 |
| Manttislikat |
Viime torstaina oli Kiksun vuoro päästä mukaan aksaamaan uuteen halliin. Cara odotti sillä aikaa kotikotona. Ei jääty tällä kertaa yöksi kämpille aksareissulla ku miulla oli seukkina aamuna aamuvuoro. Ei innosta ajaa 60km ennen aamuvuoroa, siinä vois rattiin torkahtaminen olla aika houkuttelevaa.
Kiksullakin kertyi 8kk taukoa kunnon agilitystä, joten vähä jännitti. Asiallisesti koira ainakin radan sivussa odotteli niin kuin aina. Ensimmäisellä ratavuorolla Hampuusi keskittyi nuuhkimaan maata. Liekö sijaistoiminto, että näyttikö Kiksu jännityksensä eri tavoin kuin Cara joka lähinnä haahuili ja hidasteli, vai kiinnostiko Pikkumustaa tosissaan uudet hajut keinonurmessa. Ois kiva ku osais lukea koiraa tarkemmin. Kannustin ja palkkasin Kipsua tiheästi, ja jo toisella ratavuorolla koira oli oma itsensä - menevä ja tulinen, ärisevä ja välillä intoaan haukahteleva shetlanninpuolinaattori. Koira syttyi ihan eri lailla, kun muisti mistä tässä kaikessa olikaan kyse - hauskanpidosta tietenkin. Koutsin mukaan olin ite jo melkein pulassa kun koira yhtäkkiä syttyikin ja minun piti tosissaan juosta ja keretä ja juosta taas vähän lisää. No olihan se outoa kun oli vähä kerenny tottua odottelemaan koiraa radalla ja yhtäkkiä saiki kipittää sen minkä kerkes. Kiksu näytti herkittäin jo ihan agilitykoiralta! Kepitki se muisti, mitä niinku ihmettä. Se kepitteli 8kk tauon jälkeen kuin vanha tekijä, tosin hitaanlaisesti ja välillä väärästä keppivälistä aloittaen. Tietänee siis keppien aloitusvälin naksuttelua meille tuleviin treeneihin.
 |
| Yhdessä kannettu taakka on kevyempi |
 |
| Tarviiko kiilata? |
 |
| Häkellyttävän kaunis Saramelli. |
Tottistelut sujuivat ihan tosi fantsusti, kumpikin koira oli intoa täynnä ja minä olin niiden silmissä erittäin kiva tyyppi jota kannattaa nyt miellyttää. Fiilis oli hyvä ja se on tärkeintä. Caralta irtos jopa - kyllä vain - kaksi kokonaista noutoliikettä, ja jos nyt jaksan muistaa oikein niin aikaisemmin ei oo kokonaista noutoliikettä saatu tehtyä. Pallopaimennus oli superlystikästä, nassukat osasivat tökkiä välillä turhankin innokkaasti jumppapalloa. Doboiluakin kokeiltiin aijai ilman mitään koulutusta, muutama minuutti per koira. Kylläpä siinä vaan saa koira tehdä töitä, aika väsyttävä laji voisin kuvitella. Pallopaimennukseen ja doboiluun olisi kiva päästä tutustumaan kunnolla. Samoin kuin jälkeen ja kaverikoiratoimintaan.
Kotikotona ollessa ei oikeastaan mitään uutta kuulukaan. Hirven- ja fasaanienjäljillä on nuuhkittu, käyty ratsastuslenkeillä ja hypelty hangessa sekä purtu äiskä-Sani melkein riekaleiksi.
Tajunnanräjäyttävää editointia
Ja seuraavaks jotaki ikävää asiaa, jota en blogin puolella oo viittiny aikasemmin mainostaa. Sani on niitä koiria, jotka lihovat jo ruuan hajusta, joten tällasen flegmaattisen, maalaiselämää elävän kertaalleen pennut saaneen rouvan painon hallinta on ihan oikea haaste. Luojan kiitos koira ei oo leikattu eikä tän painoasian kans tuu ikinä olemaankaan, ellei ny tietysti tuu lääketieteellistä syytä sterkkaukseen.Rouva jättää usein jopa kokonaan syömättä, ja se syö pieniä annoksia light-nappulaa ja lihaa, kalaa ym. lisuketta. Se ei juurikaan saa herkkuja. Se kuitenkin liikkuu niin vähän ja niin rauhallisesti (lähinnä kävellen tai ravaillen), ettei sen kulutus ole kovin huimaa. Sanihan asuu kotikotonani, eli en voi vaikuttaa sen liikkumiseen kuin satunnaisesti. Mietin jo että ottasin Sanin FatCampille luokseni pariksi viikoksi, mutta se tuskin tulisi onnistumaan. Muori ei luovu Sanista eikä Sani viihdy rivitalossa kun ei pääse ulos jatkuvasti.
 |
| Tytöt ratsastuslenkillä mukana |
