18.9.2015

Keppien maailmaan

Pureudun hetkeksi keppien maailmaan. Keppien opettamiseen on olemassa tietysti monta tekniikkaa, ja sama tekniikka ei sovi joka koiralle. Jos jokin tekniikka ei toimi, vaihda tekniikkaa. Ikuisesti ei kannata junnata samaa tekniikkaa, jos koiran kepittelyssä ei tunnun tulevan edistymistä. Taantumisiakin tulee, joten välillä olisi hyvä palata helpompiin tehtäviin keppien kanssa ja palkata koiraa niistä, jotta varmuus kepeillä säilyisi. Pitää muistaa että kepit ovat koiralle fyysisesti haastava este, ja yleensä kepit koetaan kaikkein aikaavievimmäksi ja vaikeimmaksi esteeksi agilityssä, joka vie kauan aikaa opettaa. Vaan poikkeus vahvistaa jälleen säännön - joku koira oppii kepit muutamalla opetuskerralla, kuten eräs kasvattini.

Tekniikoita, joilla kepit voidaan opettaa ovat houkuttelu, vinokepit, kujakepit, etuperin ketjutus, takaperin ketjutus, ohjurit, verkot ja 2x2.

Kuinka koiraa tulisi palkata kepeillä? Palkkaaminen itsessään on älyttömän laaja aihe josta vasta kirjoitin oman ajankohtaispostauksensa, mutta meillä ainakin kepeillä parhaiten toimii etupalkka. Etupalkka voi olla keppien lopussa odottava targetti, namiautomaatti, namirasia tai heittonami. Liian lähelle keppien loppua asetettu herkkutargetti saattaa hidastaa koiran vauhtia keppien loppupäässä kun koira alkaa ennakoimaan että palkka on heti keppien lopussa. Jotta vauhti säilyisi jatkossakin loppuun saakka, olisi palkka hyvä asettaa vaikka keppien jälkeisen hypyn taakse. Tällöin koira ei ala ennakoimaan, onko palkka aina heti keppien lopussa vai pitääkö sen jatkaa vielä vauhdilla matkaansa keppien jälkeenkin palkan saavuttaakseen.

Kannattaakos koiraa käskyttää koko keppien suorittamisen ajan? Tästä tunnutaan olevan montaa mieltä. Kepeillä jatkuva käskyttäminen saattaa sekoittaa koiran kepitysrytmin ja ainakin jatkuva kepikepikepin hokeminen hengästyttää ohjaajaa jos ei muuta. Itsenäisyyttä ajatellen yhden käskysanan sanominen olisi ideaali - koira tietäisi suorittaa keppiesteen alusta loppuun saakka, ilman että se tarvitsee jatkuvaa sanallista tukea ohjaajaltaan. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli, nimittäin joku koira saattaa saada ohjaajan jatkuvasta keppikomennosta lisää pontta keppien suorittamiseen. Ei siis ole oikeaa tai väärää menetelmää. Oma tavoitteeni on että koira suorittaisi kepit yhdellä käskysanalla, sillä jatkuva hokeminen tuntuu typerältä ja hengästyttää.

Kuinka voi saavuttaa itsenäiset kepit? Jos alusta saakka liikkuu koiran kyljessä kiinni koiran pujotellessa, niin tottakai koira hämmentyy jos yhtäkkiä erkanet sen viereltä. Ja jos taas koira on tottunut aina saamaan palkan suoraan kädestäsi keppien lopussa, sen fokus on todennäköisesti sinun kädessäsi. Ja jos kätesi erkaantuu koirasta, sen fokus siirtyy pois kepeiltä. Jos taas fokus on keppien lopussa, koira kestää paremmin ohjaajasta tulevia häiriötä pujotellessaan. Toisaalta, jos koira on oppinut että se saa palkan aina keppien lopussa (takaperinketjutus), se odottaa eniten keppien loppupäätä. Jos koira on opetettu etuperin ketjuttamalla, se ei odota keppien loppupäätä yhtä hanakasti kuin keppien alkupäätä. Etuperin ketjuttaen opetettu koira saattaa siis hidastaa vauhtiaan keppien loppua kohti. Tämän vuoksi takaperin ketjutus tuntuu olevan kova juttu tällä hetkellä.

Asioita joita kannattaa ehdottomasti himotreenata keppien saralla ovat erilaiset keppikulmat ja etäisyyden kasvattaminen kepeille koiraa lähetettäessä. Pääsääntönä pidetään kaikessa eläimen kouluttamisessa, että kerralla saa vaikeuttaa vain yhtä tekijää: jos vaikeutat keppikulmaa, et saa kasvattaa kepeille lähettämismatkaa, ja sama toisinpäin. Koiran tulee hakea oikea keppiväli eri kulmista ja hallita keskeytymätön pujottelu teknisesti. Koiran tulee malttaa pujotella aina loppuun saakka, joten viimeisen keppivälin palkkaamista tulee ehdottomasti korostaa, ja liian aikaisin kepeiltä poistumisesta tulee aina seurata keppien uusiminen alusta saakka, ei keppien puolivälistä.

Minä opetin koirani kepeille alun alkaen ohjureilla, koira hihnassa antaen koiran itse miettiä reittinsä keppien alusta niiden loppuun saakka. Lisäksi hyödynsin etuperin ketjutusta palkaten aina kauempaa ja kauempaa ensimmäisestä välistä. Tulevaisuudessa aion hyödyntää ensin takaperin ketjutusta, 2x2 tekniikkaa, vinokeppejä tai kujakeppejä. Niillä saa todennäköisemmin itsenäisesti kepit suorittavan koiran.

Koira voi suorittaa kepit joko single-steppaamalla eli yksi tassu kerrallaan pujotellen ("bordercollietyyli"), tai sitten se voi bouncata tasajaloin pujottelemalla (pikkukoirat, sheltit esim.). En keksi tähän hätään luntata mistään kumpi on parempi, nopeampi tai koiraa säästävämpi tyyli, mutta omaan silmääni bouncaaminen näyttää nätimmältä. Epäilen kuitenkin sen olevan hitaampi menetelmä. Tässä vielä loistava keppiartikkeli englanniksi jossa lisää näistä askeltyyleistä kepitellessä.

Me saimme omat kepit joskus kesäkuussa, kun veljeni tekaisi pyynnöstäni meille kepit oikeissa mitoissa. Elokuun aikana aloimme harjoittelemaan keppejä vähintään 2 kertaa viikossa. Koska joudun ajamaan lähikentälle keppien ja koirien kanssa, on kiusaus treenien pidentämiseen suuri. Lisää toistoja, lisää keppikulmia, lisää välimatkaa... Olen onneksi välttänyt kiusauksen ja lopettanut aina ajoissa kun koirilla olisi vielä hyvä tatsi tehdä lisää. Kepeistä ei saa tulla pakkopullaa! Olen myös yrittänyt pitää itselleni kristallin kirkkaana, millainen on milloinkin toivottu, onnistunut, supersuoritus. Tällä hetkellä haetaan varmuutta ja enemmän onnistuneita suorituksia kuin vauhtia tai etäisyyttä ja eri keppikulmien hallintaa. Olen kuitenkin harjoitellut myös etäisyyttä ja kulmia siinä sivussa.


Aloitimme keppitreenit kolmisen viikkoa ennen Mikkelin kisoja. Viimeisimmissä keppitreeneissä olen havainnut, etten saa luoda Kipalle liikaa painetta tuijottamalla sitä tai ohjaamalla sitä liian läheltä - enkä toisaalta liian kaukaakaan. Kokeilin likoille eri lähestymiskäskyjä, käsiohjauksia, etäisyyksiä, polkaisuja, kulmia, palkan etäisyyttä, omaa liikkumista joko sivulla, viistoon tai aloillaan. Epäonnistuneista suorituksista saan edelleen haukut kummaltakin koiralta, ja pyrinkin siihen ettei epäonnistumisia tule kerrallaan liikaa peräkkäin. Helpotan tehtävää jos kolmannellakaan yrityksellä ei tule virheetöntä suoritusta. Olemme tehneet harjoituksia 3, 6 ja myöhemmin 12 kepillä. Tavoitteena on kasvattaa molemmille likoille itsevarmuutta kepeille ja minulle itselleni varsinkin - me pystytään suorittamaan kepit. Minun täytyy vain oppia ohjaamaan ne oikein enkä saa aina muuttua kuin toiseksi ihmiseksi kun vuorossa radalla ovat kepit. Moni ihminen on sanonut että koko olemukseni ja äänensävyni muuttuu kun lähestymme keppejä; ai kamala!

Ainoalle ja oikealle palkalle eli etupalkalle juoksemiseen kannustan koiria ehdottomasti, ja minun käsiini likat eivät enää katso yhtä tiiviisti eivätkä ne keskeytä keppejä vaan tekevät ne useammin loppuun, koska jos kepit jäävät kesken, ne aloitetaan aina alusta. Viimeinen väli ohittuu enää vain jos itse kiirehdin liikaa lopussa.

Nyt ohjaan kepit näköjään niin että lähetän koiran yhdellä kepikepi käskysanalla kepeille hieman alkuväliä kohti polkaisemalla. Kun koira menee ensimmäisen välin, sanon jes ja jatkan "mene vaan mene vaan" hokemaa. Kuljen noin metrin koiran edellä, metrin tai kahden etäisyydellä koirasta ja lopussa vähän hidastan vauhtiani jotta viimeinenkin väli tulee varmasti mentyä. Jos koirat epäonnistuvat, sanon suoraan "oho!" sillä jos vain hiljenisin, ne eivät varmaan koskaan oppisi kepittelemään ilman jatkuvaa hokemista epäonnistumisen luulossa. Tulevaisuudessa voin toivottavasti ohjata kepit millä tavalla tahansa, eivätkä koirat ota minusta häiriötä.

Jatkossa tulisi vielä välttää tekemästä äkkiliikkeitä jos kepit menevät väärin, etteivät koirat tulevaisuudessa keskeyttäisi keppejä aina jos vähänkin liikahdan omituiseen suuntaan keppien aikana. En myöskään saa hidastaa kepeillä liikaa tai muuntaa ääntä liian matalaksi. Ekaa ja vikaa väliä meidän ehkäpä pitäisi naksutella, vaan toisaalta siinä piilee riski että likat alkavat heti ekan välin jälkeen odottamaan palkkaa. Olisiko heittää vinkkejä ekan ja vikan välin vahvistamiseen? Targettia on tungettu ainakin ekaan ja vikaan väliin aikaisemmin, anything else?

Itsetehtyjen keppien hinta ja tekeminen
  • Suoraa lattarautaa 6,6 metriä (minulle ilmainen)
  • Ontot pyörömetallipätkät 60cm välein joihin kepit tökitään pystyyn (minulle ilmaiset)
  • Pultit ja mutterit 2€
  • Lakkabensiini 4,50€
  • Pohjamaali (minulle ilmainen)
  • Pintamaali (minulle ilmainen)
  • Pensselit 4,90€
  • Hiomapaperi 2,55€
  • 16mm ulkohalkaisijaltaan olevat kepit 12kpl, eli sähköjohdon suojaputkea (minulle ilmaiset)
Keppien yhteishinnaksi minun kohdallani muodostui siis 13,95€ ja veljelleni heittämä vaivanpalkka. Keppien hinnaksi voisi arviolta näillä materiaaleilla tulla noin 40-70€ jos kaikki pitäisi ostaa. Jos metallityöt eivät suju, ei näitä oikein voi valmistaa ihan kuka tahansa, mutta kannattaa kysellä lähipiiristä jos jollakin olisi taitoja.
Kepit valmistuu...
Aikalailla valmiit diy-kepit!
Ensin veljeni teki raudasta rungon kepeille, jonka jälkeen alkoi minun osuuteni. Hioin ja valelin keppirungon lakkabensiinillä. Kuivettuaan keppirunko sai pintaansa pohjamaalin, ja sen kuivettua vielä pintamaalin. Nyt kepit voitiin koota eli tukijalat pultattiin kiinni runkoon. Keppitelineeseen nakkelin pystyyn 12 keppiä ja kepit olivat valmiit.

Oon  kyllä valtavan onnellinen omista kepeistä. Kerta viikkoon treenit eivät mitenkään riittäisi keppien saamiseksi kisavalmiiksi. Aikaa treeneissä on niin vähän, että hermostun ja turhaudun koska tiedän ajan koko ajan kuluvan säheltäessämme. Kepeillä tulee siksi toisinaan komennettua koiria aivan liikaa. Nyt saan kaikessa rauhassa treenata koiria vähemmillä kierroksilla joten tulosta odotellaan syntyväksi. Kepit sidoin muuten vielä tarrakiinnitteisillä suksenpidikkeillä kiinni toisiinsa, joten nyt ne on helppo kantaa mukana. Painoa niillä on noin 3kg kaikkinensa. Ja koska ne ovat neliosaiset, ne saa helposti kokoon kulkemaan pienessäkin autossa ja voi harjoitella halutessaan eri keppimäärillä.

9 kommenttia:

  1. "Ekaa ja vikaa väliä meidän ehkäpä pitäisi naksutella, vaan toisaalta siinä piilee riski että likat alkavat heti ekan välin jälkeen odottamaan palkkaa. Olisiko heittää vinkkejä ekan ja vikan välin vahvistamiseen? Targettia on tungettu ainakin ekaan ja vikaan väliin aikaisemmin, anything else?"

    Ekaa väliä voi treenata yhdellä portilla, kuten 2by2-metodin alkeissa ja tehdä sillä pelkkää keppikulmatreeniä. Osalla ongelma on nimenomaan kokoamisessa ykkösväliin (vrt. livahtaa kakkosväliin, kun ei osaa koota), jolloin neljällä tai kuudella kepillä tehty treeni (eli suurempi vahvistetiheys kuin täydellä keppisarjalla) on parempi, kun koiran pitää aidosti erotella oikea väli. Vikan välin tapauksessa suosittelisin sitä kuutta keppiä ja asteittaista siedätystä ohjaajan liikehäiriöön. Systemaattisesti duunattuna yleensä nopea juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, 2x2 tosiaan vois olla sopiva menetelmä ekan välin vahvistamiseen, koska kummallakin miun koiralla tuntuu olevan siinä hakemista. Ne ei osaa lähestyä koko keppejä etenkään suorassa kulmassa. Viikko ois nyt aikaa seuraaviin kisoihin joten saas nähä keretäänkö sitä ennen taas saada keppeihin varmuutta vai ei. Pitkä on projekti, pitäs pistää kisaaminen jäihin vähäks aikaa ku haetaan aina kepeiltä viitosia nyt mutta ku kisaamaan tekee silti mieli.

      Poista
  2. Just on tullut pohdittua tätä keppihommaa itsekkin kun noin viikko sitten aloin naksutella tildalle keppejä. Joskus aiemmin se on optetellut ohjureilla mutta sillä on joku himo hyppiä niiden yli :D Ja jos taas laitetaan verkot se vaan menee eikä ajattele mitään. Joten iskin siis aurauskepit nurmikkoon ja naksuttelin eka yhden kepin kiertämisestä, sitten kahden jne. Nyt ollaan menossa kuudessa kepissä ja se kepittää ihan superkivasti siihen nähden miten vähän niitä on vielä tehty. Meillä tulee tehtyä muutaman toiston treenejä parikin kertaa päivässä, kuitenkin vähintään kerran jokapäivä. Palkkausta oon kans pohtinut, tällä hetkellä mennään kans etupalkalla, ja se toimii hyvin, vauhti on jees mutta ei niin kova kuin se voisi olla. Postaustasi lukiessa havaitsin että mun namialusta on ehkä ollu liian lähellä koska videoista huomaa selvästi että se hidastaa loppua kohden. Pallolla taas tulee vauhtia s i k a n a mutta sitten herpaantuu keskittyminen ja tulee vähän enemmän tyhmiä mokia. Siispä suunnitelma on palkata nameilla niin kauan kunnes suoritus on varma, ja sitten pallotellaan sitä vauhtia. Tosin oon nytkin saattanut monen onnistuneen namipalkkauksen jälkeen tehdä aina vikan pallolla jolloin onnistumismahdollisuus on iso, ja näin tyyppi saa myös superpalkan ja mie yhden supernopeen toiston :D

    Miten pitkä on muuten oikeesti kepeissä se keppiväli? Mietin vaan kun mulla on noi nurmikkoon iskettynä silleen näppituntumalla.

    Ja blogista löytyy video jossa on alusta yhdestä neljään keppiin keppi kerrallaan naksuteltu. Siinä jäin jostain syystä palkkaamaan kädestä, normaalisti palkkaan aina lelulla tai etupalkalla :D

    http://www.niinerilaiset.blogspot.fi/2015/09/kepikepi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miunki varmaa pitäis tehä keppejä päivittäin, mutta ku pitäs aina ajaa keppien ja koirien kans kentälle ni ei joka päivä tuu lähettyä. Rivarin piha on niin pieni ettei tässä taas keppejä mahu tekemään. :D Kepeissä keppiväli on aina 60cm ja kun koira oppii just sen tietyn mittasen keppipujottelemaan, ei se välttis osaa muun kokosta väliä (esim. 80cm) pujotellakaan. Joten tosi tärkeetä ois pitää keppiväli aina siinä 60cm:ssä. Kattelin videon, ihana kattoa noin innokasta menoa! Kunhan saat koiran focuksen muualle kuin ihtees niin kehitys on varmasti nopeeta.

      Poista
  3. Mulla koira on kans tarkka siitä missä olen sen suorittaessa keppejä, en saa olla liian edessä, jolloin se alkaa kiirehtimään ja jättää välejä suorittamatta, enkä siinä vieressä, etten mene sen eteen jolloin se joutuu varovasti ja hitaasti etenemään kepeillä, vaan mun tulee olla sen takana, mutta liikkua silti mukana vielä. Ollaan nyt alettu paneutumaan treeneissä siihen, et alan antamaan kauempaa käskyä, vielä se tarvii kepkepkep hokemaa, ettei se kyllästy ja sitten viimeisen välin jälkeen lentääpi lelupalkka vähän matkan päähän, että oppii sieltä irtoomaan.

    Hinkkaamistahan mulla koira ei kestä lainkaan, se paineistuu siitä jankkaamisesta ja alkaa perseillä. Viime treeneissä keskityttiin keppeihin hetki ja saatiinkin moitteeton, ei vielä niin nopeat kepit, mutta kaikki välit suoritettua ja jätettiin se sit hautumaan sen pääkoppaan onnistumisen myötä. Ja tuli todettua, että vaikka se onki ahne, on lelupalkka huomattavasti parempi sille siitä huolimatta ainakin agilityssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä kans vaikuttaa tuulensuunnat ja silmänräpäytykset sun muut keppien onnistumiseen, vaikka parempaan suuntaan ollaan jo menossa. Nämä kyllä kestää hinkkaamista, kunhan treenituokio pidetään lyhyinä, eli vaihtelen koiraa 30 minuutin keppitreenien välillä muutaman minuutin tai onnistuneen suorituksen jälkeen.

      Poista
  4. Anonyymi19.9.15

    Onko sinulla vielä suunnitelmissa pennuttaa Caramel? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urosta oon ettiny yli kaksi vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Vaan kun ei löydy. Joko on pallittomia, terveydessä on liikaa heikkouksia, luonne ei oo sitä mitä haen, omistaja ei lainaa urostaan tai muuta. Vaikee projekti, ja jotenkin alkaa toivo hiipumaan että koskaan löydän sopivaa urosta. Vaan eipä mitään, tää onki tällane unelma jonka toteutumisesta oisin tosi iloinen, mutta oon myöskin alusta saakka ollu tietonen ettei tää välttis koskaan toteudu. Eikä tässä enää oo aikaakaan jälellä ku tovi ekoille pennuille, ennen ku Cara on liian vanha.

      Poista
    2. Anonyymi20.9.15

      Toivottavasti sopiva uros alkaa löytymään, kun edellinen pentue oli niin onnistunut :) Onnea jatkossa sopivan uroksen etsintöihin :))

      Poista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.