26.8.2017

Nollabileet jatkuu

Ylypiät.
Jatkuu vain jatkumistaan tämä nollaputki. Me vaan mennään ja tehdään, that's it. Ilman liikoja paineita, hauskalla fiiliksellä. Tältä sen pitääkin tuntua. Kisattiin Iisalmessa piirinmestaruuksissa ja käytiin yhdet yksilöradat kummankin koiran kans.

Yllätys oli melkoinen, kun Cara nappasi agiradalta nollan ja sijoittui toiseksi ensimmäisissä kolmosluokan kisoissaan. Se hävisi nopeudessa voittajalle. Muita kokoluokassa ei sijoittunutkaan, eli pienestä oli ensimmäinen kolmosten SERTi kiinni! Melkonen koira. Kyllä mä siitä varjovalion velä leivon. Radan hyppyhässäkällä en rataan tutustuessa osannut päättää että teenkö takaaleikkauksen, valssin, persjätön vai viskin ja se näkyi radalla. Virheittä silti selvittiin. Tuon koiran kanssa en enää ennätä niihin paikkoihin mihin joskus ennätin, joten meidän täytyy kehittyä takaaohjauksessa niin että edes pieniä hetkiä voisin luottavaisin mielin ohjata Caraa takaa.


Cicaron kanssa tehtiin sujuva nollarata kakkosissa - LUVA hävittiin kuitenkin nopeemmalle, mutta nolla on silti aina nolla. Cicaro on harpannut ihan huimasti eteenpäin agilityn saralla. Se ei enää kysele joka esteellä että ohjaanko mä sitä vai en. En itsekään jää liioin varmistelemaan, vaikka toisinaan edelleen siihen sorrunkin. Cicaro odotti lähdössä kuin maahan kasvanut kantarelli. Se ei huutanut vaan se odotti aivan kuin tietäen että niin täytyy tehdä. Kivaa vaihtelua ainaiseen lähtöraivariin tällainen.

Meillä oli aivan huikea joukkuehenki. Kannustettiin joukkueemme sijoille 3. ja 4., kun joukkueita kisaamassa oli kaiken kaikkiaan 12 ja vain 5 joukkuetta teki tuloksen. Cara haki piirM-radalta keinu- ja puomiviitosen. Keskityin itse liikaa nopeuteen enkä tekniikkaan, joten ohjasin keinun sekä puomin lähes rytmittämättä. Tietää taas mitä treenata! Cicaro ei aloittanut keppejä ensimmäisellä yrittämällä eli sillekin saldona viitonen. Alla PM-radat joukkuetoverin kuvaamana.



On mulla vaan kivoja kisakoiria. Eikä vaan siks että ne tekee mun kans nollia. Me ollaan loistava tiimi. Mitä enemmän koirille tulee ikää, sitä paremmin me nivoudutaan yhteen. Tyypit ottaa kisapaikalla tarvittaessa chillisti ja radalla ne tekee aina parhaansa. Ne on niin vaivattomia, helppoja kilpakumppaneita. Alla vielä muutama kuva Hupun kisoista.

19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen
19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen
19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen

4 kommenttia:

  1. Niin mainiot! ^_^

    VastaaPoista
  2. Onpa huikeeta nähdä tuota teidän menoa nykyään. Ootte kaikki kolme kehittyny huimasti ja molempien koirien vauhditkin ihan eri sfääreissä, kun jokin aika sitten. Ohjaat koiria rennosti luottaen niihin. Et enää painosta niitä esim. kepeillä samalla tavalla, vaan luotat et koirat tekee ne. Hyvä!

    Onnea hienosta menestyksestä! Toivotaan teille myötätuulia jatkossakin, kun ootte menestyksen makuun päässeet. Ootte hieno kolmikko! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahoton, kiitos taas hirveesti <3 Osasitpa kirjottaa ihanasti. Sellanen rento fiilis meillä onkin nykyään kisatessa, sen entisen kisakireyden jälkeen ei entiseen halua enää palatakaan.

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.