2.8.2016

Ota kii jos saat

Rivi Paimenlauman kasvatteja
Sisäaitaus - koska pentulaatikot on tehty ylitettäviksi. Pudum tsss.

Kun kaksi isokoiraa ja kaksi pienikoiraa tulee vastaan ovelle töistä tullessa, on aika hyväksyä se tosiasia että pikkukoirat ovat jo melkoisojakoiria. Ei näitä lapsia enää pentulaatikon korotetut aidat pidättele, kun maailma kutsuu. On pakko päästä temmeltämään. Irrallaan kämpässä temmeltävät naperot eivät enää välitä monista sellaisista äänistä jotka saivat ne ensin ihmettelemään ja kallistelemaan päätään - vessan vetäminen, pyykkikone, imuri, ruohonleikkuri, autot, mopot, lapset, suihku, astioiden kolina tiskatessa, televisio, musiikki, käden taputus... Ja voi kuinka reippaasti pennut ovat suhtautuneet kaikkiin uusiin asioihin ja ääniin! Imuria katselivat kerran ihmetellen, ja sen jälkeen imuri oli ok ja kohta ipanat jo nukkuivat iltaunia sillä aikaa kun imuroin kämppää. Isojen koirien murina ja haukkuminen saa ne pysähtymään, sillä ne ymmärtävät että silloin täytyy kuunnella tarkasti.


Sisäitauksesta pääsee toki näkemään ja kuulemaan kaikki kodin arkiset äänet joka päivä, mutta irrallaan kaikki on paljon hauskempaa ja jännempää. Hampaita koetellaan sekä kasvattajan varpaisiin että äiskän ja tädin tassuihin ja korviin. Vaanimisen ja hurrrrjan pienenkoiran ärinälle joutuvat toisinaan kohteeksi myös lattialle jätetyt uhrilelut, muovipussit, kengät ja oikeastaan mikä tahansa mistä pienet hampaat saavat otteen.

Hetipian yli pois päästävä heti!!
Pennut ovat saaneet lisäruokana jauhelihaa, turvotettua penturuokaa ja raejuustoa kerran päivässä. Ne eivät enää maistele vaan syövät ruuan tomerasti niin kuin äiskä ja tätikin. Jossain vaiheessa kun pennut siirtyvät vähitellen muulle ruualle kuin emonmaidolle, lisään ruokintakertoja useampaan. Isot koirat kunnioittavat pentujen ruokahetkiä hyvin, vaikka toisinaan yrittävätkin edelleen hiipiä pentujen ruualle. Lauma ei koskaan ole ollut aggressiivinen ruuan suhteen, joten isoja koiria en näe tarpeelliseksi teljetä mihinkään ulkopuolelle pentujen ruokaillessa. Luiden ja herkkujen suhteen olen tarkempi, sillä Cicaro ainakin huomauttaa jos sen luille tai nameille könytään.

Käväistiin voitokkaasti kisailemassa ACE:n epiksissä Cicaron kanssa. Koska kisaamisesta oli taas tullut melkoisesti tauko, mentiin ensin rata jossa ei ollut lainkaan keppejä (eikä kontakteja), vähän sillä ajatuksella että haetaan sieltä nyt vaan itsevarmuutta seuraaville radoille joilla kepit taas vaanivat meitä. Kepittömältä radalta tuli nolla ja voitto. Kahdelta vaikeammalta radalta tuli virheitä ainakin kepeiltä ja mahdollisesti myös yhdeltä puomin alastulolta josta Cicaro loikkasi alas tuskin hipaisten kontaktipintaa.

Näiltä kahdelta radalta irtosi silti voitot vaikka ajalla ja virheettömyydellä ei päästykään koreilemaan. Triplavoitto on jees, ja kepit kuitenkin mentiin alusta loppuun saakka viimeistään 3. toistolla joka radalla. Hallissa oli varmaan + 30C, sillä jo paikallaan ollessa me kisailijat saimme pyyhkiä hikinoroja otsiltamme. Mistähän saisin motivaatiosysäyksen, jotta saatas treenattua keppejä kuntoon. Tää on nyt vaa miusta ja miun kiireistä kiinni.

Perhe ulkotarhassa.
Episten jälkeen suuntasimme koko lauma mökille, ja mökkimatka olikin pentujen ensimmäinen automatka. Ne matkustivat kopassa, ja ilmastointi huolehti siitä ettei matkasta tule liian kuuma kahta päivää vaille neliviikoisille naperoille. Alkumatkasta ipanat kitisivät hirmuisesti, mutta loppumatka sujui kantokopassa torkkuen. Kantokoppa alkaa käydä ahtaaksi, joten pentutarkastukseen menemme ajallaan varmaan käsin kantaen. Onneksi on vain kaksi ipanaa. Mökillä vastassa oli sukulaiskaarti, joka oli tietenkin jo kuullut että saavun mökille pentujen kanssa. Pennut olivat sylikierroksella ja sain kätevästi kannettua mökkiroinat mökkiin sillä aikaa. Cara vähät välitti pentujen sylikierroksesta ja se ampaisi heti rantaan etsiskelemään kalanraatoja. Pennutkaan eivät olleet moksiskaan käsittelystä, niin tottuneita ne jo ovat lukuisten eri sylitysten jälkeen. Naperot jäivät mökkiin kevytmetallihäkkiin unille, kun me lähdimme saunomaan. Takaisin tullessa vastassa oli unisia, tyytyväisiä naperoita.

Ensimmäiset maistiaiset.
Seuraavana päivänä kävimme mökiltä tullessa kotikotona Sani-mummoa moikkaamassa. Sani kurmuutti heti sen mielestä kuritonta Kipinää, joka alistui Sanin hellälle koko-pentu-suuhun -käsittelylle. Cara ei kurita pentuja lainkaan ainakaan vielä, joten Sani otti kurittamisen hommakseen. Se hoitaa pentuja aivan kuin se hoiti omiaan vuonna 2011. Pennut tapasivat pienen, alle vuoden ikäisen ihmislapsen, ja haastoivat tätä leikkiin. Nyt on ainakin tavattu ihmisiä aivan laidasta laitaan kaikista ikäluokista. Kun käväisin sisällä ja pennut jäivät ulos nukkumaan käärölle, jäi Sani ainoana koirana vahtimaan pentuja niiden vierellä maaten. Melko antaumuksellinen mummokoira. Sani kyllä tietää nää hommat.

Ulkona unettaa uskomattoman uinokkaasti.
Pentulaatikon purin pois 27.7. koska se ei ollut ollut enää viikkoon käytössämme pentujen loikittua sieltä pois harva se päivä. Haikea hetki, ja hetken tuumasin että kyllä aika menee nopsasti. Vaan onneks meillon vielä monta pennuntäyteistä viikkoa edessämme.

Arki soljuu mukavasti ja tasaisesti eteenpäin. Kun herään, kaappaan heti pennut sisäaidasta ulos, ja ne tekevät samantien tarpeensa ulos. Sen jälkeen on isojen koirien aamulenkin vuoro. Kun palaamme isojen koirien kanssa lenkiltä, käytän vielä pennut uudelleen ulkona kun ne yleensä torkahtavat isojen koirien lenkin aikaan. Kun tulen töistä, ensimmäinen tehtävä on jälleen kaapata penskat ulos. Pitkin iltaa naperot ramppaavat myös ulkona ja tekevät sinne valtaosan tarpeistaan. Sekuntiakaan ei saa olla myöhässä varsinkaan pentujen herättyä tai syötyä. Myös riehakkaan leikin jälkeen on aika piipahtaa ulkona. Pennut pyrkivät jo toisinaan itse ulos porttia vasten ujeltamalla, ja portin auettua kirmaavat samantien tarpeilleen. Kipinä nostaa hieman takajalkaansa pissaamisen lopussa, ja se kuopsuttaa voimakkaasti taaksepäin tarpeet tehtyään. Melko isoegoinen poika tulossa?

Viileä nurtsi tuntuu messevältä lämpimänä päivänä.
Miusta on tullut varsin pätevä vanginvartija. Tai siis pennunvartija. Keksin viimein viritelmän, josta pennut eivät pääse yli mutta joka ei estä emoa menemästä pentujensa luokse. Jouduin laittamaan sellasen Azkaban-viritelmän, jossa sovellettiin keskiaikaista kissavankilan aitaelementtiä, notta nyt rupiaa putkulat pysymään aijassaan. Odotin jännityksellä töistä palattuani, hiipiikö vastaan kaksi vai neljä koiraa. Kaksi hiipi, kaksi vinisi kiukkuisena azkabanissaan.

Hampsi nauttii kesästä mökillä.
Lapset ovat totutelleet päivittäin hihnaan ja pantaan. Ne laittavat hirmuisesti vastaan hihnassa ollessaan, pantaa ne enää vain kuopsuttavat välillä. Hihnassa ollessaan ne saavat vain totutella kevyiden hihnojen tuntumaan pihalla ollessaan. Naperot seuraavat isoja koiria sisällä ja ulkona ja tulevat ovelle vastaan yleensä keskenään riekkuen. Ja ne tosiaan tykkäävät riekkua. Huomiota naperot vaativat korvia raastavan kovalla äänellä sisätiloissa aidassa ollessaan, mutta huomiota pieni koiralapsi saa tietenkin vasta hiljennyttyään. Pennut pääsivät näkemään ensimmäistä kertaa lauman ulkopuolisia koiria. Tapaaminen kesti vain juuri sen verran että naperot tekaisivat pisut ulos ja hipaisivat hieman toistensa nenänpäitä.

Ruoka-aikaan täytyy kuulema olla kotona, terveisin Korento.
Cicaro mölläsi SWAU:n epiksissä supermölleissä, ja olisi sijoittunut nollatuloksellaan 3. jos kisaavia olisi palkittu. Kunhan käytiin rälläämässä enimmät höyryt pois. Agimölliradalla virheitä kertyi kepeiltä vissiin hyllyyn saakka ja lähdössä koira varasti, muuten rata oli näppärä.

Että ei kun takaisin arkeen ja lämminhenkiseen, aurinkoiseen Kuopioon. Let the puppystory continue...


Pennuntuoksuisia huomioita tässä vielä pohdittavaksi:

1. Jos astuit siihen, se ei ollut vettä.
2. Usko nenääsi ja etsi tarkemmin.
3. Varaudu tutustumaan jokahemmetinikiseen naapuriisi, joita tuskin ennen olet edes nähnyt - ne tietävät että teillä on pentuja - eivätkä ne epäröi raaputtaa niitä

... vaan ei enää muutaman sekunnin kuluttua.
Kilpaa joogataan, mee kilpaa joogataaan...
Tuu ny ***** auttaa Cara tän kans mää en pärrjäää tälle!!1
Miltäs, tätisein, tuntuvat pienet hampaat poskinahoissas?
Nyt saa täti tuupaan!
Hoida sinä vaan siskosein ne kersat, mää kattelen täält kauempaa.
Äiskä ja täti vahtii lapsia mökin pihassa.
Äiti ei taas.
Ku me ei oikeestaa maltettas muuta ku riehua!!
4 viikon ikäinen Korennonpoikanen.
Liha on yliarvostettua!

Kolmen polven koiria.
Tatti hylättynä.
Lähe ny hei leikkiin, lähethän? Täti oot ihan tylsimys!
Tätiä saa rääkätä, äiskä sano!
Täti hoitaa.
Sani opastaa laspsenlastaan.
Minä olen valmis kurittamaan sinua, tyttärenpoikaseni. Älä ala minulle.
Mummon suosikkipuuha
Alistun! Hävisin! Sää voitit, anna mun olla oon ihan kiltti poika lupaan!
Mamma auta mummo ja täti kiusaa!
Mummo kuritta hellästi ja kokeneesti.
Miksiköhän se on aina pentueen ainoa uros joka saa kuritukset niskaansa?
Paimenlauma, kasvanut sellainen.
Pitää vähän härnätä mummoa.
Mummo, heitä viitonen!!
Ei kai tässä auta ku alistua! Kaikki isokoirat kiusaa!
Mummo oottaa että Korento heräis ni pääsis kurituspuuhiin.
Mamma valvoo pienen unta taustalla
Mummolan nurtsilla unettaa messevästi

1 kommentti:

  1. Vooi ihania pentusia, kiva video ja ihania kuvia, varsinki tuo on melko hauska missä Sanilla on Kipinän pää suussaan :D

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.