2.7.2014

Etsinnässä

Avataampa lisää väyliä tähän liittyen, jos joskus nappaisi.

Etsinnässä bordercollie- tai shetlanninlammaskoirauros (sopivat risteytyksetkin huomioiden) sekarotuiselle nartulle, jossa 50% shetlanninlammaskoiraa, 25% bordercollieta, 12,5% porokoiraa ja 12,5% labradoria. Tarkemmat ehdot palkkioista ym. sovitaan uroksen omistajan kanssa.

Uroksen oltava vähintään 2-vuotias, luonteeltaan avoin ja hyvähermoinen sekä luustokuvattu terveeksi (tai aikomus kuvata vuoteen 2015 mennessä). Tarjoa rohkeasti, niin keskustellaan lisää. Minut tavoittaa joko tämän blogin kommenttikentästä tai osoitteesta leena1992@hotmail.com. Lisää tietoa suunnitelmista Kasvatus-lehden takaa.




18 kommenttia:

  1. Anonyymi2.7.14

    Eikö näitä sekarotusia muka ole tässä maailmassa tai ylipäätään maassa tarpeeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha virsi. Eikö rotukoiria sitten ole jo ihan riittävästi? Itse asiassa enpä taida löytää tutkituista, tiedossa olevista vanhemmista mieleisiä sekarotuisia koiria, jotka eivät sisällä metsästäviä rotuja tai joitakin muita epämieluisia rotuja. Joten ei, ei ole riittävästi.

      Kaikille rotukoira ei ole vaihtoehto periaatteidensa vuoksi, muttei seittemännen polven ääriseropikaan jonka vanhemmista, roduista, terveydestä tai muustakaan ole saatavilla mitään tietoa tai koiran soveltuvuudesta harrastuskoiraksi ei ole edes pientä varmuutta. Joten koen että tämä on se väylä jolla saan itselleni taatusti sopivia ja mieleisiä koiria.

      Turhauttaa, kun joutuu puolustelemaan, miksi koirieni kaltaisilla sekarotuisilla on oikeus olla olemassa. Sama kuin sanoisi että nyt riitti se suosikkirotusi teettäminen että eiköhän niitä jo ole ihan tarpeeksi.

      Poista
  2. Anonyymi3.7.14

    sekarotuisten olemassaolossa tuskin on mtn väärää, mutta miksi jalostaa venäläisen ruletin tyylillä? tiedät koiristasi tasan yhden polven (sairaudet, luonteet, viat) joten saatat saada mitä tahansa pommeja käsiisi, jos jalostat näitä toisten samanlaisten seropien kanssa. pointti ei ole sekarotuisuudessa vaan siinä liian vähässä tiedossa, jonka pohjalta ei kannattaisi jalostaa rotukoiriakaan. ei seropeissa ole mtn väärää, mutta niitä kannattaisi alkaa jalostaa risteyttämällä kaksi rotukoiraa, joiden suku ja sairaudet tiedetään. yksi tai kaksi polvea ei kerro yhtään mitään vaan sairaus voi pompata kolmenkin polven ylitse. miksi ottaa tyhmiä riskejä, jos ne voi välttää? ei ne sinun koiran ok lonkat kerro sulle mitään koiran suvun lonkista ja risteyttämällä ok lonkat toisten samanlaisten kanssa paskalla tuurilla molempien suvut periyttää rikkoa niin sulla on käsissä 7 rikkolonkkaista. pahimmillaan. sitä sattuu, vaikka suvun lonkkatulokset tiedettäisiinkin, mutta se ei vaan pomppaa sieltä esiin ennen huonoa yhdistelmää. ihan oikeasti se tietämättömyys on se huono puoli tässä seropikasvatuksessa ja sinuna oikeasti miettisin sitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä varsin tietoinen, että asiat genetiikassa eivät mene yks yhteen ja että erinäiset tekijät voivat loikkia myös kauempaa suvusta, muutenhan kaikki olisikin kovin simppeliä. On silti mielestäni parempi tietää edes vaikka sen yhden sukupolven verran (oletan että tarkoitat myös sukupolvella jälkeläisiä ja niiden vanhempia sekä isovanhempia, sanan kun voi ymmärtää eri tavoin) ja ottaa ainakin parhaansa mukaan selvää ja tehdä valintaa risteytysten suhteen sitä kautta. Vertaillaan vaikka sitten vahinkosekarotuisiin, joissa ainakin kaikki on täysin sattumasta kiinni.

      Ennalta pohdituissa yhdistelmissä voidaan vaikuttaa edes joihinkin asioihin, vaikka tietopohja ei voi olla samaa luokkaa kuin risteyttämällä kaksi rotukoiraa toisiinsa. Yllätyksiä voi tulla vastaan myös vaikka kuinka risteyttäisi kaksi kaikin puolin täydellistä keskenään erirotuista rotukoiraa toisiinsa, ei sekään ole täysin riskitöntä touhua. Näissä asioissa kaikessa piilee riskinsä, mutta on totta että riskejäkin on eri suuruisia - kannattaako sitten ottaa isoja vai pieniä riskejä, siitähän se lopulta on kiinni.

      Kaikkihan tietävät kauhuskenaariot, kuinka 0/0 a/a luustoisille vanhemmille syntyikin 2/3 d/d jälkeläistä kokonainen katras vaikka sukukin oli sen osatekijän suhteen terve. Harmillisia yllätyksiä, mutta hyväluustoista (myös sukunsa puolesta) urosta käyttämällä minulla on suurempi mahdollisuus, että seuraava pentue on hyväluustoinen, ja samalla voin vain toivoa että genetiikka ei järjestä mitään ikäviä yllätyksiä. Kukaan kun ei Jumalaksi voi muuttua.

      Luuston terveys on vain yksi terveyden osatekijä, joka nostetaan yleensä ensimmäisenä jalustalle. Samalla pitää tietysti huomioida muut terveyttä mahdollisesti heikentävät tekijät, joita minun koirieni sukupolvessa ei ole ilmaantunut minun tietooni yhdellekään koiralle. Yksi korvatulehdus on koettu, ja isän puolelta löytyy joitakin tapauksia CEA:ta. Silmäsairauksien suhteen emän puolelta ei voida sanoa mitään, joten peiluutan siksi nuorimmaisten silmät ja vaadin myös urokselta silmätarkastuksen. Perinnöllisiä sairauksia uroksen puolelta ei saa myöskään löytyä lähisuvusta.

      Kiitos kritiikistäsi.

      Poista
    2. Anonyymi3.7.14

      tottakai on parempi tietää edes vähän kuin ettei tietäisi mitään (esim. vahinkoseropit), mutta mielestäni koiranjalostuksen ei tulisi olla turhien ja tyhmien riskien ottamista, vaan pitäisi aina valita se mahdollisimman riskitön väylä (harkittu ja hyvä rotukoiraristeytys). on totta, että genetiikka on myös sattumia ja paskaa tai hyvää tuuria, mutta se on silti pitkälle ennustettavaa, jos ja kun vain sitä osaa tulkita ja lukea. ja siitä päästään mielestäni siihen, että kuinka paljon tietotaitoa pitäisi olla, kun alkaa pentuja tehdä. pelkkä tieto siitä, että e-lonkkaista ei pidä käyttää tai, että merleä ei saa risteyttää merlen kanssa ei oikeasti vain riitä. ja sitä esiintyy ihan rotukoirajalostuksessakin, ettei ymmärretä yhteyksiä. genetiikka on hienoimmillaan upea väylä ennustaa pitkällekin minkälaisia pentuja on odotettavissa, kunhan sitä osaa tulkita. ja sen tulkinta tekee jalostuksesta heti pieniriskisempää. ja kuten sanoit luusto on hyvin pieni ja oikeasti myös harmitonkin osa koiran terveyttä. valitettavasti se luusto on nyt melkein ainoa, mitä koiristasi tiedät. kaihikaan ei itsessään koiraa tapa, liikaripset on vain liikaripsiä, ocd on paska vaiva, mutta leikattavissa, luonteen näet seuraamalla koiraa kotona ja harrasteissa. siltikin elintärkeää jalostuksen kannalta on tietää muutakin, niitä asioita, joita ei mikään kerro. koirasi isoisoisällä on ollut epilepsia. risteytät sen uroksen kanssa, jonka emänemänemällä on ollut epilepsia. tuskin tiedät kummastakaan tapauksesta. risteytät nämä koirat ja epilepsian riski kasvaa. kaikenlisäksi epilepsia ei ole edes pahin skenaario sairauksista, mutta valitettavan yleinen ja siksi esimerkki. et ehkä ymmärrä kokonaiskuvaa, että koiria ei jalosteta luustotuloksilla, luonteella, fiilispohjalla ja sillä tiedolla, jota saat suoraan itse tai isän omistajalta vaan niitä jalostetaan sillä tiedolla, jota sinulla ei ole. rotukoirien keskuudessa varmasti joku tietää, jos haluamasi uroksen suvussa on todettu autoimmuunisairaus, mutta kuka on kertomassa sitä nyt, kun jalostetaan seropeja? ei kukaan, koska ei ketään kiinnosta. edelleen siis painotan, että se, mitä ei kerrota tai tiedetä on se uhkatekijä seropikasvatuksessa. se on venäläistä rulettia. painat liipaisinta ja tuuri joko osuu kohdalle tai sitten ei, ja mielestäni elävän olennon hengellä ei tätä peliä pitäisi lähteä pelaamaan. se on vastuutonta, kapeakatseista ja tyhmää.

      Poista
    3. Täydellisyyttä voi aina tavoitella, mutta harvapa sitä saavuttaa. Kuitenkin sanon aina, että täydellisyyttä tavoittelemalla voidaan saavuttaa niitä hyviä tuloksia. Ihan maailman tappiin saakka joka ikisestä pentueesta, koirasta, ihmisestä ja asiasta tämän maailman sisällä löytyy parannettavaa. Otan kritiikit vastaan ja yritän aina ajatella muiden sanomisia pidemmänkin aikaa kuin sen hetken kun asioita luen, mutta jonkinlainen luottamus minulla on omaankin ajattelukykyyni ja pidän itseäni suht fiksuna ihmisenä. Genetiikasta olen kiinnostunut, kyllä, ja opiskelen sitä omaksi huviksi silloin harvoin kun siihen on aikaa.

      Olen täysin samaa mieltä että mikäli meinaa koiria kasvatella edes omaksi ilokseen muutaman pentueen elämänsä aikana, niin kyllä täytyy tietää genetiikasta edes kasvattajakurssin verran perusteita. Eikä riitä että tietää ulkoa kuinka kahta d lonkkaista ei saa yhdistää toisiinsa ja kuinka allergikkokoiraa ei tule käyttää, tai kuinka kahta merleä ei saakaan yhdistää toisiinsa. En tosiaan voi tietää eikä voi moni muukaan, kantaako koira vaikkapa väistyvästi jotakin perinnöllistä sairautta. Nämä sairaudet sitten saattavat hypätä yllätyksenä, vaikka suvussa ei sairautta olisi muutoin ilmennyt. Juurikin, jos yhdistää kaksi saman perinnöllisen sairauden kantajaa toisiinsa. Tästä taas päästään siihen, miksi sekarotuisten sanotaan olevan rotukoiria terveempiä. On epätodennäköisempää, että kaksi keskenään eri rotuista koiraa kantavat väistyvästi samaa perinnöllistä sairautta. Kuitenkin se riski on olemassa joka ikinen kerta kun kaksi koiraa yhdistetään toisiinsa - ja tässä vaiheessa nostaisin esille ne dna-testit. Venäläistä rulettiahan se onkin, yhdistää kaksi ulkopuolelta tervettä koiraa keskenään, kun ei koskaan voida tietää, mitä kauheuksia ja hirveyksiä ne saattavatkin kantaa perimässään olematta kuitenkaan itse sairaita yksilöitä. Genetiikka, genetiikka! Mielettömän mielenkiintoista!

      Ymmärrän kyllä ihan täysin mitä ajat takaa - minulla on käytettävissäni suppeasti tietoa, jos verrataan rotukoiraverkostoihin, ja se tekee tästä hommasta riskikkäämpää. Minähän olen periaatteessa hyvin hyvin yksin, eikä minulla ole oikein minkäänlaista älykästä tukiverkostoa ympärilläni. Ei saisi verrata muihin, mutta koen silti omaavani paremman omantunnon näin kasvattaessani kuin ne ihmiset, jotka tieten tahtoen kasvattavat rotua, jolla jokin sairaus, rakenteellinen ongelma tai muu vika on ehdottomasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja kasvatukseni lukeutuu tällä kaavalla sinne poikkeukseen eikä sääntöön.

      Minulta löytyy kiinnostusta tarkastella hyvin vähäpätöisenkin oloisia asioita nuorukaisten suvusta taaksepäin ja sivullepäin, mutta tällaista omaa ajatustyötä en tuo esille kuin korkeintaan mainintoina suunnitelmapostauksessani. En myöskään kertoile täällä, miksi olen jo hylännyt 3 urosvaihtoehtoa joidenkin tuttujeni kommenttien mukaan jopa turhauttavan vähäpätöisten seikkojen takia. Ei tämä mitään ristinollaa ole, että kun narttu täyttää suunnilleen kriteerit luonteen, terveyden ja ulkonäön osalta ja uros samoiten, niin that's it ja ne voidaan lykätä yhdistelmäksi. Tämä on rakettitiedettä, kuin liikenne suurkaupungissa - vaatii mielettömästi aikaa ja omistautumista, että voi hallita suunnilleen kaikkia osatekijöitä, jotta suunniteltu yhdistelmä olisi hyvä ja yllätyksiltä olisi edes jotakuinkin teoriassa mahdollista välttyä.

      Enemmän olen huolissani monen tietynrotuisen koiraparan hengestä kuin tämän väylän harkittujen sekarotuisten koirien hengestä, joten siinä mielessä teet nyt kärpäsestä härkäsen. Suuremmassa vaarassa mielestäni ovat nämä tietyt ihmisten ylenpalttisen, jopa sairaalloisen puhtaudenvaalimisen tuotoksena syntyneet rodut kuin muutama pentueellinen sekarotuisia koiria, joiden taustoista tiedetään keskimääräistä sekarotuista pentuetta enemmän ja ainakin joitakin riskejä voidaan siksi poissulkea. Ehkä et näe aivan kaikkia puolia tästä, tai näet asiat vain hyvin eri tavoin kuin minä näen. Anycase, kiintoisaa keskustella näistä asioista, koska meillä on jossain määrin erilaiset näkemykset.

      Poista

    4. En kuitenkaan suvaitse viimeistä lausettasi, joten vastaisuudessa tarkista kirjoituksesi, ettei sinne ole lennähtänyt mitään vastaavaa. Jää muuten kommentit julkaisematta muiden iloksi ja opiksi, vaikka luenkin jokaisen kommentin aina eniten itseni hyödyksi. Kiitos viestistäsi ja toivottavasti avasin jotakin pohtimaasi asiaa tässä viestissä paremmin.

      Poista
  3. Anonyymi3.7.14

    Mun mielestä sinänsä tarkoituksellisessa seropien teettämisessä ei ole vikaa, mutta koska niille ei saada virallisia lonkka-, kyynär- ja silmätuloksia, ei voida olla varmoja, onko niiden luusto kunnossa. Tällöin ei voida mainostaa, kuinka vanhemmat ovat terveeksi tutkittuja.

    Caramelin suvusta tiedetään sen verran, että sen äidillä ja siskolla on (epäviralliset) C-lonkat eli lonkat, joissa on jo selviä muutoksia. Onko se sitten jalostusmateriaalia, on täysin sun päätettävissäsi. Ja mahdollisilla ostajilla on tieto siitä, että pennun suku ei ole täysin tervettä. Ei koira C-lonkkiin kuole, ja esim. nivelrikkoa voi ihan hyvin muodostua myös terveisiin lonkkiin koiran ikääntyessä, kun nivelpinnat kuluvat käytössä. Ja koirahan on kyllä paljon muutakin kuin lonkat :)

    Siihen nähden, että englanninbulldoggeja ei enää käydä kuvauttamassa, koska E-lonkkaisten pentuja ei saa rekisteriin ja käytännössä 90% eb:sta on E-lonkkaisia, sun asiat on oikein hyvin, kun olet kuitenkin tutkituttanut koiriesi luuston ja vielä julkaissutkin ne tulokset ja kuvat :D Toisaalta on typerää osoitella muiden likaisia pesiä ja samalla paskoa omaan sänkyynsä.

    Edellinen kirjoittaja sanoikin ihan hyvin tuosta tietämättömyydestä, se on vaan valitettava tosiasia seropien kanssa pelatessa. Vaan eipä ne rotukoiratkaan täydellisiä ole, ei mikään koira ole täydellinen. Jalostuksessa pitää sitten vaan päättää, millä koiralla on tarpeeksi annettavaa sen virheisiin nähden.

    Määrän lisäämistä en hyväksy rodusta tai roduttomuudesta riippumatta, ja toivon, ettet teetä Caramelilla pentuja vain sen takia, että pentuja on saatava ja se nyt on se parempi vaihtoehto kotiin jääneistä pennuista. En siis tunne koiraa, joten en tiedä sen muista ominaisuuksista, mutta jonkun ulkopuolisen arvio koiran luonteesta (myös isäkoiran!) olisi aina paikallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite käytän koirat aina ortopediaan erikoistuneella ellällä kuvissa, koska tavallinen ellä ei osaa sanoa luustokuvista yleensä just mitään. Siksi voin luottaa luustokuvien tuloksiin, vaikka ne eivät liitossa asti koskaan käykään arvioitavina.

      Kasvattajan vastuulla on päästää irti suunnitelmista, jos siltä näyttää että jalostusmateriaali on lopussa eikä seuraava yhdistelmä ole enää riittävän hyvä. Väen vängällä en missään nimessä koirien määrää lisää, ja koska minulle ei ole aivan sama, millaisia koiria maailmaan teetän, tarvittaessa laitan suunnitelmat kyllä matalaksi. Seuraava pentue syntyy jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, ja olen valmis luopumaan suunnitelmistani. On ihan ok, jos tämä kasvattelu jääkin tähän, mutta en laita pahakseni vaikka tämä tästä jatkuisi, mikäli vain olosuhteet antavat myöten. En siis missään nimessä etene sillä ajatuksella että seuraava pentue on pakko aikaansaada, olipa materiaali tällä erää kuinka kehnoa tahansa.

      Kun minulla tällä hetkellä sattuu olemaan kaikin puolin hyvin miellyttävä koira käytettävissäni kasvatusasioita ajatellen, niin miksi en sitä käyttäisi. Olen rehellisesti ja kriittisesti tarkastellen enemmän kuin tyytyväinen koiriini, joista Caramelissa on Cicaroa enemmän haluamiani ominaisuuksia, enkä keksi siitä mitään miinusta satunnaisen oravien perään karkailun lisäksi. Tietysti jokainen rakastaa omaa koiraansa aivan valtavasti ja oman koiransa heikkouksillekin sokaistuu, joten ulkopuolisten mielipiteet ovat siksi tärkeitä. Aionkin käyttää tänä kesänä nuorukaiset epävirallisessa luonnetestissä, jolloin saan ulkopuolisen mielipiteen koirieni luonteista. Aikaa en vielä ole varannut, mutta toivon että ennen syksyä saisimme siellä käytyä, samoin kuin silmäpeilissä.

      Taka-ajatuksenani kasvatuksessani on, että minulla olisi vielä kymmenenkin vuoden kuluttua harrastusiässä olevia sekarotuisia paimenkoiria elämääni ilostuttamassa. Joten koska kasvatan ensisijaisesti itseäni ajatellen, tason on pysyttävä myöskin hyvänä, enkä halua tuottaa mitään sekundakoiria. Tämä on hyväksi, sillä tästähän hyötyvät myös ne jotka pennun minulta ottavat; teetänhän vain niin hyviä pentuja, jollaisia itsellenikin voisin hyväksyä. Seuraavasta pentueesta en kuitenkaan pentua itselleni voi todennäköisesti vielä ottaa, koska harrastuskoiramääräni on rajallinen.

      Tarkoituksena on myös, että pentueita syntyisi vain juuri sen verran kuin täytyy jotta saan tämän linjan säilymään. Tässäkin piilee tietysti se ongelma, että jalostusmateriaali on vähäistä niin kuin se tuppaa aina olemaan sekarotuisia kasvatettaessa, ja se voi ajaa siihen tilanteeseen, että tuleekin kiusaus käyttää sitä vähän huonompaa koiraa kasvatuksessa. Näin oikeastaan kävi Sanin kohdalla - se oli ainoa vaihtoehto, joten muutamine puutteineen käytin sitä kasvatuksessa. En kuitenkaan olisi aikoinani edes harkinnut Sanille pentuja, jos sillä olisi ollut isoja puutteita. Olisin silti voinut olla vielä kriittisempi, jos olisin osannut katsoa asioita laajemmin ja monipuolisemmin, missä olenkin muutamassa vuodessa kehittynyt mielestäni paljon.

      Erittäin hyviä pointteja sinulta, kiitos niistä.

      Poista
  4. Anonyymi3.7.14

    2. anon kommenttiin, että sulla on tiedossa tasan yhden polven terveysasiat.

    Mitä jos DNA-testauttaisit Caramelin? Oletko tutustunut tähän? http://www.mydogdna.com/fi/

    Tietokannassa näkyy olevan seropejakin. Vai onnistuukohan Suomessa, ilmeisesti menee SKL:n kautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne geenit mistään kauempaa pomppaa ellei yksilö itse kanna niitä. Eli siinä mielessä kyllä yhden yksilön testaaminen riittää. Pennut ei voi saada geenejä joita Caramel ei kanna, joten pentujen kannalta on yhdentekevää mitä vaikkapa emänisä ja emänemä ovat kantaneet, mikäli ne geenit eivät ole periytyneet Caramelille jolta ne voivat periytyä pennuille.

      Poista
    2. En tiedä, kuinka monta eri henkilöä kommentoi anonyyminä tämän postauksen alle, mutta jospa tämä ei keskustelua haittaa. Tietysti toivoisin että esiintyisitte omilla nimillänne, mutta menkööt tällä kertaa näin, arvokasta keskustelua kuitenkin tulee, jollaista toivon aina herättäväni kun näistä kasvatuksellisista asioista jotakin kuiskin.

      1. Enkös näin sanonutkin, että yhden polven tiedän. Tarkensin vain anonyymi numero X:lle että ymmärrämme varmasti ko. termin samalla tavalla.
      2. Olen tutustunut ja ollut tietoinen mydogdna:n olemassaolosta jo jonkun aikaa, joskin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. En nimittäin ole varma, onko kyseessä täysin luotettava "testi" jolla oikeasti saisi tietää about kaiken koirastaan. Skeptikon pitäisi tutustua lisää ja kuulla kritiikkiä muilta ihmisiltä kyseisestä systeemistä. Mikäli osoittautuisi toimivaksi testiksi, niin ilman muuta voisin käyttää moista työkaluna. Erittäin arvokas työkalu olisikin, kun voisi nähdä aivan kaiken mahdollisen sekarotuisensa geeneistä. /muoks/ ajatuksenkatko

      Poista
  5. Kommenttiin eikö sekarotuisia ole jo liikaa ja vastauksesi eikö rotukoiriakin ole. Noh, rotukoirilla on YLEENSÄ joku päämäärä mitä pyritään pitämään yllä tai parantamaan, niillä on omat käyttötarkoituksensa. Mikä on sekarotuisten koirien jalostamisen tarkoitus? Yleensä vain määrän lisääminen ilman minkäännäköisiä tavoitteita. Todennäköisesti tämän takia ihmiset, myös minä, suhtaudutaan aika kärkkäästi sekarotuisten määrän lisääntymiseen.

    Valitettavasti en ymmärrä enään tätä suunnitelmaa, eiköhän paperillisista koirista löytyisi saman tyyppisiä hyviä koiria mitä yrität itse tuottaa. En myöskään halua kuulla sekarotuisten olevan terveempiä. Onhan geenipooli niillä laajempi, mutta loppujen lopuksi todella harva tutkituttaa koiriensa terveyttä luustojen ym osalta, saati, kun niistä ei ole mitään virallista kirjaa missään?

    Ikävä kyllä seropien lisääntymistä todella harvoin voi kutsua jalostukseksi, niillä on äärimäisen harvoin mitään päämäärää sen suhteen miksi niitä sysätään maailmalle ihan jatkuvasti lisää ja lisää. Vaikka en nyt ihan ymmärrä motiivejasi, en myöskään täysin tyrmää.

    Ja totta on sekin, ettei rotukoirien kasvattajista läheskään kaikki täytä niitä kriteereitä jotka pitäisi. Löytyy niitä rahan ahneita ja terveydestä hällävälittäjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus lienee kaikilla erilainen, puhun nyt yleisesti koirien kasvattamisesta enkä vain joko seka- tai puhdasrotuisista. Skaala on laaja - löytyy tarkoitusta (käytän itse sanaa motiivi) näyttelymenestyjien, harrastuskoira -ja seurakoirien tavoitteluun jne. Pentueiden taustalta voi löytyä myös yhtä lailla motiivina raha, pentujen söpöys, kiinnostus tai mukavien perhe- ja seurakoirien teettäminen. Minun tavoitteeni löytyvät tästä blogista jo erikseen kirjoitettuna; itseäni miellyttäviä SEKAROTUISIA erilaisiin harrastuksiin soveltuvia koiria. Ja siihen liittyen tavoitteiden osa-alueina mahdollisimman hyvä terveys, tietynlainen rakenne ja ulkonäkö ja tietynlainen luonne.

      En näe niinkään merkityksellisenä sitä, että koiria jalostetaan tietyn karvansuunnan tai hännänasennon kautta kohti rotumääritelmää. Eikö se ole vähän pikkutarkkaa jos tarkemmin ajatellaan, ja tekeekö moinen nyhjäys kohti rotumääritelmää koirien kasvattamisesta oikeampaa kuin vapaamuotoisempi kasvatus, jossa unohdetaan kaikki epäolennainen ja keskitytään olennaiseen? Tavoittelen itse hyvää terveyttä ja luonnetta, ja siinä jo itsessään on mielestäni valtavan tärkeä tavoite.

      Eipä koirien alkuperäisellä käyttötarkoituksella ole enää nykypäivänä yhtä suurta osaa kuin ennen oli. Sen ymmärtäisin, jos jokaisella rodulla olisi ehdoton käyttötarkoitus ja joku sitten menisi ja sooloilisi sekarotuisia joilla ei ole minkäänlaista tarkoitusta tai ideaa, että se olisi vähän omituista. Mutta kun näitä käyttötarkoitukseltaan seurakoiria ja jokapaikankoiria löytyy jo tosi monesta ellei jokaisesta rodusta - yksilöistäkin tietysti riippuen.

      Mikä siinä edes voi olla niin väärin, että teetän oman elämäni iloksi jokusen pentueellisen sekarotuisia koiria, joilla on minun elämässäni erittäin suuri tarkoitus? Onko sen tarkoituksen oltava Suomen- tai maailmanlaajuinen? Ei missään nimessä ole, eikä yhdenkään kasvattajan jalostustyö ole niin tärkeää, etteikö hänen kasvatustyönsä voisi päättyä aiheuttamatta isoa lommoa rodulle (eri asiana erittäin pienimääräinen rotu).

      Minulle tämä merkitsee hurjan paljon, ja vaikka saattaisin löytää itselleni täydellisen rotukoiran jostakin rodusta, jota voisin ehkä jonain päivänä itselleni harkita, niin tämä on minun periaatteitani vastaava tapa elää koiramaailmassa. Onko väärin tykätä sekarotuisista, miksi ihmiset sitten saavat tykätä jostakin tietystä rodusta? Muuttaako muutama pentue jotakin? Ei yhteiskunnallisesti, mutta minun elämässäni muuttaa hitonkin paljon, ja minä koen sen siksi näin merkitykselliseksi.

      Terveys-sairaus asiaa olen jo puinut myös Kasvatus-lehdellä ja vuosikausia netissä ihan kyllästymiseen saakka, joten nos panicos, et tule kuulemaan tässä mitään koska-seropit-on-niin-terveitä -juttuja. Miksi muuten kiinnittäisin huomiota terveyteen vaikuttaviin seikkoihin, jos luulisin seropien olevan aina ehdottoman terveitä?

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  6. Sinä yksi anonyymeistä, seropeille saa myös viralliset lausunnot. Rekisteröi koirasi fix rekisteriin ja käy kuvauttamassa koirasi ja passita eläinlääkäri lähettämään kuvat kennelliittoon ja avot sinulla on viralliset lausunnot. Kennelliitto lauauu siis myös sekarotuisten luustokuvia.

    Mydogdnata on useampi tuttuni käyttänyt ja osoittautunut toimivaksi. Itse aion omalle saarloosillenintuon tehdä sillä testinsisältää dwarfismi testin ja monia muita hyödyllisiä testejä. Eivät mene skl kautta. Tilaa ja maksa testi ja näytteen (poskisolu) ottamis kitti tulee sinulle kotiin. Testin voi ottaa itse mutta jos otat sen väärin etkä saa kunnollista näytettä ja dnapassin porukka ei saa siitä mitään irti , et saa rahojasi takaisin etkä niille vasrinetta joten suosittelen antaa eläinlääkärin suorittaa tuon osuuden.
    kaippa tuo on ihan normaali labra joka on ostanut lisenssit testeille. Harmikseni degeneratiivisen myelopatian lisenssiä he eivät omista.
    Monia mielenkiintoisia juttuja tuossa on kyllä esim väreistä ja pitkäkarvaisuus geeneistä lähtien. Suosittelen teettämään!

    VastaaPoista
  7. Hyviä pointteja kommenteissa puolin ja toisin, mutta jatkuva vatvominen pentueen "järkevyydestä" on mun mielestä tässä kohtaa vähän turhaa. Selkeällä tavoitteella, toinen pentue, kiinnostaako aloittajaa pätkääkään jonkun anonyymin mielipide (siis turhahko "liikaa")? Tuskin.

    Itsellä ainakin hakusessa sekarotuinen harrastuskoira ja ylipäänsä sekarotuiset koirat, joilla olisi jokin tavoite. Kun olen kertonut näiden olevan kiven alla, jotka sopisivat kriteereihini, minulle vastattiin että "hanki rotukoira, paljon helpompi löytää sopiva". Ja tämän sanoi ihan kokeneempi rotukoiraharrastaja. Siinä mielessä huvittavaa, että miksi koiran hankkimisen pitäisi olla suunnattoman helppoa ja SKL:n kasvattajanimikö tekee kasvattajasta hyvän... Kun on juuri ylistetty, että koiran ottoa pitää harkita tarkkaan ja ottaa kaikesta selvää, niin vähän puhutaan ristiin :D Toistaiseksi en ole löytänyt (en tosin mitenkään hiljan etsinytkään) varteenotettavaa kasvattajaa minua kiinnostavien rotujen parista.

    Siispä, mielestäni on loistavaa, että tällainen vaihtoehto on olemassa, sekä muutamia vastaavia, mutta erityyppisiä sekarotuisia! :)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi8.8.14

    Et varmaankaan halua käyttää koiraa jolla on c/c lonkat ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uroksella tulee olla vähintään B/B lonkat, mielellään A/A, koska kahdella lähisukulaisella on C/C lonkat. :)

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.