27.9.2015

Agikisailuja Pieksämäellä

Höpsö kisapäivä, mukana Aava ja omistajansa. Luulimme että matka kisapaikalle kestää puoli tuntia oletettua pidempään, ja vasta lähempänä Pieksämäkeä tajusimme miksi tunnin ajomatka mystisesti venähtikin puoleksitoista tunniksi. Ehkä oikea osoite navikassa auttaisi asiaa?

Ensinnäkin kisapäivän yksi suurimmista huolenaiheista. Tämä oli se pelätty päivä jonka jälkeen ennen tavanomaiset kisarutiinimme - kisapaikalle raahautuminen tunti etukäteen ja kisojen valikointi tuomarin perusteella - päättyisivät. Caran kokoluokan määrittäminen. Lukemattomat paniikkikotimittaukset paksun kirjan ja rullamitan avulla päättyisivät. Joku kertoisi viimeisen tuomion, tuleeko minun äärimmäisestä rajatapauksestani medi vai maksi. Pahin pelkoni oli että siitä tulee pikkumaksi joka joutuu kisaamaan pikkumaksina ja rasittamaan itseään suotta liian korkeilla esteillä. Voisinko edes kisata sellaisen koiran kanssa, olisiko se väärin koiraa kohtaan? Olisiko meillä enää mitään mahdollisuuksia edetä?

Tuomarina kisoissa oli S. Mikkilä, jolle luotin koirani tulevaisuuden. Ei muuta kuin koira seisomaan palkintotasolle ja tuomari hakemaan mittakeppi autosta. Minua pyydettiin heti siirtymään pois koirani luota, jos koira vain pysyisi hetken aloillaan ilman minua. Ja pysyihän se. Odottelin vähän kauempana, Cara minua korvat pystyssä toljotellen kun vieraat ihmiset häsläsivät sen ympärillä. Tuomari mittaili puolen minuutin ajan ja siirtyi kirjaamaan kisakirjaamme mittaustulosta. Kuulin mielestäni vaimeasti sanan medi, mutta olin edelleen piinaavan hetken verran tietämätön Caran säkäluokasta.

Jännittää? Nope.....
Hetken hiljaisuuden jälkeen tuomari kysyi, miksi Cara oli jo merkitty rastilla ruutuun maksiksi ja tokaisin että ekoissa kisoissamme tuomari kerkesi sen siihen laittaa ennen kuin päättikin laittaa koiran kiertoon. Tähän tuomari kommentoi odottamani sanat; "mutta eihän se tuohon kuulu, täähän kuuluu tähän" - vetäen yli maksimerkinnän ja merkiten Caran kokoluokan mediksi. Se on medi. Ei ole totta. Minun Caramel on medi. Se ei enää ikimaailmassa joudu hyppäämään sille liian korkeita esteitä. En joudu enää treenaamaan sille maksikorkuista rengasta, muuria tai hyppyjä "koska jos siitä tuleekin maksi". Olin aina sanonut pessimistinä että on hyvin epätodennäköistä että tästä koirasta joku medin taikoo. Vaan Pieksämäellä taisi olla hieman taikaa ilmassa - vai oliko sittenkin mittauskepissä.

Hetken aikaa "se on medi se on medi" - hihkuttuani ja Caraa äänekkäästi kehuttuani lähdimme ensimmäiseen rataantutustumiseen. Kisapäivän aikataulut eivät oikein pitäneet paikkaansa joten odottelua oli paljon. Ainakin kerkesi lämpätä ja jäähdytellä koiraa ja seurustella ihmisten kanssa. Siskoni oli tuonut paikalle Auroran koska otan Auroran hoitoon siskoni työharjoittelun takia. Aurora ja minun likat nostivat rähäkän pystyyn lämppälenkillä, mutta tilanne oli onneksi pelkkää ääntä. Aurora on kerran tikannut Caralta silmän turpeeseen joten olen nyt aika varuillani näiden tilanteiden kohdalla ja lopetan tilanteet heti alkumurinaan. Koirat kyräilivät ensin toisilleen ja Cicaroa tilanne selvästi ahdisti, mutta koko kolmikko odotti jo jonkun ajan päästä kiltisti samassa takakontissa.

Ja sitten itse asiaan. Radat eivät oikein ottaneet sujuakseen. En minä ennen näin paljoa ole kisoissa jännittänyt. En ohjannut ollenkaan niin kuin treeneissä, ja se näkyi koirien suorituksissa. Radat olivat niin helppoja ettei helpompia varmaan voi ollakaan. Ja silti niistä ei nollia irronnut. Jos tuollaiset radat olisi ollut treeneissä, ei nollilta olisi voinut välttyä. Vaan kisat tuovat aina oman jännityksensä ratoihin, ja nyt ymmärrän oikeasti mitä on se kisaosaaminen josta toisinaan puhutaan. Sinun on osattava myös kisata. Eli hallittava oma jännityksesi ja ohjattava koiraa aivan niin kuin treeneissä. Minä ohjasin liikaa varmistellen, liian läheltä koiraa, annoin koirille huonot linjat kontakteille, ohjaukseni oli töksähtelevää, en juossut tarpeeksi lujaa vaan lähinnä jolkottelin... Jo ennen radoille menemistä tuntui kuin en osaisi ohjata koiraa ollenkaan. Oma kroppa ei tuntunut omalta. Miten tätä ajetaan??

Seuraavana lyhyet pohdinnat radoista. Siksi kai sitä kisataan, jotta nähdään missä pitää edelleen kehittyä ja mitä pitää treenata vielä vähän enemmän?

A-agilityrata Cicaro 15rv 31,27s
  • Kymppi kepeiltä, vitonen puomille kiellosta
  • Malttoi hyvin lähdössä
  • Nopea eläin!
  • Oma ohjaus töksähtelevää
  • Hyvä A-esteelle meno, hyvä alastulo, nopea suoritus!
  • Hieno rengas, 
  • Neljäsosalentokeinu, ei aivan malttanut odottaa keinun kolahdusta
  • Hienosti putkeen
  • Haki hyvin keppien aloitusvälin, mutta kepeillä ei hermo riittänyt vaan jätti kesken
  • Juoksi ohi puomin ylösnousun, koiran vauhtiin nähden liian myöhäinen kääntö puomille

A-agilityrata Caramel 10rv 17,50s
  • Kielto A:lta, viitonen kepeiltä
  • Hyvä A:n alastulo, mutta huono linja A-esteelle, oma liike ohjasi koiran ohi A-esteen nousun
  • Malttoi hienosti lähdössä
  • Kepeille haki hienosti suorassakin kulmassa, mutta kepit jäivät kesken jo hyvissä ajoin
  • Hieno keinu
  • Hyvä putkeen meneminen

B-agilityrata Cicaro HYL
  • Ei malttanut lähdössä, seisoi ja haukkui
  • Nopea koira jälleen!
  • Hieno puomi
  • Hienosti haki keppien ekan välin ja suoritti nopeasti kunnes jälleen viimeisillä väleillä keskeytti
  • Keppien loppu meni säheltämiseksi, koira ei mennyt kaikkia välejä ennen kuin lähetin sen putkeen > HYL
  • Ulkoputkeen lähetys onnistui
  • A:lla takaaleikkaus myöhässä, koira juoksi liikkeeni mukana ohi A:n ylösnousulta
  • Hyppyjä takaakiertäessä valssi venähti liikaa, jolloin koira tuli ohi hypyn 

B-agilityrata Caramel HYL
  • Kepeiltä virheitä, kunnes väärästä hypystä HYL
  • Malttoi hyvin lähdössä
  • Puomi tosi kiva
  • Keppien aloitus varma ja suoritus nopea, vasta viimeisissä väleissä keskeytti
  • Ulkoputkeen lähetys onnistui
  • Hieno keinu
  • Hyvä takaaleikkaus A:lle
  • Koira ei ollut lukinnut hyppyä ennen kuin vedin itse koiran liikkeelläni pois hypyltä > hyppäsi väärän esteen


Mitä treenataan jatkossa
  • Kisoissa turhan varmistelun ja koiran kyljessä kiinni menemisen sijaan luota koiraan ja JUOKSE!
  • Lähdössä odottaminen kovilla kierroksilla käydessä vaikeaa > jalkojen välissä oleminen ei toimi > sivu?
  • Oman kisajännityksen hillitseminen > rennompi kisafiilis > onnistuminen
  • Lisää kisanomaisia treenejä
  • Takaaleikkaukset ja valssien ajoitukset kuntoon

Keppien sotasuunnitelma osa 9837,26
  • Lisää keppitreeniä kovassa vireessä
  • Keppien aloitusvälin haku varmemmaksi suorassa kulmassa
  • Kestoa keppien loppupäähän
    • naksautus viimeisen välin kohdalla
    • jes-sana keppien alussa JA lopussa
    • treenaamista 6 kepillä, jolloin enemmän aloitus- ja lopetusvälien treeniä
  • Naksautus naksuttimella kun vika väli on tehty
  • Häiriö keppitreeneissä

2 kommenttia:

  1. Onneksi Caramel saatiin mitattua mediksi! Pikkumaksit ovat agilityssa kaikista ikävimmässä asemassa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos älä muuta. Saa olla ilone ny!

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.