suomea. Sitä siis odotellessa. Olen mahdottoman kiitollinen siitä, että löysin pojalle juuri täydellisen kodin. Kodin, joka rakastaa koiraa lemmikkinä, tarjoaa riittävästi aktiviteettia, pitää yhteyttä kasvattajaan, ja omaa paljon kokemusta erilaisista koirista.

© Jenny P.
Isojen likkojen kanssa tehtiin lauantaina tokoa kun pääsin kasvattajan peruskurssilta. Viime tokotreeneistä lienee aikaa kuukausia, vuosia? Tehtiin molempien kanssa noudot, jäävät, luoksarit, lyhyet seuruut ja liuta temppuja. Hurja kuinka hienolla fiiliksellä koirat tekivät!! Ihan supertokoa, ja mikä tekemisen into ja liikenopeus! Mahtia.

Pitänee tokotella jatkossa lisää, varsinkin nyt kun naperokin aloittaa harrastuskoiran perusteiden opettelun tokon alkeista, että saadaan hyvä pohja kaikelle tekemiselle. Cismetin kanssa me leikittiin, harjoiteltiin luoksetuloa ja kontaktia. Pentu seurasi minua häntä pystyssä, leikki tarmokkaasti, eikä myrskyisä tuuli haitannut lainkaan tekemistä. Maassa vierivät lehdet saivat sen jahtausmoodiin, ja pieni sininen karvapallero pyöri aikansa lehtiä jahdaten mutta palasi aina takaisin istua napittamaan minua silmiin. Voi että se on pätevä. Se oppi parista nappulasta istumaan ja tapittamaan minua silmiin ja nyt se tarjoaa sitä koko ajan namin toivossa.

Naperon nimeksi tuli siis Cismet, eli minun ehdotukseni ei mennyt (ainakaan toistaiseksi??) läpi. Cismet on toki myös kaunis nimi, joten katsotaan totunko siihen. Ainakin se on helppo sanoa iloisesti ja painokkaasti, ja se sopii Cican ja Caran nimiin. Cica, Cara ja Cisme. Toinen vaihtoehto olisi ollut Sola, joka olisi sopinut sekä Saniin että Savuun. Kutsun vielä toisinaan naperoa Korennoksi tai pennuksi. Oppiikohan otus koskaan oikeaa nimeään tässä taloudessa...

Vielä jokunen kuva ulkona...
... ennen kuin ...
... hakijat saapuvat. Mietteliääksi vetää pienen koirapojan.
Is it you I'm looking for?
Älä sinä kasviäiti huoli. Lupaan olla tositosi reipas poika.
Naperoiden luonteissa oli havaittavissa hyvin selkeitä eroavaisuuksia ennen luovutusta. Narttu seuraa enemmän ihmistä ja on varsin ihmissosiaalinen. Toisia koiria kohtaan se sen sijaan on varautuneempi eikä lähesty niitä heti vaan haukkuu niitä ja murisee niille. Uros päinvastoin lähestyy toisia koiria itsevarmasti ja rohkeasti, kun taas ihmisistä se ei niinkään välitä. Se on pidättyväisempi. Siinä missä narttu kiipeää korvat luimussa ja häntä heiluen jokaisen ihmisen syliin, uros mieluummin tarkkailee sivusta ja touhuaa omiaan.

Saalisvietti näkyy molemmilla voimakkaana ahneutena ruuan perään ja siinä että kaikki liikkuva (lehdet tuulessa, lelu) saa ne kiihtymään. Uros leikkii hyvin hanakasti ja muristen vetoleikkejä, narttu myös melko hanakasti, vaikka tarttuu urosta huonommin leluun.

Laumavietti näkyy nartussa urosta selkeämmin juuri ihmisen ja toisten koirien seuraamisena. Lauma voittaa saalisleikit ainakin vielä tässä vaiheessa. Uros ei ole niin laumaviettinen. Nartun kanssa tulee yksinoloa harjoitella siksi korostetusti, ettei sille kehity laumavietin vuoksi eroahdistusta. Uros on hyvin itsevarma, joten se tulee sosiaalistaa hyvin toisiin koiriin, varsinkin uroksiin, kasvaessaan. Koska pennuissa on herkästi lihovaisia ja pienellä ruokamäärällä pärjääviä rotuja, ei niitä tule myöskään ylensyöttää aikuisena.

Ja ipanathan tykkäs.

Valkeisenlammella viettämässä kaunista kesäistä päivää.
Cismet on nyt minulla jokusen viikon, kunnes sen toisella omistajalla on parin viikon vapaajakso. Tässä kerkeää hyvin opetella perusasioita sen kanssa kun lomailen itse paraikaa. Minä ku oon tällane listojen ystävä, niin tässäpä asioita joita Cismetin kanssa opetellaan lähitulevaisuudessa tai mitä sen kanssa muutoin puuhataan:

Cismetin treenilista:

  • luoksetulo
  • kontakti
  • ihmistä ei purra
  • ovesta ei mennä ilman lupaa
  • hiljaa sivussa odottaminen treenatessa
  • pihassa irti pysyminen
  • sisäsiisteys
  • tutustumisreissuja eläinkauppoihin, mätsäreihin, tapahtumiin ym.
  • istuminen
  • maahanmeno
  • seisominen
  • paikallaanolo
  • leikkiminen, lelunvaihdot
  • hoitotoimenpiteet kuten kynsienleikkuu, korvien ja hampaiden katsominen ja harjaus
  • tehokkuustreenaaminen eli kosketus alustaan niin monta kertaa kuin mahdollista 15s ajan, sitten 2min tauko
  • naksuttimen perusteet (sheippaus)
  • tasistyynyharjoitukset
  • koriin meneminen neljällä jalalla
About 8,5 viikon iässä Cismetin oikea korva nousi pystyyn, ja vasen on ihan siinä hilkulla että josko sekin luokiteltaisi pystykorvaksi. Cismellä oli vähän aikaa samanlaiset korvat kuin mummo-Sanilla. 

Cisme oli ensimmäisen työpäivän ajan sisäsiististi kun olin viikonloppuna kasvattajan peruskurssilla. Olin yksi kahdeksasta jotka saivat täydet pisteet tentistä, hoho. Tärkeitä pointteja ja hyviä luennoitsijoita. Tykkäsin kurssista ja sen järjestelyistä tosi paljon, vaikka suurimmalti osin kurssilla tulleet asiat olivat jo ihan peruskauraa minulle. Jotakin pientä knoppitietoa sieltä kuitenkin tuli, ja byrokratian kiemurat selkeytyivät ainaskin. Aihe on niin loputtoman mielenkiintoinen, että päivät kuluivat nopeasti luentoja tiiviisti seuraten.

Alla pentupaketit.


6 kommenttia:

  1. Tuli ihan kyyneleet silmiin <3 sinne se pieni poika lähti maailmalle. Voi että ne on suloisia <3 onneksi Savun kehitystä voi seurata toisessa blogissa, on niin porokoiran näköä, muutenkin niin komean näköinen poika tulee. Oletpa keksinyt ihanan pentupaketin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aijjaa <\3 Miustaki aivan ihana ku pääsee seuraamaan blogissa vaikka ollaan muutenki jatkuvasti yhteyksissä Savun om kanssa. Hehe oli helppo etsiä tarvikkeita kun tiesi oikean värin :D Kiitos taas!

      Poista
  2. Anonyymi30.8.16

    Tulin nyt ihan mielenkiinnosta kysymään, että haluatko kasvattaa enemmänkin ihmissosiaalisia koiria vai että ne ovat mieluummin pidättyväisiä vieraita ihmisiä kohtaan, ja miksi? Ja kysyisin myös kun sinulta löytyy enemmän tietoa, että ovatko siis uroskoirat yleisestikkin vähemmän laumakeskeisiä kuin narttukoirat?
    Kiitos jo etukäteen :)

    Pakko on myös kehua miten komeelta Savu jo näyttää vaikka onkin vasta vaaveli :3 Siitä on tullut niin solakka ja samoin Cismetistä :)
    Arvostan kasvatus/jalostus tavoitteitasi ja odotan innolla(pentujen kasvua ja)josko se saisi mahdollisesti jatkoa jonain päivänä Cismestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muotoilen asian niin että ihanteeni on kohtuullisen ihmissosiaalinen koira. Ei mikään sellanen noutajatyyppinen sosiaalinen joka höösää ja kiehnää ihan rasittavuuteen saakka. Koen silti että on turvallisempaa pysytellä enemmän liian sosiaalisen kuin pidättyväisen puolella. Raja pidättyvyyden ja arkuuden välillä on aika häilyväinen. Vanhempia valikoidessani etsin ja suosin tietynlaisia luonneominaisuuksia ja vältän tietynlaisia. Jälkeläiset voivat silti tietysti olla muuta kuin vanhempansa, kun näihin polygeenisiin ominaisuuksiin on vaikea vaikuttaa niin paljon kuin haluaisi.

      Vaikea vetää mitään yleistyksiä luonne-eroihin. Minä oon muodostanu sellasen käsityksen omien ja muiden koiraihmisten kokemusten perusteella että urokset on haahuilevampia, eivätkä kiinny niin voimakkaasti laumaan kuin nartut tekevät.

      Kiitos, toivotaan että kasvatus voi vielä jatkua. "Pelinappuloita" on aika vähän, joten täytyy vielä punnita josko Cara tekisi joskus toisen pentueen. Kattellaan ny rauhassa pari vuotta ainaki.

      Poista
  3. Anonyymi13.10.16

    Saako udella mitä hyötyä sinulle oli käydä kasvattajakurssi, kun uutta tietoa ei juurikaan tullut ja et voi kennelnimeäkään saada jos seropien kasvatuksessa meinaat pysyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan silkasta mielenkiinnosta ja tykästyksestä koira-aiheisiin kursseihin, kun kurssista olin nähnyt keskustelua siellä täällä. Tietenkin myös siksi että siellä olisi voinut oppia uutta, vaan sain todeta kurssin jälkeen ettei siellä oikein mitään uutta tullut. Nimihän on anottava 5 vuotta kurssin läpäisemisestä, joten tuskin nimeä aion anoa siinä ajassa.

      Poista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.