Tarinoita mökiltä ja muualta

Pahoittelen, pahoittelen. Tätä kahden viikon taukoa. Ei ole yksinkertaisesti ollut joko aikaa, kiinnostusta tai jaksua avata konetta, lojua sisätiloissa ja kirjotella lauman kesän vietosta. Enkä kyllä itekää ole muiden blogeja nyt just seurannu. Seuraavana raapustan siksi turboahdetun superpostauksen joka sisältää kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Postauksen lopussa vieno anteeksipyyntö tauosta kuvaoksennuksen muodossa.

Mistähä jerseystä lähtisin. No ainaki jälleen tervetulijaisia uusille lukijoille. On aina yhtä mukavata huomata, että jälleen joku on löytänyt blogin jota lueskella ja oppia samalla tuntemaan karvainen laumani. Ja tällä hetkellä karvaa riittääkin - Kiksu aloitti karvanlähdön tuttuun tapaansa jälleen heinäkuussa. Pian minu pikkuisestani tulee siis vieläkin pikkuisempi. Onneks kerettiin sentään käväistä kesän must-go -mätsärit ennen ku Hampuusi luovutti turkkinsa.

Mätsäreiden lisäks me ollaan mökkeilty ja koirat on uinu mökillä ihan julumetun paljon. Auroran jalkakaan ei ole enää kipeytynyt uimisesta, jospa se tuosta kuntoutuu vähän kerrallaan. Möksällä kuulin, että siellä saattaa olla rotanmyrkkyä hiiriä ja rottia varten "jossakin". Meinasin vetästä pultit, että mökkiporukat ovat laittaneet minulle ilmoittamatta rotanmyrkkyä "jonnekin" minulle siitä informoimatta. Minun tulee ehdottomasti olla tietoinen, jos mökkialueella sijaitsee jossain rotanmyrkkyä. Ja lisäksi myrkyn tulee sijaita niin, etteivät koirat pääse siihen käsiksi. Päätin siis pitää lauman omalla mökkireviirillä ja kehotin muita sulkemaan vajojen ja liiterien ovet. Mökkimme sijaitsee maapläntillä, jossa on seitsemän sukumme mökkiä samalla maapläntillä omilla pihoillansa. Se on kuin pieni kylä.

Kesä ja hyttyset.

Eivät turhaan puhu että kyitä on tänä kesänä paljon. Meijän kohdallamme tiellä on näkynyt jo usea kyy kuolleena. Ja hyvä niin, elossa olevia ei vielä olla onneksi tavattu. Jospa tämäkin kesä menisi ilman yhteentörmäyksiä. Oravia sen sijaan on näkyillyt. Cica ja Cara ovat nyt jo useana päivänä ampaisseet pihalle ne laskettuani ohjuksina rinteelle saman kuusen alle. Eivätkä ne siellä turhaan kyttäilleet, sillä tänään havaitsin puussa lihavan oravan. Liekö sillä pesä siellä kun tuntuu samassa kuusessa viihtyvän. Ompahan lystiä koirilla oravaa niskat nurjallaan toljotellessa.

Meillä oli lauantain ajan vieraanamme Aava-göötti, joka lähti mätsäreihinkin minu likkojen mukana. Hassua, miten viisi narttua voikaan tulla toimeen niin hyvin. Aava on Sanin kanssa aika samanikäinen, ja silti Sani ja muu lauma otti Aavan vastaan lämpimästi omalla reviirillään. Sani ja Aava olivat heti ihan bestisbestikset, ja leikkivät toistensa kanssa kuin olisivat tunteneet toisensa aina. Ja se jännä, ettei Aurora haastanut Aavaa kertaakaan. Laumadynamiikka pelasi jopa paremmin kuin ilman Aavaa, sillä Aurora tiesi nyt selkeämmin paikkansa laumassa. Se kun on sille ollut viime aikoina epäselvä.

Muutempa etsitään jälleen laumallemme sitä omaa pesäkoloa jonne asettua taloksi. Tässä on vielä muutama viikko aikaa etsiä kämppää, jospa se jostakin ilmaantuisi. Ai niin! Caramelin väri on nyt FIX-rekisterissä blue merle - eikä enää harmaa-musta-valkoinen.

Erittäin nopeaa toimintaa jälleen SKL:ltä, joten muutin mielipiteeni liiton aikaisemmin huhutusta hitaudesta paperiasioiden kanssa. Sain säpön liittoon laitettuani uuden omistajatodistuspaperin postissa noin viikossa, eikä tarvinnut kuin laittaa yksi sähköposti!

Vaan mepä jatketaan meidän pihkaista ja lähes punkitonta kesäämme, raportoidaan taas kun on raportoitavaa!

Ja luvattu kuvaoksennus heinäkuulta:

Mökin rantsussa tuumimassa hypätäkö vai eikö hypätä.

Onneks Kartsa ei kattonu ni sain etumatkan, kjähähä.

Yh, kehno laskeutuminen - nyt meni etumatka!

Heitä se keppi tai itket ja heität sen.

Majavainen Karssimoinen.

Mulle riitti jo tämmöset pulikoinnit.

Lauma ottaa lepiä mökissä, kyllä uni maistu iltamissa.

Ylivalottunut hentoinen kuva.

Seuraavaks kuvia pihalystistä jossa jo tekstissä kerroin; orava.

Aavan kanssa telmimisestä piti ikuistaa myös jokunen kuva:

Ihanaa nahjata ku löyty sielunystävä.

Pihassa useaan kertaan tänä kesänä vieraillutta Siiri-siiliä piti vähän kummastella.

Siiri kiepillä.

Ei hemmetti, taas näitä piikikkäitä, suhisevia palloja.

Puolustus päälle, täysi valmius!!

Mitäs jos vähän koppasen sitä tassulla...

No oo sitte tommone tylsimys!!!1

Äiskällä kierrokset nousussa.

Todellinen photobomber-Roora.

Match Show Vesanto ja Tervo

Parit mätsärit tässä ravailtiin ja pönöteltiin ihan kelpo tuloksilla.

Vesannolla keli oli paahtavan kuuma, ja yritettiin etsiä Cican ja Caran kanssa varjoisia paikkoja ennen kehiä ja tarjosin koirille alituiseen vettä. Kiksun liike oli suoraan sanottuna melko kamala, mutta pikkumusta seisoi - niin kuin aina - viehättävästi sijoittuen sekarotuisten koirien sijalle PUN4. Caramel esiintyi mukavasti, mitä nyt laukkaili enemmän kuin normaalisti.

Caraa saa normaalisti ravuuttaa aika lujaa ennen kuin se nostaa laukan, mutta tuona päivänä oli laukat herkässä. Liekö selässä jumeja paljosta uimisesta. Cara pönötteli ihtesä sijoille SIN1, mutta BIS-kehässä ei edelleen moitteettomasti esiintyvälle marmoripöheikölle irronnut sijaa, joten tuloksena BIS-.

Pari päivää myöhemmin menin yövuoron jälkeisillä vajailla kolmen tunnin unosilla Vesannon kennelkerhon järjestämiin Tervon mätsäreihin, jossa olemme niittäneet jostain syystä joka kerta ihan kivasti menestystä - vuosi vuodelta aina tulosta parantaen. Keli oli onneksi mätsäreiden aikaisemman ajankohdan ansiosta aavistuksen suotuisampi kuin Vesannolla iltapaahteessa. Osallistumismaksu oli suurempi kuin ikinä missään käymissämme mätsäreissä, mutta tämä selitettiin hyviin palkintoihin satsaamisella - ihan hyvä, sillä tuppukylillä palkinnot ovat usein olleet tähän saakka luokkaa ykkösille pari märkäruokapurkkia.

© Vesannon Kennelkerho

© Vesannon Kennelkerho

Cicaro säikähti todella tavoistaan poiketen tuomarin liehuvaa mekkoa (?) ja ei oikein antanut tutkia itseään. Ravi meinasi rikkoutua laukalle, mutta ryhti liikkeessä oli jo Vesannon mätsäreitä parempi. Seisominen aloillaan on Kiksulle aina ollut helppoa, eikä Kiksua tarvitse juuri asetella. Kiksu hömpötteli sijoille SIN4. Caramelilla oli levottomat koivet -päivä, joten se liikutteli jatkuvasti jotakin jalkaa sitä enemmän mitä pidempään kehässä olimme. Rasittava tapa. "Äiskä yy jalkaa kolottaa yy en taho yy mitäs jos liikautan tätä koipea, entäs jos kokeilenki istumista?" Caramelin sijoittuminen sijalle PUN1 yllätti, mutta vielä enemmän yllätti BIS-kehässä pärjääminen, nimittäin Caramel oli BIS2!! Teimme siis samalla uuden ennätyksen, vaan vielä on se BIS1 kokematta. Jos Cara malttaisi vielä BIS-kehän aikaan seistä kuin suolapatsas, niin BIS1 voisi joskus napsahtaakin. Koira on komea ku mikä, sen liikettä kattelee erittäin mielellään... mutta levottomat koivet -oireyhtymä hankaloittaa toisinaan pärjäämistä. Cara tekee sitä lähinnä väsyneenä ja kyllästyneenä. Mutta tyytyväine saa olla likkoihin!

Palkintohyllyille täytettä.

Kikki-Hiiri merihädässä

"Kaks hukkuu ja kaks ui."

Näillä evväillä lähettiin soutelemmaan. Tokassa kuvassa horisontissa näkyy saarenpahanen, jonne hinasimme ihtemme. Nassukat matkas venees kui vanhat turjakkeet, mitä ny välillä meinattii hukkua ku 60kg koiranlihaa mötkähti samalle puolelle paattia. Mutta äiskä, ku ei siellä toisella puolella rantaa mitää jännää näy, nii hittojako sinne toljottamaan. 

Kiksu ristittiin hysteerisissä fiiliksissä laivakoiraksi. Sit se o ennättäny kesänalun pahasen aikana jo hankkia lempinimen Kipburger jostai iha tyhyjästä, ja pari muuta idioottimaista mantraa joita sen ylisuuret kuulottimet joutuvat kestämään taas ihan liian pitkän aikaa.

Kasasin tänään riippukeinusta ihteni ensin ylös saatuani suurimman osan agiesteitä takapihalle ja käytiin änttäröimässä varttikontaktit. Kamala agilityahdistus ku ei oo agilityn suhteen tehty persjätön vertaa sitte toukokuun lopun. Ihan näpäkästi kaks agipaimentajaa teki kontaktia keinulla ja aalla. Odotin naksuttimen kanssa, että likat tarjoaa nyökkäystä 2o2o asennossa ollessansa. Niin, nyökkäystä. Niiden täytyy siis käyttää päätä aavistus alhaalla jotta naksutin älähtää ja tulee namia kirsuun. Meil ei ollu siis ollenkaan targettia käytössä. 

Koiran kannalta se menee näin: Joudun nyökkäämään, jotta kontaktilla tulee namia > joudun siis pysähtymään kontaktilla jotta voin nyökätä > pysähdyn siis kontaktilla. Tuon sortin ajatusketjun niiden päässä pitäisi siis hyrrätä jonain päivänä. Ku ei meinaa muuten ne ketarat pysähtyä vauhdista siihen 2o2o niin keksitään taas tämmösiä apujuttuja. Targetin hipaisu toimi tosi hyvin, koirat pysähty ku mitkäki 2o2o, vaan entäs kun targettia ei kisoissakaan ole. Voisin tietysti opettaa ne kuopaisemaan maata, mutta nyökkäämiseen ei tarvihe sotkea jalkoja, joten tuumasin sen olevan nopeampi ja helpompi keino saada likat ajattelemaan ja tätä kautta pysähtymään kontaktilla varmemmin.

Elokuussa ois yhet viralliset agikisat, jonne haaveilin pääseväni likkojen kanssa. Miulla on tosin töitä just sillon, ellen saa vuoroa vaihdettua siltä päivältä. Vaan uskalletaankohan ihan kylmiltään mennä virallisiin tyrimään niin se on se isompi ongelma. Kepit kepit, ikuinen riesa. Ehkä hiotaan ne ensin kuosiin.

Kisojen kattelun lisäks pitäis katella sitä luonnetestiä, silmätarkastusta ja hierontaa likoille, samalla kun etsin meille majapaikkaa uudesta kaupungista, jonne muutamme syksyllä. Eipä muuta raportoitavaa. Yritän saada järkkärikuvia tänne piakkoin niin ei oo koko ajan vaan GoPro-laatua.

Etsinnässä

Avataampa lisää väyliä tähän liittyen, jos joskus nappaisi.

Etsinnässä bordercollie- tai shetlanninlammaskoirauros (sopivat risteytyksetkin huomioiden) sekarotuiselle nartulle, jossa 50% shetlanninlammaskoiraa, 25% bordercollieta, 12,5% porokoiraa ja 12,5% labradoria. Tarkemmat ehdot palkkioista ym. sovitaan uroksen omistajan kanssa.

Uroksen oltava vähintään 2-vuotias, luonteeltaan avoin ja hyvähermoinen sekä luustokuvattu terveeksi (tai aikomus kuvata vuoteen 2015 mennessä). Tarjoa rohkeasti, niin keskustellaan lisää. Minut tavoittaa joko tämän blogin kommenttikentästä tai osoitteesta leena1992@hotmail.com. Lisää tietoa suunnitelmista Kasvatus-lehden takaa.

Taukoilut seis

Interrail ohite, joten ny voi hiljalleen yrittää päästä takaisin kiinni arkeen ja bloggailuun. Reilistä en koirablogissa avaa sen kummemmin kuin että kerron sen olleen elämäni hienoin, pisin, erikoisin, eeppisin ja mieltä avartavin reissu kaikkine hyvine huonoine sattumuksineen.

Koirat olivat olleet reissun ajan kotikotona hoidossa mallikkaasti. Eivät karkailleet ja elelivät sovussa keskenään eikä mitään ikävää sattunut kellekään. Olivat kuulema ikävöineet minua ja kyllä minäki niitä vähän kerkesin ikävöidä kolmessa viikossa. Kotiin tullessa vastaanotto oli tietysti riemukas ja sain koko illan raaputella rästiraappuja laumalle.

Yks kommellus hoitoaikana oli tosin sattunut. Lauma oli jääny tavalliseen tapaansa yksin kottiin ku muori oli lähteny töihi. Kotiin tullessa lauma oli ihan hysteerinen ja muutama ikkunan seutu oli kynsitty ja purtu epäkuntoon. Laumalla oli ollut hätä päästä ulos ja pian, ja syy selvisi hetken kuluttua kun palovaroitin piippasi paristojen vähyyttä. Sani on oppinut reagoimaan varoittimeen voimakkaasti niin kuin meijän edellinen koiramme Röllikin oppi aikanaan. Kun lauman johtokoira oli täten panikoitunut, oli muu lauma panikoitunut perässä ja koirat olivat avanneet ovia yläkerrassa ja yrittäneet päästä ulos mistä tahansa ikkunasta tai ovesta. Nyt on ovenkarmi ja muutamat ikkunankarmit aika rumat, mutta muori sanoi että eipä se koirien syy ollut.

Ehdotin että Sanin voisi siedättää varoittimen ääneen, mutta muori oli toista mieltä. On kuulema hyvä, että koira reagoi tarvittaessa palovaroittimeen voimakkaasti ja ilmoittaa perheelle vaarasta. Onneakin oli matkassa, sillä koirat olisivat taatusti hypänneet yläkerran ikkunasta, ellei ikkuna olisi ollut turvaikkuna, joka ei avaudu kuin tietyn matkaa. Ois ollu muorilla vastassa 4 rampaa tai kuollutta koiraa. Tästä lähin muistan ainaki ite tarkistaa että turvaikkunat on niin ku pitääkin, ettei oo ikkunat levällään niinku ne toisinaan kuumina kesäpäivinä on. Jännä kuitenkin, että reagoivat noin voimakkaasti, mitä ite ihmettelin suuresti.

Ja sitte tämmöstä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIX00658%2F14&R
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIX00657%2F14&R

Elikä viralliset kutsuu. Caran värin laittoivat harmaa-musta-valkeaksi vaikka se on blue merle. Tarkemmassa kuvauksessa hakemuksia laittaessani kuvailin sen värin harmaa-musta-valkeaksi joten laittoivat erehdyksessä värin kai siksi väärin, mikä tietysti minua kismittää ku oon tarkka värien oikeellisuuden kanssa aina ja kaikessa. Nopeeta toimintaa kuitenki SKL:ltä, maksusta seuraavana päivänä oli koirat rekisterissä, mikä oli ihan iloinen yllätys. Aion kuitenkin yrittää, jos saisin muutettua Caran värin oikeaksi. Eihän se ressukka mikään h-m-v ole.

Kotipihassa lyllertää lauman ihmeteltävänä tänä kesänä siili. Se on majaillut pihassa ja seudulla jo kuukauden verran, eikä taida pois lähteä vaikka koirat sen huomatessaan yrittävät purra ja kynsiä sitä haukunnan säestäessä. Jospa koirat tottuisivat siihen, siili olisi kiva pihan asukki.

Tähän vielä kuveja ajalta ennen Interreiliä.

Blogi tauolla

Ajankohtana 4.6. - 25.6. laumanjohto on reilaamassa Euroopassa, joten blogiin ei kalliiden datamaksujen takia tule päivityksiä tuona aikana. Kaikki neljä paimenkärsäkästä odottavat kotikotona hoidossa reissun ajan.