4.2.2015

Onhan meillä arkemme



Ny on tullu höpistyä sen verran kaikkea muuta ku arjellista höpinää että eiköhän pieni arkirapsa ois kohallaan. Kerrotaas pikaisesti (sehä nähää) Karskin torstain agitreeneistä. Idiksenä oli alkuun nakata järjestyksessä toisiin treeneihin matkaan Kiksu, mutta ilmesty pari mutkaa matkaan. Oon taas töisä toisaala ku meijjä tukikohdassamme, ja kun luuriin tirahti viesti myymälään tilaamamme manttiksen saapumisesta, pit ottaa Karssi mukaan sovittamaan manttista treenireissulle. Toisekseen koin että koska ensmääne kertsi treeneissä meni mite meni, ja että miulle itelleni ja koutsille kans ois liia vaikiaa että vaihtasin het samantien koiran toisiin treeneihin, otin Karssin matkaan vielä täks kerraks. Kips on siis mukana treeneissä kaks seukkia kertsiä.

Kips (Cicaro) jäi kotikotiin Sanin kans mätystämään hirvenluita, ja Kapsin (Caramel) kans suunnattii treeneihin ja sitä kautta yöks kämpille. Treeneissä koira oli edelleen vähän vetämätön, mutta muutamia hyviä pätkiä saatiin aikaseks. Hyvin se kyllä leikkii, huomattavasti paremmin ku joskus. Päätettiin että otetaan ny helppoja ja itsevarmuutta nostattavia tehtäviä Karssin kans. Vielä se joskus on oma ihtesä, se riemupaimen joka se aina normaalisti on.

Videolla noutonaksuttelua kämpiltä joku iltama.

Oli omituista viettää kokonainen vuorokausi vain yhden koiran kanssa. Kips ja Kaps kun ovat harvoin erossa toisistaan. Lenkillä Cara ei lähtenyt kauas minusta, vaan se lähinnä seurasi jalanjäljissäni muutaman kymmenen sentin etäisyydellä. Normaalisti nuo kaks hurrikaania ois juossu jo eestaas yhen järvenmitan. Joukossa tyhmyys tiivistyy...

Käytiin Mustimirrissä sovittamassa sitä koon 60 manttista. Koko 55 oli kuulema koko luomakunnasta loppu ja uusi tilaus manttiksille tehtäisiin vasta ens talvena. Jippii... Miten niin suosittu koko. Hemmetin bortsut ja muut 55 kokoset koirat. No, tuo 60 koko oli ihan liian pitkä. Cara näytti joltaki kuninkaalliselta ku persosastosta manttis roikku ku mikäki. Koko 50 on nippanappa liika pieni ja koko 60 liika iso. Siispä pistin tilaukseen koon 55 manttiksen kun semmosia vielä löysin toisaalta ku MM:stä. Ja nyt saa hemmetti vieköön olla sopiva. Ei tää koskaan turhan helppoo oo näie manttisten kans. Sittempä takasi kotikotiin töiden pariin.

Kips ei ollut kaivannut Caraa tai laumanjohtoa laisinkaan. Mikäs siinä kotikotona luuta järsiessä ja äiskä-Sania kiusatessa. Vaan oli se salaa vähä ilone ku saavuin kotikotiin. Laumanjohto ei sittenkään ollut hylännyt pikkumustaa ihan kokonaan.

Ja seukkina olevista kuvista voitte päätellä että ollaan käyty pellolla ja jäällä kurvailemassa. Näitä kuveja ripottelen blogiin sitte todennäkösesti vielä heinäkuussaki että onnet vaa kaikille. Turhan monta onnistunutta otosta kerranki. Miulla on vielä viime elokuultaki kuvia, joita en kehtaa koskaa mihkää tunkee kuin png-tiedostoina pläh!


Jotain harmillistakin on tapahtunut. Meijän viimenen pupu, Manu, kupsahti 15.-16.2. välisenä yönä. Manun veli Vili kupsahti jo viime vuoden elokuussa, joten nyt velipojat saavat taas nautiskella yhdessäolosta. Pupuveljekset elivät noin 8-10 -vuotiaiksi. Kissasisarukset Toni ja Nöpö taas lähtivät viime kesänä paremmille hiirimaille 13 vuoden iässä. Kotikotoa löytyy siis enää Sanin lisäksi Poju-hevonen ja akvaariokaloja. Hassua, että ainoa rotueläin meillä on tuo hevonen, kaikki muut eläimet ovat aina olleet risteytyksiä! Auroralla ei enää ole mitään mitä kytätä, ei kissoja ei kaneja.


Sitten iloisempiin asioihin. Voitettiin Pawsomness-blogin arvonnassa aikaisemmin heijastinpanta vissiin 26 osallistujan joukosta, ja se kopsahti postiin viime viikolla. Panta on tukevaa tekoa, siististi ja huolellisesti ommeltu ja kauniisti toteutettu. Pannassa on laaja säätömahdollisuus, joten se sopii oikeastaan koko laumalle! Sijoitumme myös Paikka ja hyppy- kuvahaasteessa jopa 39 kuvakollaasinsa lähettäneen kilpailijan joukosta toisiksi!!! Voi sitä riemua, bussissa istuessa tsekkasin säpön ja hyvä etten ääneen kiljaissut kun ilahduin niin kovasti sijoittumisesta. Saas nähdä, mitä kivaa posti tuo palkinnoksi.

Pari voittajaa ois myös meijän puolesta! Postauksessamme Lauman huonot tavat ällöimmän tavan kertonut voittaja ja 250-skaban ensimmäinen oikein vastannut voittaja saavat viimein palkintonsa. Laumalaisensa ällöimmän, irstaimman ja hirveimmän huonon tavan kertoi Sanni ja 250-skaban voitti Alicia, otatteko yhteyttä (Sanni lähinnä) leena1992(at)hotmail.com niin saatte yhteistyökumppanimme HHC:n spossaaman pienen yllärin. Voittajan koiran huonon tavan voit lukea Lauman huonot tavat - postauksen kommenttiboksista, kiitos suuresti kaikille paljastusten tekijöille, oli ihana lueskella koirienne huonoja tapoja ja todeta etten ole ainoa jonka koirilla on ei-toivottuja tapoja! Ja kerrotaas vielä 250-skaban oikea rivi: 1. oravia 2. Aurora 3. Cicaro 4. Cicaron 5. yksi

ONNEA VOITTAJILLE!!

PS. Meijän postaus Suomen suosituimmat koirablogit kirvoitti Acting Top Dog -bloggaaja Karoliinan perustamaan Koirablogit.net -sivuston josta on tulevaisuudessa tarkoitus löytyä listattuna paljon koirablogeja. Aika hienoa, linkitelkää siis ihmeessä koirabloginne mukaan listoille. Kiitokset Karoliinalle kun sain maininnan blogeja listaavasta postauksestani sivustollesi, nimittäin sieltä on ohjautunut porukkaa Paimenlaumaankin aika mukavasti!

5 kommenttia:

  1. No kappas kummaa, onni potkaisi kerrankin (rakkaalle koiralleni tiedoksi, että siitä huolimatta sonnassa pyöriminen on jatkossakin kiellettyä)! Laitan säpoa :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4.2.15

    Tuo koirablogit.fi linkki ei toimi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väärä loppuliite - nyt toimii - kiitos.

      Poista
  3. Anonyymi5.2.15

    Olisi kiva joku postaus, jossa kerrot esim. Miten olet opettanut koirasi noutamaan. Omaa koiraa en osaa opettaa noutamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voinhan mä kertoa itseoppineen sunnuntaitokoilijan kokemuksen noudon opettamisesta - vaikka liike ei meilläkään vielä valmis ole. Kiitos vinkistä, pistetään Tulossa-listaan! :)

      Poista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.