31.10.2016

Tylsää ilman mäkiä

Ylä- ja alamäkeä. Sitähän tämä harrastaminen tuntuu olevan, oli laji mikä tahansa. On tämä ******* työ... eiku harrastusmaa. Vaan tylsäähän se ois jos kaikki jo kerran opittu sujuis ainiaan. Meillä oli parin viikon mittanen alamäki, ja analyyttisenä ja rationaalisena ihmisenä tietysti purin ajatuksiani tänne jotta saisin jotakin irti jostakin. Nyt kehtasin paneutua näihin niin että sain nämä julkaisukuntoon. Kuvat viime talvelta.



Ongelma ajan vähyys: Treeniaikaa on suhteettoman vähän, sillä 5+5min kerran viikossa ei vain riitä yhtikäs mihinkään etenemiseen. Tuli sellanen fiilis että treeneissä on pakko onnistua, jotta treeni ei mene hukkaan. Älytön ajatus sinänsä.

Ratkaisu: Palautin mieleeni sen tärkeän säännön, että edistyäkseen on tehtävä virheitä. Ilman virheitä emme koskaan tiedä mitä meidän tulee harjoitella lisää. Hallille ei ole montaakaan kilometriä ja olen oikeutettu käyttämään sitä vapaasti, joten lisäsin omatoimitreenaamista. Näin voimme ilman aikapaniikkia treenata huolella ja rauhassa niitäkin asioita joita ei viikkotreeneissä ennätä. Ymmärsin, että viikkotreeneissä saadaan vinkit ja neuvot, joita sitten sovelletaan omatoimitreeneissä. Koska minulla on arki- ja aamuvapaita ja halli on silloin yleensä tyhjä, minulla on loistomahdollisuudet treenata omatoimisti.


Ongelma liiallinen analysointi: Jotenkin tuntui kuin olisin menettänyt koko näppituntumani koiriin. Ne eivät jotenkin tuntuneet toimivan kanssani, ja tuntui etten lainkaan osaa treenata niiden kanssa. Analysoin ihan hirveästi sitä miten ja miksi koulutan koiriani juuri näin ja juuri niin, joten tuli sellainen tunne etten oikeastaan edes osaa kouluttaa koiraa.

Ratkaisu:  On positiivista, että mietin asioita ja haluan oppia kouluttamaan koiria paremmin. Empähän ainakaan jumahda kaavoihin ja voin samalla löytää parempia käytäntöjä ja tekniikoita. Samalla pitäisi kuitenkin tiedostaa että analysointi ja uusien asioiden opettelu ja vanhojen kyseenalaistaminen ei varsinaisesti heikennä kouluttajan taitojani - päinvastoin!


Ongelma ryhmämuutokset: Koska Cicaro on ainoa 1lk koira A-ryhmässämme, se on ensimmäinen joka siirtyy pois ryhmästä jos joku toinen koirakko nousee 2lk:n. Eli jos Cicaron treenit siirtyvät toiselle päivälle, menee minulla 2 iltaa viikossa koirajuttuihin ja se on liikaa tässä elämäntilanteessa. Minun on pakko saada sekä kouluttamiset että omat treenit samalle illalle, vaikka tällanen ilta onkin toisinaan töiden jälkeen aika rankka setti.

Ratkaisu: Kattellaan nyt ainakin ensi vuoden alkuun saakka, sitä ennen ryhmiin ei pitäisi tulla muutoksia. Ja sehän on vaan yhestä LUVAsta kiinni. Tästä taas tulee suorituspaineita kisoihin, mikä on erittäin myrkyllistä meille.


Ongelma viretila: Syy miksi meidän aktiivinen tokoilu loppui, eikä koskaan alettu kisaamaan tokossa. Tuolloin viretila oli liian matala, nyt taas liian korkea. Tekniset jutut nyt oppii ja opettaa, mutta että joku viretila? Hemmetin vaikea ylläpidettävä. Cicaro on ollut melkoinen häslä treeneissä, se on jotenkin käynyt ihan ylikierroksilla ja alkanut näytellä hermostuessaan sijaistoimintoja.

Ratkaisu: Lelupalkkaa ja kovassa vireessä tottumista. Koiralle itsehillintäharjoituksia, eli treenit eivät jatku jos koira käy kierroksilla. Tähän sopii hyvin harjoitus jossa namia pidetään nyrkissä niin kauan kunnes koira peruuttaa eli hillitsee itsensä. Tässä on se positiivinen asia nyt että voin viimein opettaa koiran toimimaan kovassa (eli kisa-)vireessä, jolloin kisoissa kepit ja kontaktit onnistuvat suuremmalla todennäköisyydellä! Uusi ympäristö (uusi halli) on tietysti osasyy, miksi Cicaro vetää ylikierroksia. Joten eiköhän tämä tästä asetu.



Ongelma virheitä ei sallita: Tähän saakka ollaan aina palattu tekemään virheellinen suoritus uudelleen. Kepit, hyppy, ohjauskuvio... u name it. Ja Cicaro on alkanut ymmärtämään että asioiden uusaaminen tarkoittaa että nyt tuli virhe. Vaikka siitä ei muuta ikävää tapahdukaan kuin se että suoritus uusitaan ja eteneminen keskeytyy hetkeksi, se tuntuu olevan koiralle liikaa. Se alkaa komentaa ja turhautuu.

Ratkaisu:  Jatkossa lopetetaan suoritus toisinaan myös onnistuneisiin momentteihin, eikä aina edetä kunnes se virhe tulee. Pyritään myös uusimaan virheellinen kohta vasta hetken kuluttua eikä saman tien. Kepeillä palkkaan reippaasti vaikka tulisikin virhe, jos koiran kepit muuten olivat vaikkapa nopeat tai koira haki ne hienosti. Ei tarvitse aina vaatia aivan täydellistä suoritusta, kun kepit muutenkin ovat meillä sellanen epävarmuus-ahistus este. Ehkäpä tämä virheen sietämättömyys onkin se meidän perimmäinen syy kisoissa? Tai vaan se että koiran itsehillintä pettää ja se haluaisi palkan hetimullekaikkinyt? Koira ikään kuin odottaa virhettä ja ahdistuu jo valmiiksi varsinkin sille vaikeilla esteillä kun tajuaa että nyt se menettää pian palkan mahdollisuuden. Voisiko siis palkata myös virheistä? ja tietenkin, täytyy vaan panostaa enemmän ja enemmän esteosaamiseen. Kontaktien 2o2o:ta naksuttelin omatoimitreeneissä ja tämän likat on nyt alkaneet muistaa. Vielä vaatii silti työstöä. Varsinkin Cara juoksee aika usein edelleen puomilta alas pysähtymättä.



Targettityöskentelyä on jatkettu namien viskelystä lelulla hetsaamiseen. Likat alkavat päästä jyvälle siitä, että targetilta irtaantuminen liian aikaisin ei tuo namia. Nyt vain harjoitellaan edelleen kovempaa häiriötä ja eri ympäristöjä. Kokeilin siinä samalla targettia keppien loppuun kertaluontoisesti, ja keppeihin tuli kivasti vauhtia ja varmuutta niiden loppuun. Takaaleikkasin Caran kertaalleen kepeille ja pystyin jäämään aika taakse ja koira suoritti kepit loppuun saakka. Targetia häivytin heti etäämmäs ja etäämmäs. Kokeilin myös takaperinketjuttaa keppien loppua, koska keppien loppuun vieminen on se meidän ongelma. Naksuttelin myös keppien vikaa väliä kun naksuttelu on nyt ollut niin pinnalla

Parit treenit vedin ihan vaan lelupalkalla, ja tämä toimi hienosti. Molemmat leikkivät kuin tyrannosaurukset, hirmu ääni, nyhtäminen ja jahtaus. Tällasta pientä testailua siis ollut ilmassa viime aikoina. Caralla rimakorkeus on vielä ollut 30cm, koska haluan antaa sille aikaa palautumiseen. Kisoja kattellaan vuodenvaihteen jälkeen, ellei sopivia osu eteen aikaisemmin. Se jaksaa treeneissä samalla tavalla kuin ennen pentuja ja molemmat koirat käyvät hieronnassa marraskuussa. Treeneissä tehtiin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä rataa jossa okserilta piti kääntyä tiukasti oikealle. Tässä kohtaa rimaa putosi, kunnes muutamalla toistolla koira huomasi korjata hyppyään niin ettei rima pudonnut.

Jos nyt taas jotakin treenisuunnitelmia kirjais ylös...
  • Kepeille takaperinketjutusta, vikan välin naksuttelua ja targettia loppuun
  • Itsehillintäharkkaa Cicarolle
  • Targetilla pysymisharjoituksia (lelulla / nameilla hetsausta, lopulta toinen koira vierelle treenaamaan)
  • Treenit eivät jatku jos Cicaro komentaa
  • Koiralle ei saa näyttää hermostumista, vaikka koira käy ylikierroksilla
  • Treeneissä pääasiassa lelupalkka, leikkien mennään ja leikkien tullaan

4 kommenttia:

  1. Tykkään niin lukea tällasia postauksia. Pistää itsenikin ajattelemaan meidän aksaa tälleen syvällisemmin. Meillä on mennyt tosi hyvin treeneissä, mutta kisoissa pakka vaan hajoaa jossain kohtaa. Jatkamme luvien yrittämistä marraskuun lopussa hupulla. Ootko sinne tulossa cican kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon kauhee analysoija kaikessa, joten aksakin on sitte tällasta asioiden juurta jaksain pohtimista :D Joskus kouluttaja sanoikin osuvasti että mieti vähä vähemmän kun ohjaat koiraa.

      Ei olla ainuita, kisatilanne on aina tosi erilainen tilanne treeneihin verrattuna. Siihenkin pitää vaan oppia, sekä koiran että ohjaajan. Meijän vissiin pitäs taas aktivoitua kisojen suhteen ja kattella minne töiltä pääsis osallistumaan. Carakin sais jo kisailla.

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa!
    Minun perusajatus kisojen ongelmatilanteisiin on: treenaa niinkuin kisaat ja kisaa niinkuin treenaat!

    Eli tee treenitilanteesta mahdollisimman kisamainen tai mieti miten voisit saada kisatilanteen muistuttamaan enemmän treenitilannetta jossa koira toimii hyvin. Tämä koskee tietysti niitä ratatreenejä tai muutoin muutamaa estettä pidempää treenirataa. Koira oppii tosi helposti että milloin ollaan treeneissä ja ohjaaja toimii niin tai näin ja milloin ollaan kisoissa ja tehdäänkin eritavalla.

    Kuten tuolla jo itsekin pohdit niin tärkeää kiihkeällä koiralla opettaa myös ne yksittäisten esteiden suoritukset myös korkeammassa vireessä!

    Hyviä treenejä talvelle ja kyllä ne tulokset ja LUVAt sieltä tulee. Nauti treenaamisesta ja ajattele että jokaisella treenikerralla voit oppia myös itse paremmaksi koirankouluttajaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, Laura! Kommenttisi antoi ajateltavaa. Tämä laji tosiaan on muutakin kuin fyysistä suorittamista, sillä ennen kaikkea tämä on sekä itsensä että koiransa psyykkaamista. Pidän ensi treeneissä mielessä, että olemme kuin kisoissa.

      Toimin treenatessa oikeasti monessakin pienessä yksityiskohdassa hyvin eri tavoin kuin kisoissa, aina lämppäämisestä alkaen. Ja juuri tuo, että vaikka yksittäinen treeni ei tunnukaan aina vievän meitä eteenpäin koirakkona tai muuttavan mitään, niin minähän kehityn oikeasti joka kerta. Joka treenin jälkeen tiedän mikä onnistui ja mikä ei onnistunut ja voin sen peruseella harjoitella vaikeita asioita enemmän.

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.