Terapiassa

"Terapiaahan tässä nyt tarvittiinkin... huoh."

Kokeiltiin jotakin uutta. Likat on harrastanu aksaa kutakuinkin 4,5 vuotta käyden hieronnassa aina ku siltä on tuntunu. Hieroja on yhden alan ammattilainen, joten kokeiltiin toisenlaista ammattilaista joka ehkä huomaisi jotakin mitä hierojamme eivät huomaa.

Kraniosakraaliterapia (Craniosacral therapy eli CST) vakuutti jo ensimmäisellä käyntikerralla. Se on menetelmänä hyvin hellävarainen ja huomaamaton mutta vaikuttaa syvälle. Koirat reagoivat käsittelyyn samalla tavalla ilmeillä ja eleillä kuten hieronnassakin kun hetkellisesti jokin asia tuntui epämiellyttävältä. CST:ssä vaikutetaan koiran aivo-selkäydinnestekiertoon tunnustelemalla kraniosakraalipulssia. Tämä pulssi kuljettaa aivonestettä aivojen ja kallon (cranium) ja ristiluun (sacrum) välisen selkäytimen läpi.

Koiran kuten minkä tahansa muunkin otuksen kroppa on täynnä kalvoja, jotka ympäröivät lihaksia, hermoja ja luita. Näiden kalvojen jännitystilat vaikuttavat koiran fysiikkaan aivan kuten lihasjumitkin. Henkinen kuormitus eli stressi saattaa lisätä lihaskalvojen jännitystä. Sanana "tukkoisuus" kuvaa hyvin sitä tilaa missä kalvoiltaan jumissa oleva koira on. Kun nestekierto on tukossa, kroppa ei voi toimia kunnolla. CST:n avulla koira pystyy korjaamaan itse kroppaansa ja vaikutukset ulottuvat yleensä suhteellisen pitkälle. Kroppa ikään kuin auttaa itse itseään toipumaan terapian jälkeen. Sektiolla syntyneet koirat eivät pääse hyötymään normaalin alatiesynnytyksen puristuksesta, joten tällaiset pennut jäävät helposti tukkoon jo syntymästään saakka, ja tämä saattaa ilmetä tietynlaisena "tyhmyytenä".

Cicarolla oli kalvokireyttä agilitykoiran tyyppipaikoissa eli etuosassa lapojen takana ja edessä, päässä ja lanteessa joka ottaa vastaan kiertymiä ja iskuja, miltä kylkiluiden kohdalla olevat nikamat välttyvät. Cicaro alkoi haukotella ja läähätellä hoidon lopussa, kun kireyksiä saatiin auottua.

Kissen kanssa vaelluksella

Caralla sen sijaan oli selkeesti nähtävissä synnytyksen jälkitila. Terapeutti tokaisi heti Caraan koskettuaan että se tuntuu hyvin lämpimältä lapojen seudusta, että onko sille sattunut jotakin viime aikoina. Kireyttä oli alimpien kylkiluiden kohdalla ja kylkiluut olivat jääneet hieman koholle. Hoidon jälkeen kaikki turpeus suli kylkiluiden kohdalta. Cara olikin ollut pörröinen kylkiensä kohdalta, mitä se normaalisti on vain jos turkki kuivuu pesun tai uinnin jälkeen pörrölleen kyljistä. Nyt se oli tällainen pörrykkä oikeastaan jatkuvasti, mikä oli sille epänormaalia. Syy sille siis löytyi. Kireyttä oli myös istuinluiden alueella ja lanteessa. Sakrum oli virheasennossa, ja se saatiin oikaistua. Nyt kun sakrum on oikealla paikallaan, seuraavina viikkoina Cara joutuu käyttämään syviä vatsalihaksiaan aivan eri tavalla. Se saattaa siis kipuilla, koska se joutuu liikkumaan eri asennossa kuin mihin se on tähän saakka tottunut. Meidän pitää jumppailla syviä vatsalihaksia tasistyynyllä ja muilla harjoituksilla.

Loppuviikon koirat lepäävät tehden lähinnä vain pisulenkkejä ulkona ja kaikki riehuminen on nyt kiellettyä. Hoitokerran vaikutukset ulottuvat 12 vrk:n päähän, joten sinne saakka otetaan muutenkin aika rauhassa. Viikkotreeneissä tehdään siis vain jotakin kevyttä hömppää, eikä varsinkaan pysäreitä tehdä nyt lainkaan.

Suositukseni tälle, aika silmiä avaava kokemus ja tullaan varmasti käymään tällaisessa vuositsekissä jatkossakin, ellei vaihtelun vuoks kokeilla esimerkiks fyssaria tai osteopaattia.