Run, Forrest, run!

Käyks teille muilleki toisinaan näin: "Julkaisen tämän kuulumispostauksen taatusti hetipian... Oho ai niin, voisin venaa huomiseen et kirjotan vielä samaan syssyyn niistä huomisen treeneistä. Oho oho en kerennytkään kirjoittaa treeneistä. No nyt pitää lisäks kirjottaa siitä ja tästä ja tuosta..." Ja sitten venähtää julkaisuun vapaapäivänä puolentoista metrin mittanen kuulumispostaus kymmenestä treenistä ja kolmesta mökkireissusta. Joten tiältä pessöö.

Maanantai, puuharyhmä, iltapäivä, hännän asento yläpysty. Puuharyhmässä oli vuorossa tottelevaisuutta. Ensin teimme kontakti- ja ohitusharjoituksia, ja sen jälkeen teimme liikkuroitua luoksaria. Tehtiin myös ruutua ja sivussa odotellessamme kapulan pitoa, kaukoja sun muuta sälää. Olipa tosi nastaa tokoilla. Turhan ussein ku ei tuu tätä nykyvä tokoiltua.

Torstaina kaahailtiin agilityn tahdissa. Palautteeksi sain että vauhtini oli hidastunut sitten talven. En enää juossut kunnolla, vaan lähinnä hölkkäilin reippaasti ja jarrutin sillä koiria. Kunnon ainakin pitäisi olla vain kohentunut kun aloitin heti sulan aikaan hyötyliikunnan polkemalla mäkiset työmatkat (3 tai 4km suuntaansa) pyörällä. Joten kyse oli napista pääni sisällä, joka piti kääntää kesäasetukselle. JUOKSE, FORREST. JUOKSE. Ja kas vain, kun minä juoksin, tuli koiriin kummasti lisää nopeutta. Kip ei enää komentanut minua 24/7 ja voisi jo sanoa että mehän etenimme. Ei minulla ole hitaita koiria, minulla on vain hidas pää. Rata oli justii mukava, valssia ja persjättöä, takaakiertoa ja välistävetoa. Sopivasti haastepaikkoja ja sopivasti mahkuja heittää koira esteelle hieman kauempaa. Otin tällä kertaa myös riskejä irtoamisen suhteen, ja jonkun kerran epäonnistui eikä koira irronnutkaan esteelle (lähinnä koska jarrutin liikaa vauhtiani), mutta suurimmalti osin irrotus onnistui. Hyvät treenit, ja mieltä ilostutti loppukommentti "Tää on kyl teijän juttu."

Silmät kiinni muistin sitten piirtää tämän 2 viikkoa vanahan radan. Silmät kiinni ja hieman istumaohjaten muistui rata mieleen. Ensin muistin vain 2 estettä radasta, mutta aina jostakin välähti muistiin joku este radalta ja sain tämänkin piirrettyä. Höpsöä. Huomaa 2 ja 10 hypyn viereinen ansaeste, puomi! Kertaakaan eivät koirat edenneet puomille, vaikka se oli oikeasti tosi lähellä hyppyä. Hyvähyvä!

Puuhistreeneissä maanantaina aiheena oli koiran aktivointi ja virikkeistäminen. Todella hemmetin valaiseva ja mielenkiintoinen treeni, tällaisia toivon jatkoon lisää. Tämä pisti nimenomaan koirien ohjaajat ajattelemaan koiraansa aivan uudella tavalla.

Treeneissä oli 6 erillistä rastia. Ensin koira piti tuoda kentälle "lenkinomaisesti" eli koira ei saanut turhaan intoilla eikä vetää. Tämä sujui kummaltakin likalta hyvin, tosin Cara teki perinteisiä sööttejä sivuloikkiansa intopiukeana. Niistä palkkaan sanallisesti normaalitilanteessa, mutta nyt hillitsin itseäni. Seuraavaksi koira sai nuuhkia lelukasaa, johon jokainen oli nakannut koiransa lelun toisten koirien nuuhkittavaksi. Sekaan sai heittää vielä pari namia jos halusi.

Ensimmäiselle rastille. Piti ajatella koiransa askelta. Minkä mittaisia askeleita koira ottaa käynnissä? Entä ravissa? Enpä ollut koskaan ajatellut; 10cm? 30cm? No mistäkö minä sen tiedän! Caran askeleen arvelin paljon suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli, ja Kipan askel oli todella todella pieni. Askelpituutta testattiin samalla kun vahvistettiin koiran tietoisuutta sen takajaloista pienillä kavaleteilla (rimat nostettu pienillä korokkeilla ihan himpun verran ilmaan). Koira kävelytettiin viijen riman yli niin että se ei saanut ottaa ohjaajaan kontaktia. Muutoin se ei malttaisi keskittyä ajattelemaan jalkojaan. Likat huomasivat että puomit kolisevat jos ottaa emoon kontaktia ja keskittyivät parin toiston jälkeen puomeihin eivätkä omistajan tuijotteluun.

Toinen rasti oli rauhoittava rasti. Koira sai etsiä kangassuiluilla täytetystä laatikosta nameja. Kipsaa ei arvatenkaan ois saanu mitenkään irti tästä rastista...

Kolmas rasti oli etsintärasti. Koiralle heitettiin avain+avaimenperä läheiseen pusikkoon. Ennen kuin koira päästettiin etsimään, piti miettiä miten tuuli vaikuttaa koiran vainuun. Ottaako koira vainun maasta vai ilmasta? Mistä tiedät että koira sai vainun tai löysi esineen? Koiran elekieltä piti tarkkailla tiiviisti. Molemmat rynnistivät ensin reippaasti esineen perään mutta hidastivat vauhtia heti maavainun saadessaan. Esineen löytäessään ne valpastuivat ehkä hieman. Pyysin molemmat maahan heti esineen löydyttyä jotta ne joskus oppisivat ehkä ilmaisemaan.

Neljännellä rastilla piti tarkkailla, kuinka koira noukkii herkun vesikupista. Yrittääkö se kaataa vesikupin? Juoda sen tyhjäksi? Sukeltaa namin? Caramel koetti ensin juoda kupin tyhjäksi ja käytti myös tassuaan, Cica käytti myös tassuaan ja sukelsi namin itselleen. Samaisella rastilla koira sai myös etsiä nameja käpylaatikosta.

Viidennellä rastilla koira sai tutustua steppilautaan ja tasapainotyynyyn. Tässä piti vahvistaa taas koiran tietoisuutta takajaloistansa, vahvistaa koordinaatiota ja syviä lihaksia. Stepperillä tuli jännä huomio. Mennessään maahan-seiso sarjaa stepperillä likat eivät venyttäneet takajalkojaan yhtä taakse kuin tasamaalla. Ne tiesivät että alusta on rajallinen. Ero oli aivan selkeä. Ne suorittivat liikkeet paljon supummassa ja liikkuen vähemmän siirtymisten aikana. Hyvä harjoite tokon kaukojen harjoittelemiseen jos haluaa ettei koira liiku aina puolta metriä siirtymisissä!

Kuudennella rastilla vasta koirahierojaksi valmistunut treeninvetäjä ensin kysyi kuinka venyttelemme koiriamme. Kerroin että kurre-temppu, niiaaminen ja pyöriminen kuuluvat venyttelyihimme ennen ja jälkeen treenien. Saimme henkilökohtaista opastusta venyttelyihin. Nyt tiedän kuinka voin venytellä koiran selän ja kyljet ennen treenejä.



Parit mätsäritkin on tässä keretty kiertää töiden lomassa. Kuopiossa kisattiin 8.7. vesisateessa (tosin istuttiin autossa toverini kanssa ennen kehiämme buhaha), ja valtavan osallistujamäärän ja luokkien suurien jakojen takia (aikuisissa noin 54 osallistujaa) emme sijoittuneet. Molemmat saivat kuitenkin punaisen nauhan ja punaisten kehässä Cara oli viimeinen 26 koirasta, joka EI päässyt jatkoon! Niin lähellä, että jo itsessään erihyvä suoritus! Noin suuri luokkajako ei kyllä ollut järin viisas. Aikuiset on jaettu normaalisti isoihin ja pieniin, jolloin luokkakoko on edes jotakuinkin inhimillinen. Nyt kaikki aikuiset olivat samassa. Odotella sai siis ikuisuuden, ja tuomari joutui kiirehtimään eikä koiraa kerennyt kunnolla asettelemaan. Etenkään Caran asettelu ei tapahdu sekunnissa eikä kahdessa, joten turhauttaa kun tuomari tekee päätöksensä ennen kuin koira edes seisoo kunnolla. Cicaron handlasi nauhakehässä ystäväni. Eikä tuossa osallistujamäärässä saanut palkintoa kuin neljä. Muille lämmintä kättä keskellä sadetta.

Vesannolla 15.7. oli sen sijaan perinteiseen tapaan nätti, aurinkoinen kesäpäivä. Kumpikin likka osallistui pitkästä aikaa monareihin. Ongelmana oli etten meinannut löytää niin millään varahandlaajaa toiselle likalleni. Kysyin ties keneltä, eikä kukaan joutanut handlaamaan toista koiraani. Viimein sain erään tutun handlaamaan Kipan, se kun vaatii vähemmän handlerilta, vaikka ei esiinnykään yhtä näyttävästi kuin Cara. Handleri sai Cican esiintymään tosi nätisti! Kips sijoittui siis sijalle MON SIN2. Caramel taas vei monirotuisten voiton, ja Caralla oli hyvä päivä. Se oli iloinen, leikkisä, hyvävireinen ja ahnas. Se ravasi tosi näyttävästi, sitä oli suoranainen ilo esittää. Se myös seisoi ylväänä, joten BIS-kehän 10-12:sta koirasta se sijoittui kolmanneksi ollen MON PUN1 BIS3. Palkinnoksi ei yllätys yllätys tipahtanut pokaaleita tai ruusukkeita kirjahyllyä koristamaan. Aina silloin kun menestymme, ei taatusti oo palkintona ku herkkuja ja ruokaa. Vaan onneks sentään kunnon ruokaa, HHC kana-riisiä. Meillä nuo namit tuppaa muutenkin kerääntymään kaappeihin ku en uskalla noille lihomisherkille niitä syöttää... Tosin HHC kanafileet oli oikea jackpot, megapussillinen niitä riittänee hetkeksi.

Pitäisi opetella tallentamaan videot suuremmiksi.
Agitreenit torstailta sisälsivät vauhtia ja irtoamista. Tokaisin jossakin aikaisemassa postauksessa, että ostin metallihäkin. Ja että koirat eivät siitä pois pääsisi. Nohh, talossa onkin houdini. Kips rynnisti kentälle kun aksasin Caran kanssa. Kips oli saanut häkin toisen sivun sisälle ja päässyt karkaamaan häkin päälle suojaksi asettamaani kangasta häkin sisälle vetämällä. Ilman kangasta se tuskin olisi saanut sivua riittävästi longistettua päästäkseen karkuun. Sivussa odottaminen on joskus sujunut paremminkin, mutta nyt tästä alkaa tulla ikävä ongelma. Otin pieniä yksinoloharjoitteita, joilla yksinolo on aikaisemminkin saatu sujumaan moitteita. Agility kuitenkin nostattaa koirissa niin suuria kierroksia, että täysin hiljaiseksi niitä tuskin koskaan agilityradan varressa saan opetettua. Kepeillä kokeilimme uutta palkkaustekniikkaa. Koirat ovat alkaneet ohittaa keppien viimeisen välin. Siksi palkkaamme tulevissa treeneissä enää vasta keppien jälkeisellä esteellä tai niin että kouluttaja heittää palkan keppien jälkeen. Näin koirat eivät fokusoi liian aikaisin keppien lopussa minuun palkan toivossa. Kepit muuten mentiin Kipsan osalta sellasella vauhdilla että ei oo ennen nähty. Hämmennyin niin sen suorituksesta että palkkasin sen vaikka se ohitti juuri ja juuri viimeisen keppivälin. Tästähän tuli heti ohjaajalle noottia, mutta voi kui hieno Kips oli. En tienny että se halutessaan pystyy tollaseen suoritukseen.



Ja kaikkin uusimmat ja viimeisimmät agitreenit näyttivät alla olevan kuvan mukaisilta. Rata oli melkone nollarata, hyvin helppo. Päällejuoksua ja valssia suurimmaksi osin. Molempien likkojen kanssa tehtiin ennen varsinaista rataa yksittäisenä rengasta ja keppejä. Cara sai harjoitella maxirengasta. Itse radalla putkelta 3 tultaessa tuli linjata suora ja turvallinen linja renkaalle. Esteitä 15, 16 ja 17 valssatessa ideana oli kulkea itse mahdollisimman suoraa viivaa ohjatessaan, ettei koiraa joutuisi viemään jokaisen esteen eteen saakka. Meiltä tämä sujui helposti. Loppupalautteena saatiin vielä kauniita ja merkityksellisiä sanoja; "Teistä tulee vielä niin hyviä". Tuli hyvä mieli!

Ja tässä jokunen puhelinkuva aivan liian kauan aikaa sitten napattuna...

Kevät, lauma koossa (+ Höpön hymy!)

Naurettava naamaeläin edustavimmillaan

Jemmukka ja asiallinen juomakippo agitreeneissä :D

Tsillipaimen iloisimmillaan

Likat keväällä kiinni etupihalla. Rivarin etuuksia parhaimmillaan.

DIY nimikoitavat pannat, tilaustyönä. Pitäisi aktivoitua käsitöiden suhteen.

PS. Sain tällaisen pienen, metallisen rasian joskus 5 ikävuoden tienoilla äidiltäni, ja olen nyt alkanut mietiskelemään että kuuluukohan rasiassa asuva koira rasian alkuperäiseksi asukiksi? Onko kellään samanlaista? Mistä tämä on tullut? Rasian sisus on pehmustettu ehkä jälkikäteen, sillä epäilen rasian olevan jonkin sortin vanhan ajan pyöränkumin paikkaussetti tmv. Asukas on ilmeisesti snautseri.