10.2.2015

Irtokaramelleja

Manttislikat
Saatoin viimeksi jäädä pohdinnoissani siihen, että toivoin tilaamani koon 55 Hurtta-manttiksen olevan Caralle sopiva. Koot 50 ja 60 kun olivat epäsopivia. Manttis saapui postissa ja on nyt viimeinkin passeli tuhkamerlelle eläimelleni. Kiinnostaiskohan jotakuta lukea tuotearvostelua Hurtan Summit Parka -teknisestä kevyttoppamanttelista? Voitais testailla nuita tässä ajan kanssa ja raportoida kuinka ne ajavat asiansa.



Viime torstaina oli Kiksun vuoro päästä mukaan aksaamaan uuteen halliin. Cara odotti sillä aikaa kotikotona. Ei jääty tällä kertaa yöksi kämpille aksareissulla ku miulla oli seukkina aamuna aamuvuoro. Ei innosta ajaa 60km ennen aamuvuoroa, siinä vois rattiin torkahtaminen olla aika houkuttelevaa.

Kiksullakin kertyi 8kk taukoa kunnon agilitystä, joten vähä jännitti. Asiallisesti koira ainakin radan sivussa odotteli niin kuin aina. Ensimmäisellä ratavuorolla Hampuusi keskittyi nuuhkimaan maata. Liekö sijaistoiminto, että näyttikö Kiksu jännityksensä eri tavoin kuin Cara joka lähinnä haahuili ja hidasteli, vai kiinnostiko Pikkumustaa tosissaan uudet hajut keinonurmessa. Ois kiva ku osais lukea koiraa tarkemmin. Kannustin ja palkkasin Kipsua tiheästi, ja jo toisella ratavuorolla koira oli oma itsensä - menevä ja tulinen, ärisevä ja välillä intoaan haukahteleva shetlanninpuolinaattori. Koira syttyi ihan eri lailla, kun muisti mistä tässä kaikessa olikaan kyse - hauskanpidosta tietenkin. Koutsin mukaan olin ite jo melkein pulassa kun koira yhtäkkiä syttyikin ja minun piti tosissaan juosta ja keretä ja juosta taas vähän lisää. No olihan se outoa kun oli vähä kerenny tottua odottelemaan koiraa radalla ja yhtäkkiä saiki kipittää sen minkä kerkes. Kiksu näytti herkittäin jo ihan agilitykoiralta! Kepitki se muisti, mitä niinku ihmettä. Se kepitteli 8kk tauon jälkeen kuin vanha tekijä, tosin hitaanlaisesti ja välillä väärästä keppivälistä aloittaen. Tietänee siis keppien aloitusvälin naksuttelua meille tuleviin treeneihin.

Yhdessä kannettu taakka on kevyempi
Huomaan, että kun agilityyn tuli kesän ja syksyn elämän takia niin pitkä aika, on itelläkin vähä hakemista agilityn suhteen. Ei meinaa muistaa, millasia ohjaustekniikoita voi käyttää missäki kohdassa rataa, enkä edes enää muista nimeltä kaikkia ohjaustekniikoita. Vaan, sieltäpä ne jostaki muistuu. Viskileikkaus, leijeröinti, vastakääntö, saksalainen, twist, niisto, jaakotus, valssi, pakkovalssi, takaaleikkaus, päällejuoksu, välistäveto, sylkkäri, tuplasylkkäri... Huhhahhei. Pitäs kai kerrata näitä ohjaustekniikkakurssin materiaalin avulla joku iltama.

Tarviiko kiilata?
Lauantaina oli puuharyhmän treenit, joissa tehtiin taas kaikkea mahollista. Olo on hallissa kuin lapsella karkkikaupassa. Löytyy ihan kaikkea mahdollista. Saan käyttää treeneissä poikkeuksellisesti koko kaksituntisen, koska maksan hallimaksua kahdesta koirasta. Ekalla tunnilla paikalla oli minun lisäkseni vain paras ihmisystäväni ja hänen wss-uroksensa Koda. Treenattiin siis koko hallissa aika vapaamuotoisesti ja rennolla otteella.

Häkellyttävän kaunis Saramelli.
Tehtiin paljon lyhyitä tehtäviä: ruutuun lähetystä, noutoa, puu- ja metallinoutokapuloiden pitelemistä (metskua ekaa kertaa ikinä ja vain Cara piti sitä suussaan), kokeiltiin doboilua ja pallopaimennusta, tehtiin liikkeestä maahanmenoja, seuraamista ja perusasentoa, tuttuja ja kivoja temppuja, tokohyppyä, paria ohjaustekniikkaa kahdella agilityn hyppyesteellä, näyttelypöydällä seisomista ja samalla tuli treenattua kentän laidalla odottamista ja rauhoittumista. Koirat jaksoivat koko kaksituntisen älyttömän hyvin. Vuorottelin koiria noin 5-10min välein ja käytiin pari kertaa ulkona siinä välissä. Hävis muuten taas kaks karjalanpiirakkaa ostoskassista, ku koirat venas ihan hetken aikaa autossa treenien välissä. Hupsis.

Tottistelut sujuivat ihan tosi fantsusti, kumpikin koira oli intoa täynnä ja minä olin niiden silmissä erittäin kiva tyyppi jota kannattaa nyt miellyttää. Fiilis oli hyvä ja se on tärkeintä. Caralta irtos jopa - kyllä vain - kaksi kokonaista noutoliikettä, ja jos nyt jaksan muistaa oikein niin aikaisemmin ei oo kokonaista noutoliikettä saatu tehtyä. Pallopaimennus oli superlystikästä, nassukat osasivat tökkiä välillä turhankin innokkaasti jumppapalloa.

Doboiluakin kokeiltiin aijai ilman mitään koulutusta, muutama minuutti per koira. Kylläpä siinä vaan saa koira tehdä töitä, aika väsyttävä laji voisin kuvitella. Pallopaimennukseen ja doboiluun olisi kiva päästä tutustumaan kunnolla. Samoin kuin jälkeen ja kaverikoiratoimintaan.

Kotikotona ollessa ei oikeastaan mitään uutta kuulukaan. Hirven- ja fasaanienjäljillä on nuuhkittu, käyty ratsastuslenkeillä ja hypelty hangessa sekä purtu äiskä-Sani melkein riekaleiksi.

Tajunnanräjäyttävää editointia

video
Lisää tajunnanräjäyttävää editointia
Ja seuraavaks jotaki ikävää asiaa, jota en blogin puolella oo viittiny aikasemmin mainostaa. Sani on niitä koiria, jotka lihovat jo ruuan hajusta, joten tällasen flegmaattisen, maalaiselämää elävän kertaalleen pennut saaneen rouvan painon hallinta on ihan oikea haaste. Luojan kiitos koira ei oo leikattu eikä tän painoasian kans tuu ikinä olemaankaan, ellei ny tietysti tuu lääketieteellistä syytä sterkkaukseen.

Rouva jättää usein jopa kokonaan syömättä, ja se syö pieniä annoksia light-nappulaa ja lihaa, kalaa ym. lisuketta. Se ei juurikaan saa herkkuja. Se kuitenkin liikkuu niin vähän ja niin rauhallisesti (lähinnä kävellen tai ravaillen), ettei sen kulutus ole kovin huimaa. Sanihan asuu kotikotonani, eli en voi vaikuttaa sen liikkumiseen kuin satunnaisesti. Mietin jo että ottasin Sanin FatCampille luokseni pariksi viikoksi, mutta se tuskin tulisi onnistumaan. Muori ei luovu Sanista eikä Sani viihdy rivitalossa kun ei pääse ulos jatkuvasti.
Jos vielä joskus saatas takasin tuo hoikka, nättirakenteinen ja sopusuhtainen Sani niin oisin ihan tosi onnellinen. Ja niin ois varmasti Sanikin. Mua niin harmittaa katsoa tuota kuvaa. Sanin rakenne (hoikkana) on oikeastaan yllättävän paljon Caramelin kaltainen, minkä huomasin näitä pari vuotta sitten napattuja rakennekuvia katsoessani. Se vois olla tosi kaunis koira.

Tytöt ratsastuslenkillä mukana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.