20.7.2014

Tarinoita mökiltä ja muualta

Pahoittelen, pahoittelen. Tätä kahden viikon taukoa. Ei ole yksinkertaisesti ollut joko aikaa, kiinnostusta tai jaksua avata konetta, lojua sisätiloissa ja kirjotella lauman kesän vietosta. Enkä kyllä itekää ole muiden blogeja nyt just seurannu. Seuraavana raapustan siksi turboahdetun superpostauksen joka sisältää kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Postauksen lopussa vieno anteeksipyyntö tauosta kuvaoksennuksen muodossa.

Mistähä jerseystä lähtisin. No ainaki jälleen tervetulijaisia uusille lukijoille. On aina yhtä mukavata huomata, että jälleen joku on löytänyt blogin jota lueskella ja oppia samalla tuntemaan karvainen laumani. Ja tällä hetkellä karvaa riittääkin - Kiksu aloitti karvanlähdön tuttuun tapaansa jälleen heinäkuussa. Pian minu pikkuisestani tulee siis vieläkin pikkuisempi. Onneks kerettiin sentään käväistä kesän must-go -mätsärit ennen ku Hampuusi luovutti turkkinsa.

Mätsäreiden lisäks me ollaan mökkeilty ja koirat on uinu mökillä ihan julumetun paljon. Auroran jalkakaan ei ole enää kipeytynyt uimisesta, jospa se tuosta kuntoutuu vähän kerrallaan. Möksällä kuulin, että siellä saattaa olla rotanmyrkkyä hiiriä ja rottia varten "jossakin". Meinasin vetästä pultit, että mökkiporukat ovat laittaneet minulle ilmoittamatta rotanmyrkkyä "jonnekin" minulle siitä informoimatta. Minun tulee ehdottomasti olla tietoinen, jos mökkialueella sijaitsee jossain rotanmyrkkyä. Ja lisäksi myrkyn tulee sijaita niin, etteivät koirat pääse siihen käsiksi. Päätin siis pitää lauman omalla mökkireviirillä ja kehotin muita sulkemaan vajojen ja liiterien ovet. Mökkimme sijaitsee maapläntillä, jossa on seitsemän sukumme mökkiä samalla maapläntillä omilla pihoillansa. Se on kuin pieni kylä.

Kesä ja hyttyset.
Eivät turhaan puhu että kyitä on tänä kesänä paljon. Meijän kohdallamme tiellä on näkynyt jo usea kyy kuolleena. Ja hyvä niin, elossa olevia ei vielä olla onneksi tavattu. Jospa tämäkin kesä menisi ilman yhteentörmäyksiä. Oravia sen sijaan on näkyillyt. Cica ja Cara ovat nyt jo useana päivänä ampaisseet pihalle ne laskettuani ohjuksina rinteelle saman kuusen alle. Eivätkä ne siellä turhaan kyttäilleet, sillä tänään havaitsin puussa lihavan oravan. Liekö sillä pesä siellä kun tuntuu samassa kuusessa viihtyvän. Ompahan lystiä koirilla oravaa niskat nurjallaan toljotellessa.

Meillä oli lauantain ajan vieraanamme Aava-göötti, joka lähti mätsäreihinkin minu likkojen mukana. Hassua, miten viisi narttua voikaan tulla toimeen niin hyvin. Aava on Sanin kanssa aika samanikäinen, ja silti Sani ja muu lauma otti Aavan vastaan lämpimästi omalla reviirillään. Sani ja Aava olivat heti ihan bestisbestikset, ja leikkivät toistensa kanssa kuin olisivat tunteneet toisensa aina. Ja se jännä, ettei Aurora haastanut Aavaa kertaakaan. Laumadynamiikka pelasi jopa paremmin kuin ilman Aavaa, sillä Aurora tiesi nyt selkeämmin paikkansa laumassa. Se kun on sille ollut viime aikoina epäselvä.

Muutempa etsitään jälleen laumallemme sitä omaa pesäkoloa jonne asettua taloksi. Tässä on vielä muutama viikko aikaa etsiä kämppää, jospa se jostakin ilmaantuisi. Ai niin! Caramelin väri on nyt FIX-rekisterissä blue merle - eikä enää harmaa-musta-valkoinen.

Erittäin nopeaa toimintaa jälleen SKL:ltä, joten muutin mielipiteeni liiton aikaisemmin huhutusta hitaudesta paperiasioiden kanssa. Sain säpön liittoon laitettuani uuden omistajatodistuspaperin postissa noin viikossa, eikä tarvinnut kuin laittaa yksi sähköposti!

Vaan mepä jatketaan meidän pihkaista ja lähes punkitonta kesäämme, raportoidaan taas kun on raportoitavaa!

Ja luvattu kuvaoksennus heinäkuulta:
Mökin rantsussa tuumimassa hypätäkö vai eikö hypätä.
Onneks Kartsa ei kattonu ni sain etumatkan, kjähähä.
Yh, kehno laskeutuminen - nyt meni etumatka!
Heitä se keppi tai itket ja heität sen.
Majavainen Karssimoinen.
Mulle riitti jo tämmöset pulikoinnit.
Lauma ottaa lepiä mökissä, kyllä uni maistu iltamissa.
Ylivalottunut hentoinen kuva.
Seuraavaks kuvia pihalystistä jossa jo tekstissä kerroin; orava.


Aavan kanssa telmimisestä piti ikuistaa myös jokunen kuva:

Ihanaa nahjata ku löyty sielunystävä.

Pihassa useaan kertaan tänä kesänä vieraillutta Siiri-siiliä piti vähän kummastella.

Siiri kiepillä.
Ei hemmetti, taas näitä piikikkäitä, suhisevia palloja.
Puolustus päälle, täysi valmius!!
Mitäs jos vähän koppasen sitä tassulla...
No oo sitte tommone tylsimys!!!1
Äiskällä kierrokset nousussa.
Todellinen photobomber-Roora.

2 kommenttia:

  1. Kamalaa tuommoinen rotanmyrkyn laittaminen 'jonnekin'. Itsekin olen useasti karvat pystyssä oman koirani puolesta paikoissa, jossa tiedän sukulaisten turvautuvan kyseiseen häätötapaan. Niin ärsyttävää toisinaan...
    Mutta upeita kuvia! Kun siilikuvien jälkeen tuli grillauskuva, heti nauroin, että nythän se siili on laitettu paistiksi! :'DD Ja on varmaan aiemmin kysynyt (ehkäpä minäkin), millä kalustolla kuvailet ja käsittelet kuvia (jos nyt käsittelet)? Nää on niin hienoja ruutuja, että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja kiitos. Oijoi, ei ees tullu mieleen että siilikuvan jälkeinen rillauskuva ei ehkä ihan mene oikeassa järjestyksessä :'D Kalustona D90 + 50/1.4 ja Photoshopilla käsittelen. Mukava että miellyttää :)

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.